onko pettämisen jälkeen elämää?

Oishan niitä kunnollisia miehiäkin mutta sellainen ei taida kelvata.

Kyllähän se niin on että kun kerran on luottamus mennyt, sitä on vaikeaa saada takaisin, sekin on tietenkin niin paljon kiinni ihmisistä, mutta en usko sen olevan kovin helppoa (omakohtaista kokemusta). On vaikeaa päästää toisesta irti mutta asiat pitää keskustella läpi, ei se muuten selviä. Koko aikainen epäileminen käy oikeasti ihmisen kunnon päälle ja kaiken lisäksi se on henkisesti tosi rankkaa... Joten jos et pysty unohtamaan niin yritä ajatella ettet voi mitään jos pettää, sitten se ei ole sun arvoinen... Miehen vakuuttelut ovat yleensä hieman sellaisia että ohhoh.. Kun miehet on niin erilaisia kun naiset ja ajattelevat asioista eri lailla mutta siitä asiasta hokeminenkaan ei varmasti auta asiaa. Ehkä jonkun ystävän kanssa jutteleminen voisi olla hyvä, myös ehkä joku ammatti-ihminen voisi auttaa?

On sinulla taatusti rankka vaihe elämässäsi. Luottamuksen palautumiseen menee ainakin vuosi, ehkä kaksikin. Tietenkin edellytyksellä että puoliso tästä päivästä lähtien lopettaa ne pettämiset. Ihan ymmärrettäviä ovat nuo huolesi ja epäilysi. Ja, mielestäni on arvostettavaa ettet ole lähtenyt siihen "leikkiin" mukaan, että alkaisit vahtia hänen puhelintaan esim. Se kuluttaisi entisestään energiaasi. Joskus täytyy vaan yrittää opetella luottamaan toiseen, ei siinä muu auta, uudestaankin, tuollaisen kokemuksen jälkeen. Ei se heti se luottamus sieltä takaisin tule mutta ajan kanssa kylläkin, mikäli mies osoittautuu luottamuksesi arvoiseksi. Jos hän taas pettää luottamuksesi, niin sitten kannattaa ehkä miettiä haluatko jatkaa yhteiselämää hänen kanssaan. Aika kohtuuttomalta sinua kohtaan kyllä tuntuu tuollainen että koko ajan saat sitten olla ikäänkuin varuillasi ja elää pelossa. Jos haluat itsellesi miehen, johon todella voi luottaa, ja joka on rehellinen, niin niitäkin löytyy, sen tiedän. Pyri tekemään elämäsi onnelliseksi, jos nykyisen kumppanin kanssa menee sukset niin ristiin ettei yhteiselämä ota millään onnistuakseen, niin sitten ehkä kannattaa erota. Ja sitten kun siltä tuntuu, että on toipunut edellisestä suhteesta, niin alkaa jonkin ajan kuluttua katselemaan uutta luotettavampaa ei-pettäjä-miestä! Tsemppiä.

samaa kehää,menneisyyden haamut palaavat yhä uudestaan...jos miehesi on todella luottamuksesi arvoinen, kerro hänelle ajatuksistasi ja vaikeudestasi luotaa häneen...mikä olisi muuttanut häntä niin paljon että hän nyt on luottamuksesi arvoinen. Jotkut miehet vaan ihan tahtomattaankin, sen kummempia ajattelematta haluavat "valloittaa" maailman...emme ole valitettavasti voineet vaikuttaa siihen, minkälaisen arvomaailman ja kasvatuksen olemme lapsena saaneet ja omaksuneet elämänmittaista taivaltamme varten...toivottavasti saat elämäsi ja ajatuksesi raiteilleen, pysy lujana...

Oli mullakin exän kanssa, mutta eihän siitä mitään tullu kun jos mulla menee luottamus johonkuhun niin sitä ei takas saa, joten juttu loppu siihen. Enkä oo katunut, koska nyt tuntuu että pystyy hengittämään kun ei tarvii koko aikaa miettiä, että mitä se toinen tekee...

sinun täytyy ottaa järki ja suhteellisuudentaju käteen. Tilanteesi on suhteellisen paha. Jos kolmesta vuodesta vuosi on ollut helvettiä niin se on 33,33% eli paljon. Kun ottaa vielä huomioon, että mies petti usean kanssa pitkään, niin ei hyvä. Lisäksi ihmetyttää, miten sinä voisit vaikuttaa "pettämiseen johtaneisiin ongelmiin"? On itsensä pettämistä pahimmillaan, jos uskottelee itselleen voivansa omalla toiminnallaan välttää kumppanin sortumista pettämistämiseen!

Itse juuri päätin suhteen, jonka suurin ongelma oli luottamuksen puute. Ennen kuin aloin seurustelemaan kyseisen miehen kanssa tapailimme kesän ajan. Itse olin niin ihastunut, etten muita miehiä edes nähnyt. Luulin hänenkin puheistaan, että on tosissaan kanssani ja muita ei ollut. Totuus oli kuitenkin se, että miehellä oli useita suhteita samaan aikaan. Katkaisin välit, sillä tunsin, että olen joutunut huijatuksi.

Parin kuukauden päästä paha olo helpotti ja tapasimme miehen kanssa. Kummallakin oli ollut ikävä. Asiat puitiin läpi ja suhdetta päätettiin jatkaa seurustelemalla oikeasti. Mies sanoin, että tästä lähtien olisin ainut, ja että aikoo muuttua. Uskoin.

Seurustelua varjosti kuitenkin jatkuvasti pelko siitä, että mies palaisi taas vanhoihin tapoihinsa. En luottanut. Epäilyä lisäsi se, että suurin osa miehen kavereista oli naisia. Osa pelkkiä kavereita, osa hoitoja, osa exiä. Miehen mielestä ei ollut pettämistä, että flirttaili näiden "kaveeiden" kanssa. Puhelin soi viikonloppuisin aina yöllä moneen otteeseen.

Pari kertaa luin puhelimesta viestejä, ja aina epäilykseni selän takana puuhastelusta olivat oikeat, vaikka rysän päältä en saanutkaan kiinni. Tunteet olivat kuitenkin niin vahvat, että halusin jatkaa. Yritin keskustella peloistani tuloksetta. Mies leimasi vainoharhaiseksi ja käänsi kaiken minun syykseni.

Vaikka erosta on vain vähän aikaa, tiedän, että ratkaisu oli oikea. On turha tuhlata elämäänsä ihmiseen, joka ei osaa toista kunnioittaa eikä arvostaa. Sattuu niin pirusti, että uskoi toisen pystyvän muuttumaan, ja joutui pettymään. Pakko oli kuitenkin yrittää, muuten olisin loppuelämän joutunut miettimään, että mitä jos...

Joku päivä vielä toivottavasti löydän sellaisen ihmisen, joka on luottamukseni arvoinen, ilman, että joudun kyseenalaistamaan sitä joka päivä.

Tsemppiä, tiedän, että tilanne on vaikea, mutta itsesi takia pohdi myös miehen jättämistä.