Ikävä iski pitkästä aikaa. Sellainen oikein raastava ja masentava. Ei olla voitu puhua puhelimessakaan yli kahteen viikkoon, ja nyt olo on jo niin masentunut etten oikein haluakaan. Sitä vaan ajattelee että masentuu sitten lisää. Alan maalailemaan piruja seinille enkä meinaa muistaa miten suhde onnistuu, vaikka olemme olleet yhdessä niin monia onnellisia vuosia. Miten jaksan vielä yli kuukauden ennen kuin pääsen syliisi?
Onko kellään samankaltaista oloa? Lohduttomuus ja ikävä meinaa viedä mukanaan?:(
Onko kellään samankaltaista oloa? Lohduttomuus ja ikävä meinaa viedä mukanaan?:(
Vastaukset 3
Vanhimmat
aina välillä, vähintään kerran kuukaudessa. Sen saa lopetettua tekemällä kauheasti mukavia ja ajatuksiaherättäviä asioita, esimerkiksi käymällä taidenäyttelyissä tai museoissa, uppoutumalla kirjaan tai leffoihin tai olemalla sosiaalinen. Esimerkiksi 6 tunnin shoppailuretki parhaan kaverin kanssa sopii tähän tarkoitukseen vallan mainiosti. Toiminta ja ihan muiden asioiden ajattelu katkaisee kärjen siltä ikäväkurjuudelta, ja lyhentää huomattavasti lamaantumisaikaa.
Olen myös huomannut, että mitä lähempänä jälleennäkeminen on, sitä helpommin tuo lamaannus iskee. Kai sitä jotenkin osaa suhtautua elämäänsä realistisemmin, kun tietää, että aikaa on vaikka kuinka ja paljon. Sitten kun voi jo laskea päiviä, ikävä käy vaikeammaksi kantaa, kun ero ei tunnu loppuvan ikinä.
Voimia sulle!
Hy-hyyyyi kun oikein ällöttää ajatellakin tuota tunnetta. nsi viikon lopulla se taas saapuu kun mies lähtee töihin.. :( Nyt elelen vielä onnellisia aikoja.. Koittakaa kestää, muistakaa ettette kärsi yksin. On meitä muitakin!
tauluja...niiden pirujen sijaan! Hanki itsellesi elämä, harrasta, opiskele. Et voi kuitenkaan elämääsi elää pelkästään toisen ihmisen kautta!