Tää tyttö ei sitten osaa tehdä päätöksiä. Olen jo hyväksytty ohjelmaan, mutta jahkailen. Olis niin paljon helpompaa ja turvallisempaa ja järkevämpää jäädä Suomeen. Muuttaisi pois kotoa omaan asuntoon, pyrkisi yliopistoon, en luultavasti pääsisi mutta kiva kansanopisto on jo mielessä, ei tarvitsisi olla vuotta erossa poikaystävästä. Äiti sairas, pelottaa jos hänen tilansa huononee.
Mutta olen tätä jo niin paljon kaikille hehkuttanut.. tuntuu, että he naurais tai ainakin hymähtelisi itsekseen tietäväisinä, että "mitäs mä sanoin, ei se uskaltanutkaan lähteä". Mutta menenkö sinne sitten vain näyttämisenhalusta? No en, mutta tuntuu, että muiden ajatukset painaa nyt liikaa pääkopassa.
Sekin pelottaa, että olenko ollenkaan lastenhoitaja-tyyppiä. En mielestäni. Osaanko kokata? Öääh.
Ja päätös pitäisi tehdä niin kuin nyt tällä sekunnilla.
Päätöksen/lähdön vaikeus
10
1458
Vastaukset
- neeaa
Mun mielestä ei kannata lähteä jos noin kovasti epäröi. Tai ehkä voit vain lykätä lähtemistä muutamalla vuodella..
- ......
heippa!!
mulla on vähän samanlainen tilanne kun sulla. lähtö on jo lähes varmaa, mutta silti vielä mielessä kutkuttaa et jos sitä nyt ei kuitenkaan lähtisi vaan jäisi tänne kotosuomeen turvalliseen ympäristöön. mullakin on poikaystävä, josta pitäis olla vuosi erossa ja lisäksi vanhempien välit on huonot (eli saa koko vuoden pelätä ja miettiä et miten niillä menee, tuleeko ero, jaksaako äiti ja pystyykö jättää nuorempia sisaruksia kotiin ilman että niilä on isoasiskoa huolehtimassa) eli mullakin on monta murhetta mitä pitäis miettiä. mutta mun ainainen haave on ollut se, että pääsisin ulkomaille asumaan ja oppia jonkun muun maan kieli ja kulttuuri. oon vakaasti päättänyt, että haluan lähteä auppariksi ja tiedän, että jos jätän lähtemättä kaikkien noiden syiden vuoksi, niin kadun koko loppuelämäni. sitä paitsi, kun lähtee järjestön kautta, voi aupparivuoden keskeyttää, jos siihen on hyvä syy, esim. niinku toi sun sairas äiti. eli jos äitisi menee vuoden aikana huonompaan kuntoon, niin varmasti kotiinpaluu onnistuu ongelmitta, koska kyse on kuitenkin niin henkilökohtaisesta jutusta, eli et joudu maksaa paluulippuasi itse etkä menetä takuusummaa.. joten sanon sinulle, että lähde ihmeessä!! jos elämässä aina elää sen mukaan että "mitä jos?", niin voin sanoa että hukkaan menee koko elämä. pitää vaan rohkeasti uskaltaa ja tehdä!! kyllähän ulkomailta aina pääsee takaisin jos siellä olo ei luonnistu tai onnistu. voit olla varma, että et tule katumaan lähtöäsi!! tsemppiä!! - perheen äiti
Voi sitä perhettä, johon noine epäröinteinesi menisit. Ihan taatusti tulisi ongelmia. Kuule ei se aupairius ole ainoa tapa viettää vuosi ulkomailla. Mene sinne yliopistoon, ole pari vuotta ja jos sitten siltä tuntuu, niin lähde sitten vuodeksi yliopistovaihtoon. Eikä tartte edes hoitaa lapsia!
Ei ne muut jaksa kauan ihmetellä sun päätöstä olla menemättä, sanot vain, että olet kuullut sellaisia juttuja, että taidat jättää väliin ja mennä yliopistovaihtoon myöhemmin. Saat ajatteluaikaa, ja pelastat jonkun perheen itseltäsi.- joo-o
Voin kyllä sanoa, että on niitäkin hetkiä, jolloin tuntuu varmalta, että lähden ja haluan lähteä. Ja jos lähtisin, niin varmasti hoitaisin työni kunnolla, olen sen verran vastuullinen ihminen - tämä tiedoksi perheenäidille. Kysymys on nyt vain siitä ratkaisevan askeleen ottamisesta - normaali epäröinti ennen tällaista elämänmuutosta vain korostuu kohdallani, kun olen juuri aloittanut seurustelusuhteen ynnä äidin tilanne.
Ja tuosta yliopistovaihdosta - se on kyllä uskomattoman ärsyttävää, kun ihmiset sanovat, että "lähdet sitten yliopistovaihtoon muutaman vuoden päästä". Ei kaikilla välttämättä ole varaa tai mahdollisuutta sellaiseen - ulkomailla omillaan asuminen ei ole sitä kaikkein halvinta hommaa. Plus että sitä, saako jonkinlaista stipendiä, ei voi ikinä tietää.
Tämä au pairius on ollut mulla haaveena jo jostain 13-vuotiaasta asti ja olen aina ollut varma, että menen. Nyt juuri nämä viime hetken isot asiat elämässä ovat saaneet epäröimään.
Pelkään vain, että jos en mene, olen sitten sellainen ihminen, jolla kyllä oli suuret puheet ja haaveet, muttei uskallusta toteuttaa niitä. Sitku-elämä ei olisi kivaa. Jos en lähde nyt, en ehkä lähde ikinä. En sitten, kun elämäni on oikeasti vakiintunut tänne Suomeen asuntoineen ja lainoineen.
Mutta totta on se, että lähtö pelottaa. Ja tiedän kyllä, että Suomeen jäämistä voisin katua, mutta au pairiksi lähtemistä en (vaikka siitä ei sitten kaikin puolin ihanaa aikaa tulisikaan) - Lilie
joo-o kirjoitti:
Voin kyllä sanoa, että on niitäkin hetkiä, jolloin tuntuu varmalta, että lähden ja haluan lähteä. Ja jos lähtisin, niin varmasti hoitaisin työni kunnolla, olen sen verran vastuullinen ihminen - tämä tiedoksi perheenäidille. Kysymys on nyt vain siitä ratkaisevan askeleen ottamisesta - normaali epäröinti ennen tällaista elämänmuutosta vain korostuu kohdallani, kun olen juuri aloittanut seurustelusuhteen ynnä äidin tilanne.
Ja tuosta yliopistovaihdosta - se on kyllä uskomattoman ärsyttävää, kun ihmiset sanovat, että "lähdet sitten yliopistovaihtoon muutaman vuoden päästä". Ei kaikilla välttämättä ole varaa tai mahdollisuutta sellaiseen - ulkomailla omillaan asuminen ei ole sitä kaikkein halvinta hommaa. Plus että sitä, saako jonkinlaista stipendiä, ei voi ikinä tietää.
Tämä au pairius on ollut mulla haaveena jo jostain 13-vuotiaasta asti ja olen aina ollut varma, että menen. Nyt juuri nämä viime hetken isot asiat elämässä ovat saaneet epäröimään.
Pelkään vain, että jos en mene, olen sitten sellainen ihminen, jolla kyllä oli suuret puheet ja haaveet, muttei uskallusta toteuttaa niitä. Sitku-elämä ei olisi kivaa. Jos en lähde nyt, en ehkä lähde ikinä. En sitten, kun elämäni on oikeasti vakiintunut tänne Suomeen asuntoineen ja lainoineen.
Mutta totta on se, että lähtö pelottaa. Ja tiedän kyllä, että Suomeen jäämistä voisin katua, mutta au pairiksi lähtemistä en (vaikka siitä ei sitten kaikin puolin ihanaa aikaa tulisikaan)Saisit sen au pair kokemuksen ja silti ei tarttisi olla niin kauan erossa poikaystävästä ja äidistä :)
Ja onhan niitä kesä au pairejakin ^^
- Suusanni
Ihminen katuu elämässään niitä asioita, jotka ovat jääneet tekemättä. Jos sisimmässäsi tunnet, että tämä on ainoa tilaisuutesi, nouse koneeseen ja lähde! Kokemus on upea, lupaan sen. Myöhemmin lähteminen voi olla vielä vaikeampaa. Poikaystävä odottaa ja jos ei, hän ei ole arvoisesi. Minun kohdalleni sattui vähän huono perhe, poikaystävää ja perhettä oli ihan kauhea ikävä, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Ei muuta kuin lähde kokeilemaan siipiäsi ja palaa kotiin, jos ne eivät vielä kanna.
Hyvää matkaa!- suosittelisin silti
Epäröintisi kuitenkin osoittaa sinun olevan järkevä ja harkintaan kykenevä ihminen. Kuitenkin jos jätät tilaisuuden käyttämättä "vain" sen takia, että äidillesi voi sattua jotain tai miessuhteesi kärsii siitä, niin ne asiat voi huonontua ihan vaan kun olet kotonasikin. Ja kuten itse sanoit - et välttämättä saa enää itsellesi vastaavaa tilausúutta lähteä, joten lähde NYT! Oli hyvä vinkki, että lähde vaikka sitten lyhyemmäksi aikaa. Jos siis aupair ja uusien kokemusten saanti kiinnostaa - pakkaa laukkusi ja sano vähäksi aikaa ympäristöllesi adios!
Ja älä pilaa reissuasi murehtimalla kotimaan asioita 24/7 - muuten se menee taatusti pilalle. - .............
suosittelisin silti kirjoitti:
Epäröintisi kuitenkin osoittaa sinun olevan järkevä ja harkintaan kykenevä ihminen. Kuitenkin jos jätät tilaisuuden käyttämättä "vain" sen takia, että äidillesi voi sattua jotain tai miessuhteesi kärsii siitä, niin ne asiat voi huonontua ihan vaan kun olet kotonasikin. Ja kuten itse sanoit - et välttämättä saa enää itsellesi vastaavaa tilausúutta lähteä, joten lähde NYT! Oli hyvä vinkki, että lähde vaikka sitten lyhyemmäksi aikaa. Jos siis aupair ja uusien kokemusten saanti kiinnostaa - pakkaa laukkusi ja sano vähäksi aikaa ympäristöllesi adios!
Ja älä pilaa reissuasi murehtimalla kotimaan asioita 24/7 - muuten se menee taatusti pilalle.Ne jotka sanovat noin vain, että lähde opiskelemaan paikalliseen yliopistoon. Onko teillä mitään hajua mitä ne voisivatkaan maksaa? Nyt puhutaan siis tuhansista ja taas tuhansista euroista/dollareista. Niin että olikos sulla rahaa? Hyvä, maksa sitten meillekin. ;) että näin on näreet.
- perheen äiti
............. kirjoitti:
Ne jotka sanovat noin vain, että lähde opiskelemaan paikalliseen yliopistoon. Onko teillä mitään hajua mitä ne voisivatkaan maksaa? Nyt puhutaan siis tuhansista ja taas tuhansista euroista/dollareista. Niin että olikos sulla rahaa? Hyvä, maksa sitten meillekin. ;) että näin on näreet.
Ensin sanon alkuperäiselle miille, tuolla aiemmin vastasit kirjoitukseeni - se oli hyvä ja perusteltu vastaus, sinusta sai ihan toisenlaisen kuvan, eli ei hätää, varmasti sinusta kyllä tulisikin kelpo aupair. On vain niin monia, jotka lähtevät pitämättä lapsista ja inhoten kotitöitä - meille itsellemme nimittäin sattui kovin hemmoteltu aupair, jonka ei ollut ennen ilmeisesti edes pöydälle kaatunutta mehua tarvinnut itse pyyhkiä.
No se siitä, sitten ulkomailla opiskelusta. Minä itse aikoinani lähdin kuulkaas ulkomaille vaihtoon ja voin siis omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, että se EI ole niin rahallisesti järkyttävää kuin LUULLAAN, ja nimenomaan sellaiset, jotka eivät ole sitä tehneet LUULEVAT. Penniäkään ei ole vanhemmat ikinä minulle maksaneet, ja silti onnistuin lähtemään vaihtoon. Ja tälle tielleni jäin. Esimerkiksi Englannissa voi opiskelija tehdä osa-aikatöitä verottomana - mikä ei Suomessa ole mahdollista. En olisi Suomessa pystynyt opiskelemaan ilman lainaa, mutta Englannissa sen tein! Eli oli jopa halvempaa! Suomalainen yliopisto maksoi lukukausimaksun, tai sitä ei ollut koska kyseessä oli vaihto-ohjelmasopimus, eli sitäkään ei tarvinnut. Ei tarvitse elää luksuskämpässä - vai sellaiseenko suomalaiset kaiken helpolla saaneet nuoret nykyopiskelijat on tottuneet? Asuin kimppakämpissä koko opiskeluajan, sain rutkasti kavereita, otin itse asioista selvää enkä jäänyt ruikuttamaan, että on niin kallista!
Täällä saa myös lukea, kuinka aupairit valittavat, että kun 50 punnan viikossa taskurahalla ei pärjää ja onpas laiha korvaus työstä - itselleni jää asumis- ja elinkulujen jälkeen edelleen tuo käteen viikossa, ja teen silti "oikeita" töitä. Hyvin tulen toimeen.
- iita
Jää kotiin jos epäröit paljon. Itse aluksi epäröin aika tavallakin, mutta kun epäröinti hävisi, lähdin kuitenkin.
Ei ollut homma kuitenkaan minua varten!! Varmasti on helpompi jäädä Suomeen, mutta mitä sitten? Kaikille ei sovi vuosi muualla, ei ainakaan minulle. Ja jos tiedät sen jo ennen lähtöä, älä lähde.
Auppari perhe kysyi että eikö minua yhtään häiritse mitä porukka Suomessa ajattelee kun kerroin lähteväni takaisin. En itse ollut ajatellut koko asiaa! Kyse on minun elämästäni, ei kenenkään muun! Teen niinkuin minusta tuntuu hyvällä, suosittelen sinullekin. Älä turhaan mieti mitä muut ajattelevat. Kyse ei kuitenkaan ole heidän vuodesta (mikä on pitkä aika).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä2811538Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa604119Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu1253335Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie2012655Miksi Seta ja Sofia Virta ei vaadi muslimeita kunnioittamaan priden-arvoja?
Kuten tiedetään niin islam ei hyväksy sitä mitä pride edustaa. Seta-pomo Mikkonen nosti hirveän äläkän kun yksi tepsin1142363Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista
Olen huomannut tuttavapiirissäni ihmisiä, joilla on mt-diagnooseja. Sen sijaan, että millekään asialle yritettäisiin teh2051894Sofia Virralle täydet 12 pistettä!
Kun ei jäänyt mukaan vähemmistöjen sortamista epäsuorasti tukevaan joukkueeseen. Urheilijoiden pitäisi olla esikuvia.3401251- 681048
Miksi Hotelli Kainuuta dissataan?
Ihmetyttää tämä jatkuva yhden yrityksen arvosteleminen. Ikäänkuin mikään ei olisi hyvin. Kuitenkin yritys työllistää, ta20957- 65850