Selvisin sittenkin!

Minä selvisin hengissä, paitsi suhteestamme niin myös sen päättymisestä! Selvisin sittenkin, vaikka ensin luulin menettäväni järkeni. Selvisin vaikka olit vuoden verran liki nähnyt vaivaa tehdäksesi tiettäväksi, että minä en ole mitään muuta kuin kaunis, pantava seinäkoriste, pikku harraste muiden joukossa... ja vaikka olit onnistunut loukkaamaan minua ja satuttamaan niin lujaa etten uskonut sellaisen olevan edes mahdollista.

Sen lisäksi että selvisin suhteemme lopettamisesta, selvittelystä, sinun päin naamaani laukomistasi valheista ja tyhjistä puheista, sain tilalle jotain arvokasta. Löysin tervettä rakkautta itseäni kohtaan -koska sinä et koskaan minua kannustanut, minun piti oppia tekemään se itse- ja itseriittoisuutta, sekä elämänjanoni, jonka sinun itsekkyytesi, intohimottomuutesi sekä saamattomuutesi oli tukehduttaa kokonaan.

Ei, minulle ei tullut toista tilalle, vaikka sinulle se kai on jonkinlainen itsestäänselvyys että vastakkaista sukupuolta käytetään liukuhihnalta, niinkuin sinä vaihdoit edellisesi minuun ja sitä edellisen häneen ja niin poispäin...
miksi minä ottaisin ketään tilallesi imemään minun voimiani kun olen onnellinen näin, yksinkin? Jatka sinä vain omalla tielläsi, täydellisyyden etsintääsi, harhaluulojen elättelyä siitä miten sinä muovaat jostakusta ulkoisesti sopivasta tytöstä ihmisen jonka sitten lopulta voit hyväksyä - jos hyvin käy ymmärrät joskus että todellinen rakkaus on hyväksymistä. Toisen ihmisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Ehkä joskus tajuat että sinä todella _muutat_ ihmisiä tehden heistä hirviön omalla jatkuvalla narinallasi ja marinallasi siitä miksi he eivät ole sinun peilikuviasi... etkä sitten voi sietää luomuksiasi silmissäsi.

Tuhat miljoonaa kiitosta että et antanut suhteellemme enää mahdollisuutta! Minä olisin odottanut hyväksyntääsi kai ikuisesti, ja jossain vaiheessa olisit heittänyt minut kuiviin imettynä pois kuten kai olet entisillesikin tehnyt. Vai miksi luulet että entisesi eivät halua olla sinun kanssasi missään tekemisissä? Miksi luulet, että ainakin yksi heistä pitää sinua kierona valehtelijana? Niinpä niin. Sinussahan ei koskaan ollut mitään vikaa.

Kiitos ja hyvästit sinulle ja maailmallesi. Minä en ole sinulle enää mitään velkaa, etkä sinä minulle. Minulla ei ole enää mitään tunnetta sinulle, ei rakkautta, ei vihaa, ei katkeruutta, ei ystävyyttä, ei edes sääliä. Sinun olemassaolosi on minulle yhdentekevä, ja olen onnekas tyttö kun voin ilman mitään sarvia ja hampaita sanoa tämän.