Tuolla oli Iltasanomien nettisivuilla kysely "Mikä oli lapsuutesi unelma-ammatti?". Mielenkiintoinen huomio muuten kun seuraili sitäkin keskustelua, niin suurin osa sellaisista perusammateista jonne pääsystä haaveillaan lapsena, ovatkin tätänykyä sellaisia ettei palkka/työn raskaus suhteessa juurikaan sitten tule enää innostuttua. Mikäli ei ihan täysin kutsumusammatti ole.
Jos nyt ajatellaan kaikkia lapsuuden perusduuneja mihin kaikki tuppasivat aina haluamaan, esim.: Sairaan/terveydenhoitaja, autonkuljettaja, roskakuski (todella moni omista tutuista halusi tähänkin), talonmies...jne jne. Nykyään tuntuu, että jo yläasteella havahtuu todellisuuteen ja huomaa, että unelma-ammatti ei se autuaaksitekevä todellakaan ole. Formulakuskeiksi ja elokuvanäyttelijöiksikin kun pääsee suhteellisen harva:)
No, sairaanhoitajan hommaa unelma-ammattinaan pitävä kyllä liki varmasti nykyään työtä saa, mutta ei taida olla enää aivan sama kuin mitä lapsena haaveili tekevänsä. Tosin ainut plussa taitaa olla, että nuo yleisimmät lapsuuden unelmat eivät useinkaan ole sellaisissa ryhmissä mitkä kaikki karkaavat jo ulkomaille ennen kuin ehtii edes työelämään...
Jos nyt ajatellaan kaikkia lapsuuden perusduuneja mihin kaikki tuppasivat aina haluamaan, esim.: Sairaan/terveydenhoitaja, autonkuljettaja, roskakuski (todella moni omista tutuista halusi tähänkin), talonmies...jne jne. Nykyään tuntuu, että jo yläasteella havahtuu todellisuuteen ja huomaa, että unelma-ammatti ei se autuaaksitekevä todellakaan ole. Formulakuskeiksi ja elokuvanäyttelijöiksikin kun pääsee suhteellisen harva:)
No, sairaanhoitajan hommaa unelma-ammattinaan pitävä kyllä liki varmasti nykyään työtä saa, mutta ei taida olla enää aivan sama kuin mitä lapsena haaveili tekevänsä. Tosin ainut plussa taitaa olla, että nuo yleisimmät lapsuuden unelmat eivät useinkaan ole sellaisissa ryhmissä mitkä kaikki karkaavat jo ulkomaille ennen kuin ehtii edes työelämään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinhän se aina tuppaa olemaan, että lapsuuden ruusuiset kuvat matkalla karisevat. Naapurirapussa asuva naispuolinen kiinteistönhoitaja eli käytännössä talonmies ja tuntemani eläintenhoitaja olivat ne omatkin suurimmat sankarit tarpeeksi muksuna. Koulussa ja terveyskeskuksessa saadut kuvat sairaanhoitajista sitten herättivät nekin kuvan toiveammatista.
Sittemmin minusta tulikin sairaanhoitaja ensiapuun ja pakko kyllä myöntää että todellisuus ja lapsuuden mielikuvat "hieman" menevät ristiin. No meneehän tämä tässäkin.
taitaa olla äärimmäisen harva joka todella lapsena päätetyt hommat loppujenlopuksi ottaa/saa. Tai ainakaan niin, että olisi niistä saatu kuva niin samanlainen realismin kanssa jotta fiilikset samana pysyisivät töissä kuin lapsena vieressä katsellessa.
Unelmat aina kuuluvat elämään ja lapsena niitä kuuluukin olla. Aikuinen on sitten aina kun tietyn rajan ylittää. Harva haaveisiinsa pääsee mutta eiköhän pääasia ole ettei jokaista ratkaisua joudu vastentahtoisesti tekemään. Nykyään työtkin joutuu ottamaan/valitsemaan yleensä sen mukaan mitä saa, eikä sen mukaan mitä haluaa.
Nykymaailmassa kyllä on hyvinkin helppo saavuttaa unelma-alansa edes hetkeksi jos ei ole niin palkansaamisesta väliä. Olet kortistossa vuoden tai pari niin 6-12 kuukaudeksi voit helpostikin päästä kokeilemaan vaikka mitä kivaa ja ihan ilmaiseksi:) Ja käytännössä periaatteella Artisti maksaa.
Ehkä tuo unelma-ala kysymyskin on sellainen että jokaisessa ikävaiheessa tulee erilaisia toiveita. Lapsena ajattelee asioita tietämättä mistään mitään, ylä-asteella ja opiskellessa on ainakin aluksi tunne koko maailman aukiolosta, viimeistään kahdenkymmenenviiden vuoden tietämillä silmät useimmilla ovat auenneet.
Halusin itsekin aikanaan olla rekkamies, opiskeluaikana sitten alkoivat osa-aikatöiden aiheuttaman maailmankuvan muuttumisen takia siistit sisätyöt kiinnostaa. Vajaa vuosi työttömyyttä opiskelun jälkeen taas sai ajattelemaan minkä vain käymisestä. Ura kuitenkin lähti urkenemaan ja nykyään saa olla sinällään ihan tyytyväinen, vaikka aika kaukana haaveista ollaankin. Perheellisen nyt täytyy vain ottaa realiteetit huomioon ja pääasia yleensä on että työtä on.