Jos ei ole vielä 30 ikävuoteen mennessä seurustellut tai löytänyt omaa rakasta, vaikka kuinka on etsinyt onko järkevämpää julistautua nunnaksi vai kannattaako enää pitää silmiään auki? Aina kun olen tavannut mukavan miehen niin ennemmin tai myöhemmin selviää että hän on varattu. Kunnioitan toisten parisuhteita niin että en halua osalliseksi kolmiodraamaan mutta alkaa tuntua siltä että oma epäonni rakkaudessa alkaa viedä voimia niin paljon ettei jaksa enää kauan toivoa että ehkä joskus minullakin on joku.
Yksin loppuelämäkin?
Solo
51140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kohta alkaa toinen kierros. Sitten taas koko maailma on avoin! Sitä odotellessa nautitaan elämästä ihan itekseen!
Ihanaa, että on muitakin 30 vuotiaita jotka eivät ole aiemmin seurustellut, Melkein tuntuu, että kaikki on eronneita, jo kertaalleen käytettyjä ja huonoksi todettuja
Itsehän täytän kuluvana vuonna jo 33 eikä takana ole yhtään kunnon seurustelusuhdetta. En ole asiasta ylpeä, mutta en ole siitä ottanut kyllä paineitakaan.
Juuri yksi ilta mietin omaa elämää taaksepäin ja tajusin, että elämäni varrella on ollut noin kymmenen naista, jotka ovat olleet selkeästi kiinnostuneita minusta. Ongelmana on vain se, että en ole ymmärtänyt vihjeitä - aaarrrggghhh... Hienoa tajuta tällaiset asiat vuosia myöhemmin!
Olen 100% varma, että meistäkin ensimmäistä kierrosta odottavista miehistä ja naisista löytyy aivan upeita yksilöitä! Ehkä meillä ei ole jaettavana samanlaisia ihmissuhdekokemuksia kuin tokakierroksen henkilöillä, mutta ei kai se tee meistä sen huonompia ihmisiä, vai?
Toivottavasti meille löytyisi edes jossakin jaossa joku, jonka kanssa jakaa elämän ilot, surut, ylä- ja alamäet ja ihan vain arjen harmaus.
Pidän peukkuja puolestasi "Solo".
ainakin ettei kolmekymmentä ole sen suhteen mikään merkkipaalu ku sekin livahti ohi jo ajat sitten. Välillä kyllä mietteissä käy että asia taitaa niin olla ku heti jos tapaa jonkun mielenkiintoisen ihmisen ni joku muu vie hänet mennessään tai sitten vaan ei yhteydet pelaa.
Mitä pitempään tuota touhua harrastaa niin sitä enemmän asiat alkavat ahdistaa ja kyllästyy kuuntelemaan niita jatkuvia pakkeja.
No pitänee kyllä jo hiljalleen varautua siihen että sitä toista ihmistä ei vaan löydy. Paljon helpompaa olisi ainakin näin miehenä et olisi parempi ulkonäkö ja osaisi leperrellä sujuvasti, mut minkäs sille mahtaa et pärstä on mitä on ja mikään jonnin joutava vikittely ei kuulu ajatusmaailmaan ! Lonely for ever :(
Kun tulee 30 mittariin, niin kannattaa vähitellen ruveta muuttamaan asennetta. Ei ehkä kannata julistautua nunnaksi tai munkiksi. Mutta kuulin joskus pari vuotta sitten aika hyvän kommentin jonkun viisikymppisen poikamieskerhon miesjäseneltä: Olen käytettävissä, mutta en tyrkyllä. Eli silmät auki, ehkä vielä laveammin, kuin aikaisemmin, mutta ei hakien, vaan ympäristöä uteliaasti tarkkaillen.