Eikö raha tuo onnea?

Raha ei kyllä vuorenvarmasti tee onnelliseksi, mutta rahattomuus tekee helposti onnettomaksi.

Tilanteesti kuulostaa todella kurjalta, enkä oikein osaa antaa neuvoja.

Rahattomalta vaaditaan sinnikkyyttä, luovuutta ja huumoria enemmän kuin sellaiselta, jolla sitä varallisuutta on yllin kyllin. Kehitäthän niitä itsessäsi ennemmin kuin katkeruutta?

Raha ei oikeasti tuo onnea, mutta pidä varasi ettei se myöskään vie sitä. Rahalla on nykymaailmassa vähän turhan suuri huuto, tuntuu siltä että mammonasta on tullut uusi Jeesus, Elvis tai suorastaan Jumala. Mieti, mitkä sinun arvosi todella ovat. Mikä on tärkeää? Jos sinulle - kuten minulle - tärkeää on sinun, perheesi ja ympäristösi onnellisuus, tee kaikkesi sen eteen, ja muista, ettei siihen oikeasti tarvita rahaa. Onnellisuus tulee ihan muista asioista, ja jos joku yrittää väittää sinulle tai lapsillesi jotain muuta, sulje korvasi ja nosta vaan vähän katsettasi ja katso hänen päänsä yli, sillä sinä olet päätä häntä pidempi.

Olen samaa mieltä, että raha ei sinänsä tuo onnea. Ei muheva pankkitili tee sinua sen onnellisemmaksi. Sen sijaan rahan avulla voit tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Voit esim. harrastaa jotain, mitä rakastat. Itse käyn kerran viikossa ratsastamassa ja saan siitä valtavasti energiaa ja hyvää mieltä. Se ei olisi mahdollista ilman kohtuullisia kuukausitulojani. Samaten voin käydä ystävieni kanssa kahviloissa tai ulkona syömässä, mikä myös tuo suunnatonta iloa. Shoppaamisen ilo ei juuri ole kestävää ja sen unohtaa nopeasti. Totta se vaan on, että tavarat ja esineet eivät tuo onnea.

Rahattomuus tuo paljon huolia. Olisi kamalaa miettiä joka kuun lopussa, että miten ihmeessä saa vuokran maksettua. Entäpä, jos et voi järjestää lapsellesi syntymäpäiväjuhlia, kun rahaa ei kertakaikkiaan ole. Se tuo varmasti surua sinulle ja lapselle. Mainitsit itsekin juuri pettymyksistä, kun lapsille ei voi tarjota mukavia asioita. Ymmärrän tuon täysin.

Toivon sinulle voimia!

mietin tätä kauan ja päädyin siihen et raha ei tuo onnee!! oon aina ajatellu et tuo! mut ku ei se tuo ainakaa mulle! tietenki niille jotka voittaa yhtäkkii lottovoiton ja on ollu enne köyhii... ainaki vähäks aikaa.
mut jos on kaikki asiat muuten hyvin esim. ei oo sairauksii... ja on paljon rahaa, nii sitte raha voi tuua onnee. se riippuu vähä.
mut mä olen tottunu tähän ja tää on must ihan tavallista. vaadin vaa koko aika enemmän ja mulle ei kelpaa mikää... mut haluan kyl olla rikas! kyllä tää välil tuo onneeki, esim. ku sain oman hevosen, en tiedä mitä tekisin ilman sitä

Itse elän myös köyhänä, ja olen vahvasti sitä mieltä että raha ei tuo onnea, ELLEI ensin muut asiat ole kunnossa.
Olemme kitkutelleet kahdeksan vuotta mieheni kanssa, eikä parempaa näy, mutta tunnemme itsemme kuitenkin onnekkaiksi, meillä on rakkautta,-toisemme. Raha kyllä tekisi meidät entistä ONNELLISIMMIKSI. mutta mikäli tilanne olisi toinen, esim. eläisimme rakkaudettomassa liitossa, ei raha silloin toisi onnea.

Tässä siis minun mielipide.

Lapsia meillä ei ole, mutta tiedän sen kalvavan tunteen kun ei voi lähimmäisiä muistaa. Inhoan kaikkia niitä ihania syntymäpäivä,-joululahjoja joita saan, ystävät kun joutuvat tyytymään vaan halauksiin :( Etenkin miehelleni tämä on rankka asia. Hän kun ei voi "tarjota" minulle kaikkea sitä mitä haluaisi.

Raha ei tuo onnea, mutta se helpottaa elämää.

Siltä, että olet tämän ikivanhan kyllä mies maksaa-perinteen kannattajia. Halutaan, että miehet osallistuisivat lasten hoitoon, mutta silti pitäisi elättää koko perhe. Kyllä nyt kun tasa-arvo on voimissaan niin naisenkin pitäisi pitää huolta taloudestaan. Jos sinä opiskelit köyhän ammatin niin miksi miehen pitäisi sitten tehdä päinvastoin? Ai niin tietenkin lapset. Sehän onkin paras tekosyy olla tekemättä mitään. Kyllä tässä maassa on monilla lapsia ja silti he opiskelevat. Lopeta valittaminen ja tee jotain asian eteen.

olen tehnyt elämäni eteen kaiken. yrittänyt ja useimmiten aina epäonnistunut - ainakin taloudellisesti.

sanotaanko nyt näin, että minusta tuntuu rahan olevan status. olen elänyt koko elämäni huono tuloisena. se ei ole silti rajoittanut elämääni, kunnes nyt olen huomannut kuinka vaikeaa ilman rahaa on todellisuudessa menestyä.

raha luo mahdollisuuksia, mikä on mielestäni väärin. raha luo turvallisuutta ja varmuutta. sen avulla saa elämän tasapainoon. en sanoisi, että haluaisin rahaa tolkuttomasti, mutta haluaisin sen verran, että perus toimeentulo olisi turvattu. niin että voisin ostaa bussilipun, niin että kaapissa olisi ruokaa, niin ettei laskut seisoisi...etc. kaikki tämä kalvaa mieltä ja stressaa.

ajattelin juuri saavani elämäni taloudellisesti vakaaksi. hain hyvää työpaikkaan, jossa oltiin selvästi kiinnostuneita - eipä ole puhelimeni soinut merkiksi uudesta pestistä. kai on pakko jatkaa etsimistä.

ei raha tuo onnea, tai osaltaa tuo - riippuu miten käsittää tuon onnen.
minä olisin onnellinen, jos voisin elää suht normaalia elämää siten, ettei aina tarvitsisi murehtia taloudellisista asioista muiden murheiden lisäksi...

toisaalta eihän ihminen ole koskaan tyytyväinen tai onnellinen - jos olisi rahaa, olisi varmaan jokin toinen asia, joka estäisi onnellisuuden läsnäolon.

elämistä ja olemista, kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä mitkä laskut maksaa eräpäivänä ja mitä yrittää siirtää edespäin. Monta kertaa on meidänkin perheessä ostettu viisipennisillä ja pullonpalautus rahoilla ruokaa. Ja jos on isoja laskuja maksettavana, kuten öljy tms. lasku, niin kyllä se kiristää pinnaa ja parisuhdettakin. Kun on pelko perseen alla että pärjätäänkö vai ei.

Tosin olemme saaneet olla onnekkaita, että tähän asti olemme pystyneet maksamaan laskut ja toinen meistä on saanut tehdä töitä liiankin kanssa. Kotimmekin sijaitsee kohtuullisen kävelymatkan päästä peruspalveluista, kuten kaupasta, koulusta, kirjastosta, virastoista jne jne. Tosin uimahalliin on pitempi matka.

Moni sanookin, että lasten hankinta ja opiskelu on jokaisen oma päätös, eikä pitäisi sitten valittaa. Mutta eipähän nekään asiat ikinä ole musta-valkoisia.

Hyvä vanhan kansan sanonta onkin: Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Itse olen kumminkin ihan tyytyväinen elämääni vaikka välillä olisi rahastakin tiukkaa. Koen, että tähän astinen elämäni on ollut henkisesti rikasta. Olisin itse halunnut jatkaa vielä opiskeluja valmistumisen jälkeen. Mutta emme siinä tilanteessa uskaltaneet ottaa enää enempää lainaa. Mutta onhan sitä mahdollisuus opiskella myöhemminkin.

Itse koen "tiukan teipin" suhteen ja parisuhteen lähentäjänä. En välttämättä huonona asiana.

Myönteinen ajattelutapakin kantaa aika pitkälle. Joten hymyä :-D vaikka tiukkaakin olisi !