Parhaat ystäväni asuvat 300 kilometrin päässä minusta. Toinen näistä elää suhteessa jossa mies lyö, heittelee, haukkuu, käyttäytyy uhkaavasti, kaverini on "tottunut" tähän kohteluun niin ettei osaa edes enää pelätä. Useaan otteeseen on joutunut jopa puukolla puolustautumaan. Mitä voin tehdä? Kaveri ei itse hakeudu poliisille, ja minäkin sain tietää vain tämän toisen kaverin kautta, eli periaatteessa minäkään en tiedä tästä. En jaksa joka aamu herätä peläten, että on tullut viesti hänen kuolemastaan.
Apua kaivaten!
Apua kaivaten!
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuitenkin pelkäämään ystäväsi puolesta. Voithan ilmoita poliisille asiasta mutta jatkosta en osaa sanoa.
Ilkeä tilanne mutta kaverisi pitäisi tulla järkiinsä ja hakea tilanteeseen apua. Lehdistä saa lukea viikoittain näistä kovista pojista jotka listivät vaimonsa, perheensä mutta eivät itseään..
Koita puhua kaverillesi ja yritä houkutella häntä lähtemään suhteesta irti ,,mutta ei ilman apua.
Niin, voihan tuon saman asian esittää niinkin että siellä se pariskunta (kännipäissään?) tappelee, mies retuuttaa ja nainen huitoo puukon kanssa. Kumpi on syyllinen? On muuten tutkimuksiakin että se ei suinkaan ole aina se mies joka fyysisen väkivallan aloittaa. Itse asiassa nainen hieman useammin on väkivallassa aloitteellinen ja käy ensin mieheen käsiksi. Tällaista olen useammista lähteistä lukenut, vaikka Suomen mediassa naisjärjestöt ovat niin hyvin äänessä että tilanne esitetään täysin toisinpäin. Kumpi siinä sitten on "puolustautuja" ja kumpi "hyökkääjä" jos nainen aloittaa lyömisen tai jopa puukon kanssa heilumisen? Kannattaa miettiä myös sitä että puukko voi tappaa hyvin helposti, töniminen ja kevyet lyönnit eivät. Kumpi oikein on "puolustautuja" ja kumpi "hyökkääjä", varsinkaan kun sinulla ei ole kuin ystäväsi oma kertomus tapahtumien kulusta?
Ja voihan se toki olla että tilanne on tuo kuin kuvailet. Mutta siinä tapauksessa, jos kaverisi olisi vastuullinen aikuinen ja huolissaan omasta terveydestään, hän todellakin pelkäisi miestä ja vähintäänkin suunnittelisi että lähtee kävelemään suhteesta.
Ensin minäkin luulin, että se on vaan "kännisekoiluja" mutta niin ei suinkaan ollut. On käynyt niinkin että nainen on aloittanut mutta mies on silloin kävellyt pois, silloin kun mies aloittaa niin silloin nämä lyönnit ja heittelyt ovat tapahtuneet. Ystäväni ei kuulemani mukaan ole vielä valmis luovuttamaan koska rakastaa miestä syvästi, ja toisaalta myös jollain osin pelkää lähtemistä ja yksin jääntiä! Olen tuntenut hänet useita vuosia ja aika hyvin pystyn näin kauempaakin sanomaan mitä ystäväni päässä liikkuu, tosin sitä en ymmärrä kuinka hän sietää ko. suhteessa, hän kuitenkin minun aiempaa suhdettani katsoi viisi vuotta sivusta kun minä olin pahoinpideltynä... Kaiken järjen mukaan minulla pitäisi olla paras tietotaito neuvoa ja auttaa ystävääni sen perusteella mitä itse olisin aikoinani kaivannut, jännä vain ettei nyt tulee mieleen mitään! Ja sen verran hyvin ystäväni tunnen, ettei hän satuta ketään, sanallisesti hän osaa olla erittäin terävä mutta siihen se sitten jääkin. Sitä paitsi hän painaa märkänäkin vain 48 kiloa ja mies taitaa olla lähemmäs 100, että ei hän kyllä oikein pystyisi edes satuttamaan nyrkein kun itikkaa...
Jos niillä on lapsia olet velvollinen ottamaan yhteyttä heidän paikkakuntansa lastensuojeluviranomaisiin. Voit tehdä ilmoituksen nimettömänä.
Tämän minä satun tietämään sattuneista syistä.
1. Ota asia puheeksi, et menetä mitään, et edes ystävyyttä. Ystäväsi ei välttämättä enää pysty käsittelemään asiaa.
2. Jos ei auta, sano sukulaisille.
3. Jos ei tulosta, tee ilmoitus.
Olin itse joskus väkivaltainen, mutta se väistyi kun hakeuduin Lyömättömään linjaan. Puhumista riitti pari vuotta, mutta opin tuntemaan itseni.
Ruumiillinen tai henkinen väkivalta on oman epävarmuuden funktio. Sellaista ei tarvitse hyväksyä sillä väkivallan tekijäkään ei sitä sisimmässään hyväksy.
"Olin itse joskus väkivaltainen, mutta se väistyi kun hakeuduin Lyömättömään linjaan. Puhumista riitti pari vuotta, mutta opin tuntemaan itseni.
Ruumiillinen tai henkinen väkivalta on oman epävarmuuden funktio. Sellaista ei tarvitse hyväksyä sillä väkivallan tekijäkään ei sitä sisimmässään hyväksy."
Hienoa!
Olen suhteessa, jossa tällä hetkellä mietitään miten jatketaan vai jatketaanko yhdessä eteenpäin. Tärkeimpänä syynä ahdistuneen/masentuneen miehen väkivaltaiset purkaukset. Parannusta on tullut hiukan ja voimme puhua yhdessä asiasta jonkin verran, koko ajan enemmän.
Mies aloitti terapian ja sai masennuslääkkeitä, kuitenkin muutos on hidasta, terapia aivan alussa ja etenkin mies turhautunut ja pelkää. Rakastan häntä syvästi ja toivon että hän löytää apua jotta voisi/oppisi näkemään itsensä hyvänä ihmisenä vaikeuksistaan huolimatta. Suhteessamme on rakkautta mutta hirveän paljon syyllisyyden tunteita puolin ja toisin. Lyömätön linja auttoi sinua, voisitko kertoa siitä jotakin? Se olisi iso apu (meille ja) minulle sillä nyt ajatukset risteilevät päässä sellaista vauhtia että on vaikea pysyä kyydissä..!
voit ilmoittaa poliisille itse.pahoinpitely ei ole asianomistajarikos . oma mielipiteeni on että moiset "tarzanit" pitäs salvaa
Sattumalta osuin tänne ja vaikka viestiketju on jo pari viikkoa vanha halusin lisätä omani. Itse olen ollut väkivaltaisessa suhteessa ja minkä tässä näen tärkeimpänä on se että hänelle kerrotaan mikä on oikein ja mikä väärin, hän ei itse sitä enää näe eikä usko enää itseensä. Antakaa hänen tuntea olevansa tärkeä juuri sellaisena kuin hän on, hän ansaitsee hyviä ystäviä jotka uskovat häneen itseensä. Auttakaa katkaisemaan oravanpyörä vaikkei se hetkessä tapahdukaan.