haikein mielin, suru puserossa palailen joukkoonne. 16 viikkoa kesti unelmamme uudesta perheenjäsenestä. Tässä tilanteessa lohduttaa vain se, että vauvan sydän pysähtyi itsestään ja syntyessään täysiaikaisena hän ei olisi selvinnyt siltikään.
Nyt siis takaisin "harrastuksen pariin", joukkoonnehan mahtuu edelleen, eikös vain? Saan minäkin ajatukset pois tapahtuneesta ja painoa hilatuksi edelleen alaspäin...
Kalorilaskurin avulla olisi tarkoitus yrittää, pisteitä kun en jaksaisi ruveta laskeskelemaan
Nyt siis takaisin "harrastuksen pariin", joukkoonnehan mahtuu edelleen, eikös vain? Saan minäkin ajatukset pois tapahtuneesta ja painoa hilatuksi edelleen alaspäin...
Kalorilaskurin avulla olisi tarkoitus yrittää, pisteitä kun en jaksaisi ruveta laskeskelemaan
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jaksamista sulle Pia, en voi edes teeskennellä että tietäisin yhtään miltä susta tuntuu.
Totta kai mahdut joukkoon mukaan!
Itsellä ei kiloja lähde sitten millään mutta senttejä lähtee. Kolmet housut jo putoaa päältä ja entiset kireät t-paidat on nyt ihan tavallisen löysiä t-paitoja. Mitään kaloreita tai pisteitä en jaksa laskea (liian vaivalloista) mutta ruokavalio on ihan hyvin kondiksessa, tuo liikuntapuoli välillä vain mättää kun ei saa aikaiseksi... Mutta periksi ei anneta!
Voimia sinulle Pia! Tosi ikävä uutinen..
Ja tottahan toki olet tervetullut takaisin joukkkoomme, vaikkakin en olisi halunnut sinua ihan vielä takaisin :)
Minulla on motivaatio ihan tyystin kadoksissa.. Viime viikko oli niin epäterveellinen kun olla ja voi! Pisteet ylittyi ja herkkuja tuli syötyä vähän liiankin kanssa. Tämä päivä varmasti menee ihan nappiin (vaikka töissä tuli pari keksiä syötyä) mutta huominen tulee olemaan vaikea.. Nimittäin ystävänpäivä.. Ja ystäväni (ja itseni) tuntien, tiedän sen herkkujen "paljouden" eikä sitä malta olla ottamatta.. Ja tottahan toki rakkaansa kanssa täytyy "parit" suklaasydämet napostella ;)
Oi, ikävä kuulla Pia. Totta kai olet tänne tervetullut, porukka jatkaa täällä edelleen enemmän ja vähemmän onnistumisia saavuttaen kilojensa kanssa.
Mulla on jumittanut tässä joulu mukaanlukien jo pari kuukautta, mutta nyt on sellainen meininki päällä, että kyllä tästä miinusviikko tulee. Pisteitä tai kaloreita en laske minäkään, ainakaan mitenkään systemaattisesti. Urheilen säännöllisesti ainakin 2, useimmiten 3 kertaa viikossa ja syön kevyesti ja järkevästi kasvispainotteisesti arkisin.
Viikonloppuisin tavoitteena on pysyä kohtuudessa herkkujen suhteen, tässä on taas tulossa oikea synttärisuma, joka jatkuu pitkälle huhtikuuhun asti.
No voih.. Kyllä tänään on syöty herkkuja.. Ei siis minkäänlaista itsehillintää ;)
Huominen vaa'an vilkaisu kauhistuttaa.. Mutta ei auta, täytyypi sit ainakin ottaa itseä niskasta kiinni.
Hyvät ystävänpäivän jatkot kaikille! =)
Kait tämä homma on vielä hanskassa, kun eilen korvapuustista huolimatta kertyi n. 1400 kcal:)
Näyttäisi siltä, että takapakkia tuli 1,5 kiloa siitä, kun lopetin laihduttamisen edellisellä kerralla. Ei sen enempää, ihme kyllä.
Tästä on hyvä jatkaa, ehkä ensi viikolla jo uskaltaa pikkuisen lisätä liikuntaa, nyt ei ole sen aika vielä.
Vaaka näytti huimaa 0,3kg:n pudotusta viimeviikkoon. Osaan kuitenkin iloita tästä pienestä, sillä suunta on oikea. Porkkanaa purren, vaikka eilen kyllä meni minullakin vähän ystävänpäivän suklaata yli sovitun.
Mä päätin että se vaaka pysyy taas kaapissa kaksi viikkoa, mulla se tuntuu toimivan paremmin kuin päivittäin siinä pomppiminen. Tosin täytekakkua on tullut syötyä eilen ja tänään joten ehkä parempikin etten huomenna punnitse itsäeni...
Kummasti se 75 kieppeillä vaan jumittaa vaikka senttejä lähtee!
-400g, joten takapakki on otettu kiinni. Hyvä näin. Jos ei olisi tullut miinustulosta, motivaatio olisi kadonnut entistä syvemmälle.. Mutta eiköhän se motivaatio sieltä taas nouse pintaan =)
...elämä joskus on tosi kovaa...
Keskenmeno on aina rankka paikka...
Meillä muutama vuosi sitten oli menetys siinä 17-18 viikolla, napanuora oli solmussa. Jotenkin siinä sumussa toi kuitenkin vähäsen lohtua se, että "parempi" nyt, kuin jos raskaus olisi jatkunut, ja menetys olisi tullut vaikka ihan loppuraskaudessa. Mutta rankkaa se oli silti.
Varsinkin, kun vauva olisi ollut KOVASTI toivottu.
Mutta kyllä Sinä selviät! Suru vähenee, vaikka nyt tuntuisi, ettei ikinä sen yli pääse. Vuoden kuluttua on jo helpompaa. Varmasti.Vaikka kuulostaa fraasilta.
Mutta laihdutusinnostuksen löytyminen onnellisen odotuksen jälkeen on taatusti tosi tiukassa. (minulla kesti innostuksen odottaminen 6 vuotta...)
Minä se vaan kävelen, päivässä yleensä 4 kilsaa tai jopa 9. Mutta paino vaan pyrkii nousemaan. Tai ei ainakaan laske, vaikka syön kuin pieni lintu. Suklaalakko pitää, tosin kylässä sitä saa syödä, mutta itse EN OSTA!
Tervetuloa vaan joukkoon suureen! Ja luovuttaa ei saa! Kyllä Sinä vielä lihomaankin vielä rupeat!Ja luvan kanssa!
...sorry...
siis siihen laihdutuspuoleen...Koska tilanne on tämä mikä on niin sen mukaan eletään.
Rankka paikka, mutta kun tietää että vauvalla olisi ollut paha epämuodostuma niin ajattelen kanssa, että parempi nyt kun myöhemmin.
Maalaisjärkeä on taitu meikäläiselle suoda enemmän kuin itse uskoinkaan, koska en ole tämän pahemmin pois tolaltani. Ja, kun vasta tuli 30 v. mittariin niin tässähän ehtii vielä:)
Mutta sitten iloisempiin asioihin. Isäntä raahasi kotiin tänään kolme laskiaispullaa ja joutui syömään itse niistä kaksi, MINÄ en syönyt lainkaan. Melkoinen saavutus!
...läski nimittäin.
Töissä söin vain 0.25 cm kappaleen kääretorttua.Maistui muuten liian makealta.
Kävelty on, ja salaattia syöty ja vettä juotu.
Mutta ei yhtään suklaata!!!
Mutta on nämä kilot TOSI sitkeästi kyljessä kiinni.!!!
ekaa kertaa laihiksella olen parina päivänä palellut ihan älyttömästi. Merkkihän se on jostakin, en vaan muista mistä?
No joka tapauksessa ihan ok on mennyt, 1400 kcal päiviä ovat olleet noin suurinpiirtein (allekin jopa mennyt). Liikunta on tosin aika minimissä, kun ei saa vielä mitään raskasta tehdä, kolme kertaa viikossa kerhossa käynti (kävelymatkat yhteensä noin 1,5 kilsaa).
...liikkuakin.
Ja syöminenhän se on kuitenkin tärkeempi asia, kun yrittää laihduttaa. Mutta vaatii tämä älyttömän itsekurin. Vaikka miten syö säännölliset ateriat ja mahan täyteen kaalia ja muuta rehua, niin herkkuja vaan tekee mieli.
Paino käväisi 84 kilossa, mutta nyt näyttää taas yli 85 kiloa... Joten toivotonta tämä näyttää olevan...Mutta ehkä se on vaan lihasta...