Olen pohdiskellut erästä parisen vuotta sitten tapahtunutta asiaa,kerronpa sen lyhyesti ja odottaisin kommenttejanne koska ne ovat minulle tärkeitä.
Minulla oli pitkä avioliitto,liitto ei oikein toiminut viimeisinä vuosina ollenkaan.
Sitä eleltiin vaan kun se oli tuttua ja turvallista.
Sitten eräänä päivänä vaimoni ilmoitti että suhteemme ei toimi,ja hän lähtee.
En tiedä olinko iloinen vai surullinen koska olin ollut varma että tämä päivä tulee koittamaan.
Koko suhteemme ajan minulla oli oikein läheiset välit anoppiini,auttelin häntä aina kun hän pyysi ja hän aina kutsui minua kuin omaksi pojakseen.
Anoppini oli aika iäkäs ihminen mutta asui omassa taloudessaan vielä sinnikkäästi.
Vaimoni siis lähti,mennessään vei kaiken irtaimiston ja pyysi minulta vielä rahaakin ison summan.
Maksoin kaiken mitä hän pyysi vaikken ymmärtänyt miksi?
Minulle tärkeintä oli se että eroasimme sovussa,ja minusta jäisi hyvä kuva rehtinä miehenä.
Vaimoni oli myös hyvin rehellinen ja tunnollinen ihminen.
Viimeinen kerta kun näin sitten anoppini oli kuukausi eromme jälkeen,hän soitti minulle ja pyysi josko voisin tulla auttamaan häntä hetkeksi.
Menin anopille,ja huomasin samalla että kutsuni syy oli tekaistu,ei siellä mitää hommaa ollut.
Hän halusi jutella.
Minulle koko totuus lensi kasvoilleni kuin parvi hauleja.
Minun pitäisi maksaa exälleni vielä tietty summa rahaa,koska olin kuulemma käyttänyt häntä taloudellisesti hyväksi tuhlaten hänen rahojaan.
Yritin kertoa ettei asiat olleet näin,muttei anoppi kuunnellut ollenkaan,uskoi omaa tytärtään.
Minulla oli mustaa valkoisella että asiat olivat ihan päinvastoin,joten asia jäi siihen.
Mutta minua on hieman kiusannut että minusta jäi anopille huijarin maine,ja sama maine jäi myös koko hänen puolen suvulleen.
Olen antanut asian olla koska minua ei uskottaisi kumminkaan,ei edes annettaisi puolustautua..
Kannattaako yrittää unohtaa vaan koko juttu,vai mitä mieltä olette??
Muuten asiani ovat reilassa,ei paremmin voisi mennä.
Tuo asia joskus vaan askarruttaa..
Minulla oli pitkä avioliitto,liitto ei oikein toiminut viimeisinä vuosina ollenkaan.
Sitä eleltiin vaan kun se oli tuttua ja turvallista.
Sitten eräänä päivänä vaimoni ilmoitti että suhteemme ei toimi,ja hän lähtee.
En tiedä olinko iloinen vai surullinen koska olin ollut varma että tämä päivä tulee koittamaan.
Koko suhteemme ajan minulla oli oikein läheiset välit anoppiini,auttelin häntä aina kun hän pyysi ja hän aina kutsui minua kuin omaksi pojakseen.
Anoppini oli aika iäkäs ihminen mutta asui omassa taloudessaan vielä sinnikkäästi.
Vaimoni siis lähti,mennessään vei kaiken irtaimiston ja pyysi minulta vielä rahaakin ison summan.
Maksoin kaiken mitä hän pyysi vaikken ymmärtänyt miksi?
Minulle tärkeintä oli se että eroasimme sovussa,ja minusta jäisi hyvä kuva rehtinä miehenä.
Vaimoni oli myös hyvin rehellinen ja tunnollinen ihminen.
Viimeinen kerta kun näin sitten anoppini oli kuukausi eromme jälkeen,hän soitti minulle ja pyysi josko voisin tulla auttamaan häntä hetkeksi.
Menin anopille,ja huomasin samalla että kutsuni syy oli tekaistu,ei siellä mitää hommaa ollut.
Hän halusi jutella.
Minulle koko totuus lensi kasvoilleni kuin parvi hauleja.
Minun pitäisi maksaa exälleni vielä tietty summa rahaa,koska olin kuulemma käyttänyt häntä taloudellisesti hyväksi tuhlaten hänen rahojaan.
Yritin kertoa ettei asiat olleet näin,muttei anoppi kuunnellut ollenkaan,uskoi omaa tytärtään.
Minulla oli mustaa valkoisella että asiat olivat ihan päinvastoin,joten asia jäi siihen.
Mutta minua on hieman kiusannut että minusta jäi anopille huijarin maine,ja sama maine jäi myös koko hänen puolen suvulleen.
Olen antanut asian olla koska minua ei uskottaisi kumminkaan,ei edes annettaisi puolustautua..
Kannattaako yrittää unohtaa vaan koko juttu,vai mitä mieltä olette??
Muuten asiani ovat reilassa,ei paremmin voisi mennä.
Tuo asia joskus vaan askarruttaa..
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja kosto pitää antaa Suuremman käsiin, unohda koko juttu !
minua jäisi vaivaavaamaan .
Sehän tuntuu varmaan siltä,kuin olisi heittänyt pois monet vuodet elämästään?
Menneeseen ei toki pidä jäädä elämään , mutta kyllä minä yrittäisin selvittää , miten asiat todellisuudessa ovat .
Älä nyt ainakaan mitään rahoja enää anna , jos ne eivät hänelle kuulu.
Toivotan sinulle,uutta hyvää alkua elämääsi ja
uusia ,hyviä ihmis-suhteita
rahastanut ja mustamaalannut sut ihan tarkoituksella. Ei taida selitykset anopille auttaa mitään kun tyytökultaa on loukattu ja jätetty.
Anna paskan olla kehoitti joku toinen ,,ni on.
Tsemppii nykyiseen eloon.
"Minulla oli mustaa valkoisella että asiat olivat ihan päinvastoin, joten asia jäi siihen.
Mutta minua on hieman kiusannut että minusta jäi anopille huijarin maine, ja sama maine jäi myös koko hänen puolen suvulleen.
Olen antanut asian olla koska minua ei uskottaisi kumminkaan, ei edes annettaisi puolustautua.."
Et mainitse yhteisiä lapsia.
Vuosien myötä kasvoit myös vaimon sukuun ja ero suvusta tietysti kirvelee. Neuvoisin vain jättämään taaksesi koko asian. Elä tässä päivässä ja muistele vain hyviä asioita pahojen vatvominen murtaa sisältä. Eiköhän tuo anoppi tarvitsisi yhä apuasi asioissa joita teit ennenkin, jos niin haluaisit.
Lisään vielä edelliseen kysymykseeni.
Ex vaimoni perhe oli rikas,ja minä olin köyhä.
maksoin siis pyydetyt rahat lainalla,ja elin vuoden todella tiukilla.
Lapsia ei ollut.
Joku kysyi että eikös anoppi kaipaisi apua nytkin.vastaan ettei paljon kiinnosta mennä kun hän ilmoitti viime keskustelussa kun kieltäydyin lisä rahasta ja yritin puolustella itseäni että olenhan saanut juoda kahvia ja syödä ilmaiseksi myös vieraillessani .
Olin jotenkin ymmärtänyt että kun minut kutsutaan kylään tai auttamaan ja pyydetään vaikka kahville niin se ei olisi maksullista.
Olen asian unohtanut,mutta joskus aina tulee miettineeksi silloisia ihmisia jotka osa oli ihan mukavia,mitähän he mahtavat ajatella minusta,miehestä joka käytti tyttöressua rahallisesti hyväksi ja vei tuhkatkin pesästä.
Tuo seikka minua kiusaa vaikka aikaa on kulunut jo.
Lisäys edelliseen.
Toki olisin ymmärtänyt jos minä miehenä olisin puolisoani pettänyt ja hänet jättänyt että käytös olisi ollut tuollaista ja varmaan olisin pitänyt mölyt mahassani ja niellyt kiukkuni.
Mutta jos olisin itse tehnyt noin hänelle,olisin varmaan ollut haastettuna oikeuteen ja saanut kuulla olevani todella roisto ,mutta kun olen mies kaikkien sympatiat ovat ymmärrettävästi naisen puolella.
Lyhyesti.
Minulle lmoittettiin että että suhde on ohi.
Kaikki huonekalut ja tavarat vietiin.
Vaadittiin rahaa,jonka maksoin jotta kenellekkään ei jäisi minusta huonoa kuvaa kun alku asetelma oli mikä oli.
Minulta ei siis kysytty yhteisistä tavaroista mitä sinä haluaisit pitää..
Minulle jäi vain tyhjä asuntoni,siis todella tyhjä, ja laina maksettavaksi sekä hujarin maine heidän sukuunsa.
Asiasta tietoiset minun puolen ihmiset sanoivatkin että älä alistu tuollaiseen,sehän tekee juuri siksi noin kun tietää ettet nouse häntä vastaan..,mutta minulle oli tärkeintä että ero tapahtuisi sopuisasti,mitenkä se ei sitten lopulta käynytkään.
Herää vain kysymys että minkä takia anoppisi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi,vaikka vaimosi oli kirjoituksen perusteella se joka ns.ensimmäiseksihalusi erota. (Vaikka eroon tarvitaan aina kaksi osapuolta.) Jos olette vaimosi kanssa sopineet eronne ja olette tyytyväisiä ratkaisuunne niin ei silloin ole kenelläkään oikeutta tulla vaatimaan teidän liitostanne lisä maksua. tehän erositte vaimonne kanssa ettekä anoppisi kanssa. Liekkö anoppi halunnut osanna teidän litosta itselleen korvaukseksi anoppina olemisesta. Anna asian olla jos et ole tekemisissä koko suvun kanssa, mitä sitä selvittelemään enään jos joku on osannut myrkyttää jo toisten mielet. Onko siitä mitään hyötyä kenellekään, parempi kääntää katse ja mieli tulevaisuuteen. Anopin tyyli jo kuvastaa että tuskin se olisi siihenkään rahan maksuun lopullisesti tyytyväinen. Ja järkytys varmasti on jo pelkästää anopin tyylistä,ensin ollaan läheisiä ja sitten ollaankin sisimmiltään noita. Aika parantaa haavat.
Tietääkseni jos avioliitossa ollaan ja erotaan omaisuus menee kahtia ellei ole avioehtoa tehty.
sinulla on oikeus vaatia vaimoltasi korvausta, sillä jollei ole toisin virallisesti sovittu, omaisuus laitetaan puoliksi. Se on tosin hankalaa, mikäli kyse on tavanomaisesta irtaimistosta, sen rahallinen arvo on yleensä pieni, olisi pitänyt vaatia saada pitää tavarana.
Miksi hän pyysi irtaimiston lisäksi myös rahaa, oliko se hänen osuutensa omistusasunnosta? Mikäli asuitte vuokralla, on sinua huijattu pahemman kerran. Kaksi vuotta ei kuitenkaan ole kai vielä vanhentanut asiaa, vaadi ositusta.
Toivottavasti kaikki erosi asiat on kirjattu ja dokumentoitu?
Pelkän suullisen vaatimuksen ja tuollaisten heittojen mukaan ei sinun tietenkään tarvitse maksaa mitään. Olisi kuitenkin itsellesi parempi, jos tarvittaessa voit soittaa olleesi rehellinen ja asiallinen itse.
Lainastasi sinulla ainakin on paperit olemassa.
Moni muukin on sanut todeta, että hyvät välit puolison sukuun katkeaa siinä samassa, kun avioliitto loppuu. Ilmeisesti me ihmiset vain aina olemme "omiemme" puolella.
Tuota,tuota...
Vastailen hieman kysymyksiin..
Ei anoppi rahaa vaatinut,vaan ex.
Anoppi kutsui minut muka pyytäen auttamaan itseään,ja otti asian puheeksi uudelleen.
Hänen mielestään tytär on oikeassa,minun kuuluisi maksaa lisää.
Onhan heidän perhe auttanut minua vuosien mittaan mm.ilmaiset kahvit,ruokailu ym.
Miksi pyysi rahaa.
Siksi että hänen mielestään olin lainannut häneltä rahaa,hän oli osallistunut pitkän yhteiselon kuluessa kaksi kertaa omasta tahdostaan yhteisiin hankintoihin.
Nämä maksoin lainalla,vaikka ne kyllä oli molempien menoja.
Uusi maksu oli heti perään samoista asioista,sehän tässä typerintä olikin.
Kyllä minulla kaikki maksut oli tiliotteissa,ja se pelasti minut ja sai heidät luopumaan lisä maksuista.
Ero oli vaimon päätös,ja varmaan minun mustamaalaus oli vaimoni omaa tuntoa helpottavaksi tekevä asia,sai selittää sukulaisilleen tehneensä oikean ratkaisun tyyliin"ai sellainen huijari se olikin,hyvä kun siitä pääsit".
Ainoa mikä mieltäni askarruttaa,ja siksi täällä halusin kuulla mielipidettänne oli se seikka että :
"minut leimattiin huijariksi,ja se tuntuu aina pahalta asiaa muistelessa,siis ikävä osa menneisyydessäni"
Joku kysyi että kai teillä oli hyviäkin hetkiä,unohda pahat muistot ja muistele niitä hyviä.
Valitan,en voi.
Jos mieleeni palaa tuo ihminen,palaa se katkeruus tuosta tapauksesta ensimmäiseksi mieleeni,sitä ei voi unohtaa.
Mutta elämä jatkuu,asia on vanha ja saa kai jäädä olemaan noin menneisyyteeni.piste.
Onhan se ikävää, mutta kuten joku jo mainitsikin, ihmiset tapaavat pitää "omiensa" puolta, se on luonnollista. Tuskin saat milloinkaan mainettasi "puhdistettua" heidän silmissään.
Sinuna ehkä lähettäisin tämän keskustelun nettiosoitteen eksällesi, ehkä se voisi avata hänen silmiään näkemään, miten on tunteitasi loukannut. Vai nauttisiko hän vain siitä tiedosta?
paistaa läpi, että sinulle on oltu huijareita kun ei rehellisesti ole voitu noita asioita aiemmin käsitellä, valehteleminen ja pimittäminenhän on huijausta - eli älä välitä syytöksistä, jotka saat (ihmeellinen vaimo, ei antanut arvoa edes sille, että autit hänen äitiäänkin!) anna paskan olla jo!
ex anopin pöytää ja sano että asiat on oikeesti niinpäin että ex vaimosi jäi sinulle x sataatuhatta euroa velkaa. Kyllä menee mummuparka sekaisin ja alkaa maksamaan sinulle tyttönsä velkoja.
"Mutta elämä jatkuu, asia on vanha ja saa kai jäädä olemaan noin menneisyyteeni. piste."
Hyvä päätös, et voi palata ajassa, virheitä suhteen kasvussa on varmasti molemmin puolin.
Toisinaan käy niin, sukuun naitu, uskoo/luulee naivansa koko suvun, varsinkin sen varallisuuden. Odotetaan rahallista hyvitystä tai jatkuvaa korvausta naimakaupasta. Vaimosi suvun varallisuus ei kuulu sinulle. Kuten ei yhdellekään vävylle tai miniällä.
"Minulla oli pitkä avioliitto, liitto ei oikein toiminut viimeisinä vuosina ollenkaan."
Pänniikö nyt eniten se että eron "ottaja" oli vaimo. Olit jo valmis eroon tuon mainintasi perusteella.
"Joku kysyi että kai teillä oli hyviäkin hetkiä, unohda pahat muistot ja muistele niitä hyviä."
Pahojen asioiden muistelu kalvaa ihmisen vain sisältäpäin.
Itserakkaus sai kolauksen, nopein oli eka. Tiesit ettei liito toimi, jatka nyt eteenpäin.
Satuin olemaan maatalon tytär.
Olin tehtaassa töissä ja aikuisopiskelijana opintolainalla. Erosin alettuani täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Opintolaina oli pieni ja perheellisenä jouduin hakemaan aina lukukauden lopussa n. 1 ½ kk ajalle toimeentulotukea. Erotessa x-mies viurusi saadessani toimeentulotukea, olenko kertonut sukuni omaisuudesta.
Hänen yhteyden otot perheeseen, olivat vain vanhempieni kuollessa, ihan perinnönjaon toivossa. Samoin väitti avioerotuomarille; vaimon saavan säännöllistä avustusta äveriäiltä vanhemmiltaan. Näin elatusapu jäi työttömyyskorvauksesta laskettuun, vaikka tulonsa olivat erotessa nelinkertaiset. Historiaa kuten Niskavuoren emännät.
Ei rahan perässä kuolaava puoliso ole mikään uusi asia.
Sillä ei taida olla pahemmin merkitystä kumpaa sukupuolta on.
Eipä niin.
Sitä vaan oppii luottamaan ja tuntemaan pitkässä suhteessa toisen,eikä ikinä saata kuvitella että toinen alentuu kieroilemaan loppu metreillä.
Se on joka tuntuu inhottavalta,ihminen jonka kanssa on elänyt pitkään.
Mutta sen opin,ettei tuollaiset ihmiset ole kuin omahyväisiä itseään ajattelevia kieroilijoita.
En ole,enkä tule olemaan missään tekemisissä exäni kanssa.
Ajattelen vaan oliko kaikki hänen puoleltaan sen väärti että kannatti tehdä.
Rahojen ja tavaroiden menetys ei harmita,vaan se että sinusta on jäänyt aivan väärä mielikuva monille ihmisille,mutta ymmärrän senkin ettei se ketään kiinnosta onko se totta vai ei.
Siis oppina tämäkin tulevaan.