Seurustelimme 4 vuotta, joista asuimme 2 vuotta yhdessä. Vuoden vaihteessa erosimme ja muutimme erilleen. Erosimme varsin hyvissä väleissä, sillä molemmat ymmärsivät, että oli aika katsella maailmaa hetken aikaa vielä sinkkuna ennen avioliittoa ja perheen perustamista ym. Sovimme, että katsotaan, josko joskus vielä yritämme kun aika ja me molemmat olemme kypsempiä siihen.
Nyt, pari kuukautta eron jälkeen, molemmat toipuvat omalla tavallaan. Minä haluaisin olla ystävä exäni kanssa, mutta hän ei halua pitään minuun mitään yhteyttä, koska se on kuulemma liian raskasta. Itselleni kuvittelisin tottumisen sinkkuuteen olevan helpompaa, jos voisin silloin tällöin vaihtaa exäni kanssa kuulumisia. Kyse ei ole "roikkumisesta", vaan ihan siitä, että olisi mukavampi rakentaa uutta unohtamatta kertarykäyksellä menneitä lähimmäisiään.
Oikeastaan minulla ei ole mitään varsinaista kysymystä, halusin vain tuoda esille erilaisia tapoja prosessoida eroa. Toinen haluaisi kuulla toisesta vielä joskus, toinen toipuu vain jos ei ole missään tekemisissä toisen kanssa. Jänniä kohtaloita tämä elämä tarjoaa. Osa niistä on hyvinkin raadollisia.
Nyt, pari kuukautta eron jälkeen, molemmat toipuvat omalla tavallaan. Minä haluaisin olla ystävä exäni kanssa, mutta hän ei halua pitään minuun mitään yhteyttä, koska se on kuulemma liian raskasta. Itselleni kuvittelisin tottumisen sinkkuuteen olevan helpompaa, jos voisin silloin tällöin vaihtaa exäni kanssa kuulumisia. Kyse ei ole "roikkumisesta", vaan ihan siitä, että olisi mukavampi rakentaa uutta unohtamatta kertarykäyksellä menneitä lähimmäisiään.
Oikeastaan minulla ei ole mitään varsinaista kysymystä, halusin vain tuoda esille erilaisia tapoja prosessoida eroa. Toinen haluaisi kuulla toisesta vielä joskus, toinen toipuu vain jos ei ole missään tekemisissä toisen kanssa. Jänniä kohtaloita tämä elämä tarjoaa. Osa niistä on hyvinkin raadollisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
exäsi ajausmaailmaa. Varmaankin eroasia ei ollut ihan yhteinen sopimus vaan hän myöntyi sinun sopimukseesi. Hänellä on tunteita sinua kohtaan ja selviää paremmin kun ei ota yhteyttä. Minun eroistani kahdesta päättyneestä parisuhteesta ensimmäisessä tilanne oli se että minut jätettiin toisen naisen takia. Olin siis pettynyt surullinen vihainen todella kauan enkä halunnut tavata exääni ollenkaan, kun tunteita ei enää ole voin olla hänen ystävänsä, mutta vasta vuosien päästä,. Toinen eroni päättyi yhteisestä sopimuksesta ilmeisesti tunteiden loppumiseen , minä voisin olla ystävä. Mutta nyt elämäni rakkaus joka sitoutumiskammoisena jo kerran halusi miettimisaikaa vaikka tulikin sitten jo takaisin , niin luulen etten ikinä voisi olla hänen kanssaan pelkkä ystävä. En missään tapauksessa jos hän sellaista ehdottaisi niin suuttuisin. Hän on minulle Rakkaus isolla kirjaimella ja siksi pelkkä ystävyys ei sovi. Sitten mieluummin olen ilman. Mitään hippuja ja murusia en tahdo.
Väliin tulee liikaa mielikuvitusta. Jos asioita ei selvitetä mahdollisimman nopeasti,ero voi tulla pelkästään siitä.Jos todella haluaa päästä eroon toisesta,inhon nostattaminen ei ole mukava keino.Rakastettu on myös ystävä,ystäviä ei loukata ja jos,niin pyydetään anteeksi.