Mikä mussa on vikana enemmän kuin muissa? Miksi ei ikinä mitään? Taas vietiin kaveri vierestä.
Toisilla kerkeää olla montakin juttua, joillakin yksi, mulla ei ikinä mitään. Kukaan ei kiinnostu, teen kaikki jotenkin väärin, ulkonäkö ei ole missin luokkaa, mutta ei ole muillakaan. Mikä tässä riivaa? En ole ollut edes epätoivoinen, mutta pikkuhiljaa alkaa tuo suo imeä puoleensa. Kun vuosikausia viedään vierestä. Kyllä se syö itseluottamusta, peiliin olen tuijottanut ja miettinyt ihan tarpeeksi mitä tehdä ja ei koskaan ole kenellekkään yhtään mitään, ei koskaan, aina se ihan kiva, MUTTA.. (Voiko vihatumpaa kommenttia enää olla, ihan kiva..)
En mä ole sen erikoisempi hyvässä tai huonossa kuin muutkaan, mutta ei..
Miten ihminen jaksaa vuodesta toiseen uskoa ja luottaa turhaan, pitää itseään ihan normaalina josta nyt vielä ei kukaan ole yhtään kiinnostunut. Kun totuus on se, että on hyljeksittävä kuitenkin. Parempi vain, mitä myöhemmin sen tajuaa, mutta kuitenkin.
En mä välttämättä edes suhdetta haluaisi, mutta jos joskus joku sanoisi edes yhden ainoan positiivisen sanan niin, että tarkoittaisi sitä, eikä säälistä tai pelatakseen.
Tulipas vuodatus, mutta kyllä se kuitenkin riipaisee sivusta katsoa toisen onnea kerta toisensa perään. Eikä siihen totu. Joka kerta putoaa aina syvemmälle kuoppaan josta pitäisi taas jaksaa toiveikaana kömpiä ylös ja hakea vielä se hymy naamariin.
Kyllä mä tästä taas toivun ajan kanssa. Onhan näitä ollut. Mutta yritä tässä nyt olla vielä iloinen. Potkikaa mua eteenpäin edes vähän.
Toisilla kerkeää olla montakin juttua, joillakin yksi, mulla ei ikinä mitään. Kukaan ei kiinnostu, teen kaikki jotenkin väärin, ulkonäkö ei ole missin luokkaa, mutta ei ole muillakaan. Mikä tässä riivaa? En ole ollut edes epätoivoinen, mutta pikkuhiljaa alkaa tuo suo imeä puoleensa. Kun vuosikausia viedään vierestä. Kyllä se syö itseluottamusta, peiliin olen tuijottanut ja miettinyt ihan tarpeeksi mitä tehdä ja ei koskaan ole kenellekkään yhtään mitään, ei koskaan, aina se ihan kiva, MUTTA.. (Voiko vihatumpaa kommenttia enää olla, ihan kiva..)
En mä ole sen erikoisempi hyvässä tai huonossa kuin muutkaan, mutta ei..
Miten ihminen jaksaa vuodesta toiseen uskoa ja luottaa turhaan, pitää itseään ihan normaalina josta nyt vielä ei kukaan ole yhtään kiinnostunut. Kun totuus on se, että on hyljeksittävä kuitenkin. Parempi vain, mitä myöhemmin sen tajuaa, mutta kuitenkin.
En mä välttämättä edes suhdetta haluaisi, mutta jos joskus joku sanoisi edes yhden ainoan positiivisen sanan niin, että tarkoittaisi sitä, eikä säälistä tai pelatakseen.
Tulipas vuodatus, mutta kyllä se kuitenkin riipaisee sivusta katsoa toisen onnea kerta toisensa perään. Eikä siihen totu. Joka kerta putoaa aina syvemmälle kuoppaan josta pitäisi taas jaksaa toiveikaana kömpiä ylös ja hakea vielä se hymy naamariin.
Kyllä mä tästä taas toivun ajan kanssa. Onhan näitä ollut. Mutta yritä tässä nyt olla vielä iloinen. Potkikaa mua eteenpäin edes vähän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos sun kaveri on löytänyt,jonkun,niin sehän on hänen tuurinsa mutta ei sussa tarvitse silti mitään vikaa olla.
Ota se asenne,että sinä olet valitsemassa,eikä niin,että vain jonkun "huolittavissa".Itseluottamus näkyy ulospäin!
Totuus on,että parempi ilman kuin tyytyä halpaan kopioon:)
Häntä pystyyn.
On ollut itseluottamusta ja välillä ei, ei tämä nyt siitä ole kiinni, niin monta kertaa se on kerätty jo, että siitä ei kiikasta. Kohtuullisella itseluottamuksella tiedän senkin että mussa ei ole sen oudompia vikoja kuin muissakaan ja siksi tekeekin välillä mieli kiukutella niin perusteellisesti. Kyllä mulle kelpaisi vaikka edes ilmainen kopio koekäyttöön vaikka, mutta ei.. Ei ole tarvinnut olla edes oikeastaan nirso. (näyttää jo omissa silmissäkin ihan säälittävältä ruikutukselta ja on sitä).
Ei se ole asenteestakaan enää kiinni, on kokeiltu hyvällä ja pahalla. Nimittäin siitä se juuri onkin kiinni että olen jonkun huolittavissa ja se avuttomuus suututtaa. On lapsellista yrittääkään nostaa nenua ja alkaa vouhottamaan että minähän tässä olen niin ihana että voinkin karsia kenet vaan, no ei ole ollut tarvetta karsia. Voihan se vouhotus nostaa mielialaa hetkeksi, mutta mitäpä se auttaa, jos on oikeasti rehellinen itselleen. Jos minä huolisin jonkun, niin minusta katsos ei kiinnostuta ainakaan kovin vilpittömässä mielessä.
Voi paska, en kestä tätä enää itsekkään. Lähden hakkaamaan säkkiä kun suututtaa niin paljon. Ja kaverit sen kun porskuttaa.. Menis äkkiä pari viikkoa, niin helpottais.
Onko sul kriteerit tai odotukset liian korkeella?
Vertaatko itseäs kavreihis ja käytät aikas niitten ihmissuhteitten kadehtimiseen..
No oli,miten oli.ei sua tolla ruikuttamisella kukaan kotoakaan tuu hakemaan,ei edes ne kopiot.
tsemppiä.
Sä olet todennäköisesti ihan normaali tyyppi, ehkä tavallista parempikin jopa. Tässä maailmassa ei vain valitettavasti kannusteta näyttämään kiinnostustaan, koska se tulkitaan itsensä tyrkyttämiseksi. Sinulla on vain ollut huono tuuri että olet tykästynyt ihmisiin jotka eivät sitten ole sattuneet olemaan kiinnostuneita sinusta. Mutta usko pois, niitä ihmisiä jotka ovat sinusta kiinnostuneita on niin paljon että löydät itsellesi yhden ennen kuin huomaatkaan :)
Olen mies ja täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä, ei koskaan. Tiedän täsmälleen, miltä sinusta tuntuu. Olen joskus nähnyt jonkun ihmisen kirjoittavan täällä, että se on luonteen heikkoutta, jos jatkuva "ihan kiva" vaikuttaa omaan itsetuntoon, mutta tuollaista väittävät ihmiset eivät tiedä, mistä he puhuvat, heillä ei ole mitään käsitystä.
Toivon sydämestäni, että tilanteesi aukeaisi paremmaksi, mutta olen siinä mielessä huono toivomaan, että en näe oman tunnelini päässä minkäänlaista valoa. Toisaalta, koska olen itse samassa tilanteessa, en alennu kliseisiin, jotka väheksyvät toisen kokemusta, koska kliseet eivät tarkoita yhtään mitään ja silti oma kokemus on erittäin voimakas. Jos se olisi "Älä nyt...", niin miksi sitten olisit yksin, jokin syyhän sille on oltava, mutta kliseen esittäjä halveksuu tunnetilaasi väittämällä, että eivät asiat oikeasti ole niin, vaikka ne ovat!
Tämä viesti ei ole kirjoitettu säälistä ja en harrasta ihmisillä pelaamista. Voit uskoa sen, että tunnen voimakkaasti myötätuntoa sinua kohtaan, ystäväni, koska en haluaisi kenenkään joutuvan elämään tilanteessa, missä itsekin olen. Asiat voisivat tietenkin olla paljon pahemminkin, se on itsestään selvää, mutta silti tämä on kaikkea muuta kuin oikein. Minä jatkan taistelua vaikka maailmanloppuun asti, niin kauan kuin henki pihisee. Olet yksin tai toivottavasti et, tiedät, että jossain joku tietää saman kuin sinäkin ja tuntee voimakasta sympatiaa kaikkia yksinäisyydestä kärsiviä tai kärsineitä kohtaan. En unohda.
vaikka ei mulle kukaan ole mitään luvannutkaan. Saishan sitä silti edes toivoa.
sama tilanne on yllättävän monilla ja eikä tilanne helpotu missään kohtaa ellei osaa lopettaa ajattelut moisesta asiasta. Itse olen noita juttuja kuitenkin katsellut 37 vuotta ja aina malttanut luottaa tulevaisuuteen. Välillä tietysti käypi luonnon päälle kun huomaa kuinka aikaa on kulunut ja puoli matkan krouvi on ylitetty mutta pakko tunkee eteenpäin.
Kait se päivä joskus risukasaankin paistaa.
Siis mä NIIN tiedän miltä susta tuntuu!!! Toi mitä sä kirjotit ois voinnu olla mun puol vuotta sitten kirjottama juttu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mä oon miettiny tota aivan tasan samaa ihan sairaan kauan, ...että mitä hittoa...?!? Miks kaikki muut kelpaa, mutta mä en vaan kenellekkään koskaan. ku katoin peiliin, en nähny vikaa itessäni (tai, siis en mäkää missi oo, mut kumminki ihan nätti) enkä luonteessakaan ( mulla on kavereita jotka pitää musta oikeesti...) sitäpaitsi tunnen inhottavia ja rumia ihmisiä jotka seurustelee:) Mä olin niin epätoivonen!!! Ja nolo myös...kaikki muut seurusteli, tai oli ees seurustellu joskus. Mut ei! Mä en .
Ja sit asia ratkes! mulle tapahtu elämässä paljon hyviä muita asioita. Aloin opiskelemaan ja tutustuin ihaniin ihmisiin. Sain mielettömän määrän itsetuntoa ja uutta energiaa ja tein juttui joita en ollu ennen tehny (mm. hankin piilolinssit ja aloin tanssia). Sain vaan niin paljon muuta hyvää elämääni että tulin paljon avoimemmaksi ja iloisemmaksi tyypiksi :) Ja sitten mä sain sen miehen, jonka halusin. olin ollu siihen pitkään ihastunu, ja nyt meillä on suhde. Se on komee, ihana ja mukava eikä ollenkaan sellanen kakkos vaihtoehto johon olin valmis tyytyyn... vaikkei tää juttu nyt onnistuiskaan ( ja uskon ettei se tuu onnistumaan, vaikka meillä menee henkisesti ja fyysisesti hyvin, on meidän suhde silti tosi tosi epävarma ja epävakaa, enkä nää sille hirveen pitkää tulevaisuutta...) tärkeintä onki että tiedän että pystyn sellaseen uudellenki.
Mä tiedän että on ihan yhtä tyhjän kanssa kuulla ja lukee kommentteja, että "älä luovuta" niitä oon kuullu loputtomasti. kaverit jotka seurusteli, oli aina sitä mieltä että mä tuun vielä löytään "sen oikeen" ja joka kerta mua raivostutti yhtä paljon, ois tehny mieli kaataa kahvit niiden päälle, varsinki ku kuuli kommentin: "sä oot niin nirso" ja etenki se jos joku ääliö viel kehtas mennä sanoon jotain tällasta : " ei kannata seurustella! Me oltiin Pekan kanssa just romanttisella lomalla venetsiassa, josta se muuten osti mulle ihan kamalasti ihania lahjoja ja syötiin söpöissä ravintoloissa ja pussailtiin silloilla --- mutta kummiki, seurustelu on yliarvostettua, mua ärsyttää ihan sikana kun Pekka jättää aina sen sukat pyykkikorin viereen!" AARGH!!!
Siis oikeesti, ei ihmiset ajattele ollenkaan mitä ne sanoo!
mut kumminki... mä oon varma että sä nouset suosta!
Mä luulen että se oli itsetunto juttu, ihan oikeesti. Oon lukenu aina lehdistä et hyvä-itsetuntonen nainen saa miehen... oon pitäny sitä naurettavana ajatuksena, et miten se nyt muka vois vaikuttaa, tai mistä ihmisestä näkee onks sil hyvä itsetunto.
Nyt ku kelaan taaksepäin, nii uskon että se on vaan ja ainoostaan se itsetunto joka mut pelasti =)
Enhän mä tiedä mitään sun elämästä, mutta aattelin vaan kertoo että on muitaki TODELLA kummastuneita parkoja, jotka kelaa paljon sitä miks kaikki muut löytää miehen, mutta ei ite vaan koskaan :)
Vaikka mä löysinki jonkunlaisen suhteen, muistan edelleen aivan tarkkaa niltä toi tuntuu! Sen tunteen, että yhtä aikaa nauratti ja itketti oma epäonni ja epätoivo. Se kun mietti että miten on ylipäätään mahollista että KAIKKI muut löytää jonkun... voi itku. Siinä meni kyllä useat yöunet =)
Tästä ei tosiaan ollu tarkotus tulla näin pitkä selostus=) Mutta oikeesti, ONNEA sulle! Kyllä sä selviit! Ihmiset on idiootteja ja ei tajua mitään vastakkaisesta sukupuolesta =) Muistat vaan ettei sussa ihan oikeesti oo mitään vikaa!!!!!!!!!!!