Mikä siinä on, että pitää tehdä niinkuin on kielletty? Houkutteleeko miniän kielto "uhmaikäistä" (60-v.) anoppia, avautuuko siinä mahdollisuus oman "voimansa" näyttämiseen, vai MIKÄ ON? En pysty ymmärtämään näitä jo 5 vuotta jatkuneita tempauksia...
Kaupassa anoppi ehdottaa:
- Ostetaan tuosta teille kukkia!
- Ei kiitos, kun olen niille allerginen
Kukat jäävät ostamatta, kunnes seuraavana päivänä kaupassa:
- Sitten otan vielä tuon kukkakimpun!
Ja niin kukat ovat kotini pöydällä, ja anoppi hymyssä suin.
Sanoin hänelle:
- Meillä ei lapsi saa ruokapöydässä leikkiä.
Seuraavana päivänä anoppi tulee ruokapöytään lelut kourassa ja naurahtaa lapselleni:
- Tässä leluja, kun äitisi eilen kielsi ettei pöydässä leikitä.
Anoppi on ostanut lapselleni aimo tukun liinavaatteita. Totean, että niitä on meillä niin ettei kaappiin enää sovikaan. Vastaus vinosti hymyillen:
- "No TOTTAKAI on!"
Ja työntää samalla liinavaatteet matkalaukkuuni kotiin vietäviksi.
Anoppi haluaa ostaa pojalleni villapuvun. Kerron että sellainen jo löytyy. Seuraavalle vierailulle anoppi saapuu villapuku kassissaan ja "yllättyy" kun mieheni sanoo että juuri tuollainen meillä jo on. Laukkujaan pakatessa tuhahtaa:
- "Minulla olisi vähemmän kantamuksia, jos ei tätä villapukua tarvitsisi raahata takaisin!"
Erään vierailun päätteeksi, ulko-ovella, anoppi työntää lapseni nyrkkiin 300 euron setelinipun, sanoo:
- "Tässä on sinulle rahat turvaistuimeen!"
Ja samaan hengenvetoon heiluttaa hei hei ja sulkee oven perässään. Jään tyrmistyneenä eteiseen katsomaan kun lapseni tuo setelitukon minulle. Tätä tapahtumaa ennen keskustelimme aiheesta ja sanoin meillä mieheni kanssa olevan turvaistuimen hankintaan säästöt suunniteltu ja kaikki ok. Hän halusi siis kuitenkin tunkea väliin, ennättää ensin?
Anoppi pojalleni:
- "Joko alan kunnostaa vanhaa sänkyäsi lapselle, että hän alkaa sitten nukkua siinä? Peitot ja tyynyt olen hankkinut jo."
Missä vaiheessa on tullut anopin asia huolehtia poikansa perheen nukkumajärjestelyistä?!
Kerroin että suunnittelemme kaupunginvaihtoa, koska haluan muuttaa lähemmäs sukulaisiani, sillä perheenlisäyksen tullessa en halua elää kotiäitinä yksin satojen kilometrien päässä läheisistä. (Minulla on oikein lämpimät, muttei mitenkään "läheisriippuvaiset" välit omaan sukuuni)
Anoppi minulle, halveksuen:
- "Kuule avioliitossa eläminen vaatii miehen kunnioittamista ja omista tarpeistaan luopumista. Ei minullakaan ollut ikinä ketään, ei edes ketään kelle puhua miten yksinäinen olen! Hoidin lapseni aivan yksin! Sinä olet vain pikkutyttö vasta, ja taitaa olla nyt äitiä ikävä."
Aika monet kuitenkin elävät sukulaistensa lähellä, saavat lastenhoitoapua yms. mutta minun tarpeeni (enemmän aikaa parisuhteelle, isompi kaupunki, lapsille enemmän sosiaalisia kontakteja jne.) ovat pikkutytön kaipuuta äidin helmoihin.
Kun viisi vuotta tätä peliä katseltuani totesin, että anoppi on riittävästi loukannut, ja toivoisin ettei hän enää puuttuisi oman perheemme sisäisiin asioihin, oli reaktio:
- "Niin, sinä et muulla keksi minua loukata, niin loukkaat sitten näin!"
Sekä:
- "Haluat siis ilmeisesti että meillä on anoppi-miniä -suhde, eikä ystävyyssuhde kuten tähän asti on ollut!"
Ja jatkaa itkusta ulvoen:
- "Voi, en saa enää koskaan nähdä lapsenlapsiani, mutta niinhän sinä haluat..."
Tämä kohtaus siis sen vuoksi, että (hänen parjattua minua, äitiäni jne.) totesin vain rauhallisesti, että hänen puheensa loukkasivat minua, ja että olen väsynyt hänen jyräävään matriarkka-otteeseensa. Sanoin että olisi kohtuullista antaa meidän hoitaa lasten kasvatus, pukeminen yms. kuten perheissä yleensä, ja että lahjojen anto KOHTUUDELLA on ihan mukava juttu. En sanallakaan sanonut että meidän olisi katkaistava välimme nyt ikusesti tai muuta noin "dramaattista".
Näin meillä... Ulkopuolisen näkemys tilanteesta valaisisi ehkä omaa, riidoista ja parjauksesta väsynyttä mieltäni...
Kiusantekoa ja parjaamista
9
1900
Vastaukset
- Nuumi
En voi kuin todeta, että suu auki ihmetellen luin järkyttäviä juttujasi! Sairasta tuo anoppisi touhu! Näköjään kun hän ei sinulta asiallista puhetta kuuntele, etkö saa miestäsi puhumaan hänelle järkeä??
Noita rahan- ja tavarantyrkyttäjiä kyllä isovanhemmissa riittää, jotka eivät ystävällistä "kiitos mutta meillä ei ole nyt tarvetta"-kieltoa tottele (esim. oma äitini on samanlainen, ei luovuta ennenkuin saa annettua jotakin) mutta jos anoppisi pilkkaa sinua ja sukulaisiasi, eikä tottele sinun antamiasi teidän lastenkasvatussääntöjä (esim. lelut ruokapöytään) niin se on jo todella TÖRKEÄÄ. Tyypillistä myös juuri tuo sanomiesi asioiden vääristely ja marttyyriesitys.
Jos hän vielä kävelee sinun ylitsesi uhmaten päättämiäsi kasvatusperiaatteita, hillitse mielesi mutta puutu siihen AINA, rauhalliseen sävyyn. Sano, että "muistatko että meillä tämä on sovittu näin, "Aapo" ei leiki leluilla ruokapöydässä" jne. ja vie sitten itse lelut pois. Jos anoppisi tästä loukkaantuu, saa loukkaantuakin, koska olet ollut asiallinen ja kertonut teillä olevat säännöt, jotka on laadittu lapsen parhaaksi eikä anopin kiusaksi! Ole varma itsestäsi ja kerro anopille vaikka, että turhaan sinä tästä mieltäsi pahoitat, koska nämä on meidän säännöt ja ne päätän minä ja mieheni.
Yritä saada miehesi puhumaan asioista äidilleen, myös noista sängyistä ym. ylimääräisitä "lahjoista". Meidän suvussa ovat isovanhemmat aina onneksi ymmärtäneet kysyä etukäteen isommista lahjoista, että tarvitaanko ja huolitaanko. Esim. jos kalusteesta on kyse, niin kyllä mielestäni lapsen vanhemmilla on oikeus vähän valita, minkälaista kotiin tuodaan, sopiiko väreihin, mahtuuko jne.
Myös muutoasioissa päätätte sinä ja miehesi, eik anoppi ja on ymmärrettävää että tahdot lähelle omia sukulaisiasi ja heidän apuaan pienen lapsen kanssa.
Ole kohtelias mutta napakka, pitäydy säännöissänne ja oman kotisi "emäntänä". Näytä anopille "paikka" eli kun hän tulee teille kylään, hän on vieraana ja eikä päällepäsmärinä, ja lapselle hän on mummo eikä äiti. - marikki
Kuulostipa tutulta monet noista tilanteista! Meillä terrorisoi oma äitini, joka kärsii myös jonkin asteisesta narsistisesta käytöshäiriöstä.
Meillä on kaksi lasta ja vierailemme enintään kerran kuussa mummolassa. Samanlaisia tilanteita on ollut, missä mummo antaa kolmevuotiaalla pojalleni 50 euroa rahaa jne... Mummon mielestä emme osaa kasvattaa lapsia ja hän kertoo sen mielellään kaikille, myös omille lapsillemme. Hän katsoo velvollisuudekseen opettaa pojillemme milloin mitäkin "kun vanhemmat eivät viitsi". Viime viikonloppuna viisivuotiaamme itki, kun mummon mielestä pitäisi osata jo lukea ja kirjoittaa eikä lapsi vielä osaa.
En voi kuvitellakaan että jättäisin lapseni mummon hoitoon ilman valvontaa. Kaatunut mehulasi tai tahra matossa saattavat ajaa mummon sellaiseen raivoon, että hän voisi lyödä lapsia. (on lyönyt minua ja sisaruksianikin kun oltiin pieniä)
On niin helppo sanoa, että älkää sitten menkö sinne jos ette kestä anoppia. Samassa taloudessa asuu kuitenkin myös isäni, joka rakastaa lapsenlapsiaan ja jonka kanssa tullaan hyvin toimeen. En halua kieltää isältäni oikeutta tavata lapsenlapsiaan, joten äitini käytös pitäisi saada jotenkin kuriin.
Jos jollain on muita ehdotuksia kuin vierailujen lopettaminen, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. - istumaan
äiteen kanssa pöydän ääreen ja sopimaan säännöistä. Jos mies on nössö eikä suostu niin voi voi, ei auta kun vähentää seurustelua anopin kanssa. Jos mies istuu alas, mutta eivät saa asioista sovittu, niin voi voi ei auta kun vähentää seurustelua anopin kanssa.
TEILLÄ ON OMA ELÄMÄ, RAJOITTAKAA ÄNKYRÖIDEN ANOPPIEN ÄNKEÄMISTÄ. Tehkää jotain !!!!!!!- kuin yksi anoppi vaan
että älä sinä siellä yleistä! Nyt on liika jo liikaa, hänellä ei taida olla ns. omaa elämää lainkaan - elelee ehkä teidän kauttaan...mutta puhelepa miehellesi ja vetäkää raja oman elämänne ja anopin liian tuppautumisen väliin. Miettikää miten teette sen loukkaamatta. Hyvää jatkoa!
- miniä
Minä olen hoitanut asian niin etten ole tekemisissä.Miksi olisin?Jotta voisin aina itkeä jollekin kuinka ilkeitä sukulaiset ovat ja miten niiden kanssa on pakko kuitenkin olla?En halua pilata päiviäni näiden ihmisten takia.Mikä pakottaa olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät osaa muuta kuin loukata?Onko se pakko mennä hakemaan loukkauksia ja syytöksiä, onko tämä kuitenkaan lapsille hyväksi, oppivat pian samanlaisiksi?Ihan sama kuitenkin mitä tekee aina toinen jostain sanoo, sen olette varmaan huomanneet.
Toisaalta täytyy miehessä sen verran selkärankaa olla,ettei kaikkea äidiltään ota ja pystyy sanomaan takaisin.Ei se helppoa ole,mutta välillä sen joutuu tekemään.Kumpi olikaan tärkeämpi äiti vai vaimo?Kaiketi osalle oma äiti on aina se ykkönen.Minä en sellaisen miehen kanssa olisi, jolla on lapsuus vielä kesken. - Piinis
miniä kirjoitti:
Minä olen hoitanut asian niin etten ole tekemisissä.Miksi olisin?Jotta voisin aina itkeä jollekin kuinka ilkeitä sukulaiset ovat ja miten niiden kanssa on pakko kuitenkin olla?En halua pilata päiviäni näiden ihmisten takia.Mikä pakottaa olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät osaa muuta kuin loukata?Onko se pakko mennä hakemaan loukkauksia ja syytöksiä, onko tämä kuitenkaan lapsille hyväksi, oppivat pian samanlaisiksi?Ihan sama kuitenkin mitä tekee aina toinen jostain sanoo, sen olette varmaan huomanneet.
Toisaalta täytyy miehessä sen verran selkärankaa olla,ettei kaikkea äidiltään ota ja pystyy sanomaan takaisin.Ei se helppoa ole,mutta välillä sen joutuu tekemään.Kumpi olikaan tärkeämpi äiti vai vaimo?Kaiketi osalle oma äiti on aina se ykkönen.Minä en sellaisen miehen kanssa olisi, jolla on lapsuus vielä kesken.Kyllä se on nyt niin, että miehesi täytyisi puhua äidilleen ja sanoa jämäkästi, että me kasvatamme itse lapsemme ja hoidamme asiamme. Miehen on pakko asettua lastensa äidin ja vaimonsa puolelle. Muuten tilanne ei laukea.
Dr. Philissä oli joskus syksyllä samaa asiaa käsittelevä jakso ja siinä tohtori pisti miehen hakemaan selkärankaansa. Eihän mies ole mikään statisti tilanteessa, koskee se asia häntäkin. Jos anoppi ei usko miniäänsä, niin poikaansa hänen on pakko kuunnella. Puhukaa kerralla asiat selvaksi. Miehesi on sanottava asiallisesti mutta SELVÄSTI, että "Äiti, minä ja vaimoni päätämme itse oman perheemme asioista."
- ///
Anopin raahatessa ei-toivottua roinaa: ottakaa se vain kohteliaasti kiittaen vastaa. Hanen lahdettyaan, viekaa tavarat pelastusarmeijaan tai johonkin muuhun hyvantekevaisyyspaikkaan, ellette raaski heittaa roskiin. Hanen kysyessaan missa se ja se esine/tavara on, voitte aivcan puhtain mielin kertoa etta teilla jo oli sellainen ennestaan joten annoitte se toisille jotka voivat sita/niita kayttaa.
Tuo sopii myos rahojen tyrkyttamiseen lapselle. Sekin lahjoituksena hyvantekevaisyyteen.
Mita taas tulee kaytos-saantojen rikkomiseen, voit aivan rauhallisesti ja iloisesti jos pystyt) sanoa etta hyvaahan sina tarkoitat mutta me opetetaan Kallelle etta ruokapaoyta ei ole ateria-aikana leikkipaikka. Sitten vain kokoat tavarat pussiin ja laitat aterian ajaksi sivuun. (Ja myhemmin pelastusarmeijaan)
Kukkiin (tai sanlaiseen vastaavaan) anna hanen tuoda kukat (ethan sina voi kayda vanhukseen kiinni) ja hanen lahtiesaan ojenna kukat hanelle ja kerro etta joudut antamaan ne kuitenkin pois ja kun ovat niin kauniita, eiko han itse haluaisi nauttia niista.
Kylla han ajan kannssa saa idean.
Suunnitelmistanne teidan ei tarvitse edeltakasin kertoa hanelle. Saattahan olla ettei niista tulekkaan mitaan. Sitten jos tulee, voitte vain todeta etta ensikuussa olette muuttamassa, Silloin han ei viitsi voivotella kun huomaa ettei se mitaan tehoaisi kuitenkaan.
Musita vain pitaa kiinni omista kaytannonohjeistasi ja hymyillen kuittaat anoppisi (hyvaatarkoittavat) hopinat. - Anoppi täälläkin
Koska jo olitte suunnitelleet muuttoa pois anopin ulottumattomiin, niin pitäkää vain se ajatus voimassa.
Toivottavasti miehesi on yhtä tympääntynyt päällepäsmäröintiin kuin sinä. Ei äidin ja lapsen välit pidä on liian tiiviit enää, kun lapsi on aikuinen ja hänellä on omaa perheensä.
On aina viisainta muuttaa matkan päähän.
Itse anoppina tiedän, että jokaisessa perheessä on omat tapansa hoitaa asiat. Ei ole vain yhtä hyvää, äidin tapaa. Miniällä on usein kykyjä, joita anoppi saa suorastaan kademielin seurata. Lapset hoidettu, ruuat laitettu, huoneet kunnossa.
Itse monen lapsen kanssa tuskailleena en koskaan oppinut pitämään kaikesta huolta samanaikaisesti. - avioliitosta
Siis eihän avioliitto ole pelkästään miehen tahdon kunnioittamista tai omista tarpeista luopumista! Kuulostaa aivan järkyttävältä nykyaikana länsimaisessa kulttuurissa tuollainen lausahdus. Jos anopillasi on avioliitto sujunut tuolla tavoin, niin ei hänellä silti ole oikeutta edes yrittää saada tuota "perinnettä" jatkumaan sinun kohdallasi, tai muidenkaan. Tuskin miehesikään sinun haluaa olevan yksinäinen ja onneton, ja elävän vain häntä varten.
Anoppisi asenne kuulostaa aika marttyyrimaiselta "ei minulla ollut ketään, joten ei muilla vaimoillakaan saa olla". Toivottavasti osaat jättää anoppisi puheet omaan arvoonsa. Muuttakaa ihmeessä jos se koko perheelle sopii, vaikka anoppi olisi eri mieltä. Ei se hänen asiansa ole.
Tulehtuneisiin väleihin en osaa sanoa mitään, kun itsellä anoppisuhde on ihan ok eikä kukaan tungettele toisen alueelle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia?
Kertokaas omia mielipiteitä eutanasiaan liittyen. Onko mielestäsi oikein vai väärin ja miksi?2012498Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä1011254Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1825159Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa373793Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1963604Hjallis Harkimon, 72, Jasmine-rakas, 37, paljastaa suhteen alusta: "Vähän..."
Liikemies, kansanedustaja Hjallis Harkimo ja tuottaja-juontaja Jasmine Pajari ovat pariskunta. He asuvat yhdessä Sipooss543277Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu1092954Jäit kiinni siitä
että katselet minua. Käänsin pääni, minäkin etsin sinua, ja meidän katseemme kohtasivat. Eikä se haittaa - molemmat ky132708Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie822267Jutta Larm, 52, haluaa kumota tämän piintyneen ikämyytin
Oletko samaa mieltä? Jutta Larm on 52-vuotias ja tehnyt pitkän uran yrittäjänä. Hän haluaa kumota tämän piintyneen ikämy192025