Kummallinen alakysymys tämän palstan otsikon alla... Onko uskottomuus oikein vai väärin? Ihmettelenpähän vaan, että missä tilanteessa uskottomuus on oikein?? No ehkä jos kumppani pettää, hakkaa tai muuten laiminlyö toista. Mutta ei missään tapauksessa ole oikein sellaista puolisoa kohtaan joka toista vilpittömästi rakastaa.
Oikein vai väärin?
kaalinpää
4744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja samat tänneekki...jos kumppani pettää, hakkaa tai laiminlyö ei se oikeuta toista pettämiseen. Pettäminen ei ole vastaus tai lääke väkivaltaiseen suhteeseen tai muuten toimimattomaan liittoon.
Erotkaa per****le!!!! Mikä teitä ihmisiä oikeen vaivaa?
tarkotinkin sitä, että jos suhde on jo huono, saattaa onnettomassa suhteessa elävä pettämisen kautta löytää kipinän kumppaninsa jättämiseen, mikä olisi siin jokatapauksessa oikea vaihtoehto, mutta alistettu osapuoli ei välttämättä muuten uskalla tehdä sitä jos esim. yksinäisyys eron jälkeen pelottaa. Jos on löytänyt uuden kumppanin, vielä kun virallisesti toisen kanssa asuukin, on helpompi lähteä suhteesta pois, jossa ei siis jokatapauksessa olisi ollut onnellista tulevaisuutta jäljellä.
Ei toimi tuollainen lennosta uuteen suhteeseen hyppääminen. Se uusi kumppani vaan saa niskaansa kaiken sen turhautuneisuuden, mikä edellisestä suhteesta on jäänyt kytemään. Enkä kyllä seurustelisi sellaisen läheisriippuvaisen ihmisen kanssa, joka ei pysty elämään hetkeäkään yksin, vaan uutta suhdetta täytyy viritellä jo ennen kuin edellinen on loppu.
Voisi myös kysyä onko maailma musta vai valkoinen; kumpi on oikea? Ei ole olemassa absoluuttista totuutta, ei oikeaa eikä väärää. Joskus, kun saa perspektiiviä asioihin, huomaa, että ns. väärin on usein toisaalta myös oikein. Tämän huomasin erityisen voimakkaasti toimiessani lastensuojelun parissa.