syntymäpäivän unohtaminen

poikakaverinin muistaa synttärit. ei hän osaa mitään lahjaa ostaa, mutta onhan se edes mukavaa että muistaa.

"En mäkään tienny miehen nimipäivästä ennen ku se sinä iltana sai onnittelutekstarin joltain kaveriltaan. Mutta eipähän ollut siitä tuo etukäteen puhunutkaan."

Tässä on nyt muutama vaihtoehto, miten tuo on mahdollista.
-Et tiennyt, että joillain (miehelläsi) on tapana viettää nimipäiviä.
-Miehesi nimeä ei ole kalenterissa, joten et tiedä, koska tuon nimen nimipäivä on.
-Et tiedä miehesi nimeä.

Mikä ylläolevista?

Täytyy myöntää, ettei sinua voi syyttää miehesi nimipäivien unohtamisesta, jos miehesi ei ole nimeään sinulle koskaan sanonut.

-Isi- kirjoitti:

"En mäkään tienny miehen nimipäivästä ennen ku se sinä iltana sai onnittelutekstarin joltain kaveriltaan. Mutta eipähän ollut siitä tuo etukäteen puhunutkaan."

Tässä on nyt muutama vaihtoehto, miten tuo on mahdollista.
-Et tiennyt, että joillain (miehelläsi) on tapana viettää nimipäiviä.
-Miehesi nimeä ei ole kalenterissa, joten et tiedä, koska tuon nimen nimipäivä on.
-Et tiedä miehesi nimeä.

Mikä ylläolevista?

Täytyy myöntää, ettei sinua voi syyttää miehesi nimipäivien unohtamisesta, jos miehesi ei ole nimeään sinulle koskaan sanonut.

Kyseinen nimipäivästä tietämättömyys on mahdollista myös seuraavalla tavalla:
En koskaan tiedä kenenkään nimipäiviä. Tai voisin tietääkin, mutta en yksinkertaisesti viitsi niitä kalenterista kytätä. Tasapuolisesti jätän huomioimatta kaikkien nimipäivät, ellei joku omista tulevistaan ennalta mainitse ja täten ilmaise asian olevan hänelle tärkeä. Tällöin, mikäli muistan, saatan merkata kalenteriin. Joskus merkitsin nimipäivät kalenteriini alleviivauksin ym. korostamalla, mutta ne livahtivat ohi suurimmaksi osaksi kuitenkin aina huomaamatta. Sukulaisten ja kaverien syntymäpäivät sentään laitan seinäkalenteriin isolla näkyville.

Kyseessä oli sitäpaitsi ensimmäinen mieheni nimipäivä seurusteluaikanamme ja hän saatuaan viestin tunnusti itsekin unohtaneensa koko asian. Tämän perään totesi koko nimipäiväkäytännön olevan aika turhanpäiväinen. Ei siis pahastunut ollenkaan, vaikken koko päivän erityisyydestä ollut tietoinen.

Sitä paitsi en unohtanut mieheni nimipäivää, koska en ollut koskaan selvittänyt itselleni edes sitä, milloin se on. Miten voi unohtaa jotain, mitä ei tiennyt?

Kyllä, tiedän että joillain on tapana viettää nimipäiviä. En vain muista nimipäiväkalenteria ulkoa. Eikä suvussamme ole muutenkaan juuri ollut tapana muistaa nimipäivistä. Muistamista on saanut, jos on muistuttanut.

Mieheni nimi on kalenterissa. En ollut selvittänyt millä päivällä.

Kyllä, tiedän mieheni nimen.

Paras ystäväni joskus teinivuosina unohti kerran syntymäpäiväni. Sellaista sattuu, en loukkaantunut. Harmitti vain ystäväni puolesta, kun meni niin noloksi muistettuaan unohtaneensa.

Mieheni tahdon muistavan syntymäpäiväni, joten asiasta puhutaan silloin tällöin. Tosin hän on jo syksystä asti pohdiskellut kanssani muutaman vaihtoehdon välillä, että mitä mieluiten haluaisin syntymäpäivälahjaksi.

Ja hänen syntymäpävänsä muistin hyvin taannoin, koska jo paria viikkoa aiemmin aloimme suunnitella yhdessä kakkukahvituksia lähisuvulle, jotka hän halusi järjestää. Unohda nyt siinä sitten.

Yksi niksi muistuttamiseen on myös se, että pyytää hyvissä ajoin puolisoa laittamaan kännykkäänsä muistutus asiasta, ihan kaiken varalta.

Olen hajamielinen, huonomuistinen ihminen. Ymmärrän hyvin kaltaisiani.

Ellimelli kirjoitti:

Kyseinen nimipäivästä tietämättömyys on mahdollista myös seuraavalla tavalla:
En koskaan tiedä kenenkään nimipäiviä. Tai voisin tietääkin, mutta en yksinkertaisesti viitsi niitä kalenterista kytätä. Tasapuolisesti jätän huomioimatta kaikkien nimipäivät, ellei joku omista tulevistaan ennalta mainitse ja täten ilmaise asian olevan hänelle tärkeä. Tällöin, mikäli muistan, saatan merkata kalenteriin. Joskus merkitsin nimipäivät kalenteriini alleviivauksin ym. korostamalla, mutta ne livahtivat ohi suurimmaksi osaksi kuitenkin aina huomaamatta. Sukulaisten ja kaverien syntymäpäivät sentään laitan seinäkalenteriin isolla näkyville.

Kyseessä oli sitäpaitsi ensimmäinen mieheni nimipäivä seurusteluaikanamme ja hän saatuaan viestin tunnusti itsekin unohtaneensa koko asian. Tämän perään totesi koko nimipäiväkäytännön olevan aika turhanpäiväinen. Ei siis pahastunut ollenkaan, vaikken koko päivän erityisyydestä ollut tietoinen.

Sitä paitsi en unohtanut mieheni nimipäivää, koska en ollut koskaan selvittänyt itselleni edes sitä, milloin se on. Miten voi unohtaa jotain, mitä ei tiennyt?

Kyllä, tiedän että joillain on tapana viettää nimipäiviä. En vain muista nimipäiväkalenteria ulkoa. Eikä suvussamme ole muutenkaan juuri ollut tapana muistaa nimipäivistä. Muistamista on saanut, jos on muistuttanut.

Mieheni nimi on kalenterissa. En ollut selvittänyt millä päivällä.

Kyllä, tiedän mieheni nimen.

Paras ystäväni joskus teinivuosina unohti kerran syntymäpäiväni. Sellaista sattuu, en loukkaantunut. Harmitti vain ystäväni puolesta, kun meni niin noloksi muistettuaan unohtaneensa.

Mieheni tahdon muistavan syntymäpäiväni, joten asiasta puhutaan silloin tällöin. Tosin hän on jo syksystä asti pohdiskellut kanssani muutaman vaihtoehdon välillä, että mitä mieluiten haluaisin syntymäpäivälahjaksi.

Ja hänen syntymäpävänsä muistin hyvin taannoin, koska jo paria viikkoa aiemmin aloimme suunnitella yhdessä kakkukahvituksia lähisuvulle, jotka hän halusi järjestää. Unohda nyt siinä sitten.

Yksi niksi muistuttamiseen on myös se, että pyytää hyvissä ajoin puolisoa laittamaan kännykkäänsä muistutus asiasta, ihan kaiken varalta.

Olen hajamielinen, huonomuistinen ihminen. Ymmärrän hyvin kaltaisiani.

Eli taisi ensimmäinen vaihtoehto olla lähin. Olen varmaan pilkun..hieroja, mutta kiinnitin huomiota sanamuotoosi; en _tiennyt_ mieheni nimipäivästä, vaikka tosiassa et huomioinut tai muistanut sitä.

Ei silti, minullakaan ole ollut tapana niin nimipäiviä muistaa. Vaimon perheessä niistä on tyypillisesti isompi numero. Kun tytöllä oli ensimmäinen nimipäivänsä, appiukko soitteli perään, että olihan kortti tullut perille jne. Minä sitten lipsautin, että "kiitos kyllä, olisikin voineet nimpparit itseltä unohtua" johon appiukko hieman hämmentyneenä, että "ei kai nyt sentään..." jolloin ymmärsin kääntää asian leikiksi, että "millaiset vanhemmat, nyt lapsensa nimipäivän unohtaisivat.. hehe.."

Mutta kaipa sitä tulee oltua hieman tarkempi, kun nuo lapset tuosta hieman kasvavat.

-Isi- kirjoitti:

Eli taisi ensimmäinen vaihtoehto olla lähin. Olen varmaan pilkun..hieroja, mutta kiinnitin huomiota sanamuotoosi; en _tiennyt_ mieheni nimipäivästä, vaikka tosiassa et huomioinut tai muistanut sitä.

Ei silti, minullakaan ole ollut tapana niin nimipäiviä muistaa. Vaimon perheessä niistä on tyypillisesti isompi numero. Kun tytöllä oli ensimmäinen nimipäivänsä, appiukko soitteli perään, että olihan kortti tullut perille jne. Minä sitten lipsautin, että "kiitos kyllä, olisikin voineet nimpparit itseltä unohtua" johon appiukko hieman hämmentyneenä, että "ei kai nyt sentään..." jolloin ymmärsin kääntää asian leikiksi, että "millaiset vanhemmat, nyt lapsensa nimipäivän unohtaisivat.. hehe.."

Mutta kaipa sitä tulee oltua hieman tarkempi, kun nuo lapset tuosta hieman kasvavat.

Niin, no, jos ihan tarkalleen viilaillaan, niin voihan sitä sanoa, etten muistanut hänen nimipäiväänsä. Olenhan joskus vuosia sitten selannut kaikki nimipäivät läpi etsiessäni jotakuta toista nimeä. Siis tiesin mieheni nimen olevan kalenterissa, ei vain enää harmainta haisuakaan, että mihin aikaan vuodesta.

Enkä myöskään huomioinut asiaa. En nimittäin ottanut selvää missään vaiheessa, että koska se on.

Mutta en nyt tiedä onko niin väärin sanoa, etten tiennyt milloin hänen nimipäivänsä on. Koskaan aiemmin minun ei ole tarvinnut opetella tuon nimen ja sen päivän yhteyttä kenenkään muunkaan takia, joten sinänsä en ollut sitä koskaan opetellut. Nytkään en ollut sitä selvittänyt, joten en tiennyt että se oli juuri sinä päivänä. Sillä sitä tarkoitin. En tiennyt, että juuri se päivä oli mieheni nimipäivä. Tätä tarkoitin alkuperäisessä viestissäni. En niinkään sitä, etten tiennyt miehelläni olevan nimipäivää.

Olen niin kovin kaukonäköinen, että tuleva lapsemme saa nimen, jota ei ole kalenterissa. Jos/kun asia lapsen kasvaessa tulee esille (koska äiti mul on nimipäivä), niin katsotaan jokin samantyyppisen nimen päivä hälle nimipäiväksi. Ja sitten tää äiskä opettelee laittamaan senkin isolla seinäkalenteriin. Lasten suhteen tuo on eri asia kuin aikuisten. Lapsille tärkeämpää yleensä ja etenkin omien kohdalla olen valmis sitten vähän vaivaamaan muistisolujani.