Työpaikkakiusaaminen ja epäoikeudenmukaisuus työpaikalla on todella vakava asia.
Sellaisessa sairaassa yhteisössä ei pidä jatkaa olemista.
Siinä uupuu ja sairastuu jos väkisin rimpuilee. Itse tajusin lähteä aikanaan. Muuten olisi voinut käydä huonosti. Nyt olen onneksi terve kuin pukki.
Nyt "putken" kautta työttömyyseläkkeeseen päässeenä sivusta seurailen ja täydellisen työpaikkahelvetin kaiken kokeneena puhun vakavalla äänellä.
Maassamme on vuodesta 1996 vuoteen 2004 on mielenterveyseläkkeet lisääntyneet peräti 11 %. Sairaslomapäivät ovat lisääntyneet samassa ajassa peräti 119 %.
Ei tahti niiden suhteen ole ainakaan vähenemään päin. Suurin syy näihin on varmasti huono työilmapiiri. Jotain pitäisi tehdä ja pian!
Ovatko entiset koulukiusaajat nykyisiä työpaikkakiusaajia. Siitä ei taida olla minkäänlaisia tutkimuksia.
Sellaisessa sairaassa yhteisössä ei pidä jatkaa olemista.
Siinä uupuu ja sairastuu jos väkisin rimpuilee. Itse tajusin lähteä aikanaan. Muuten olisi voinut käydä huonosti. Nyt olen onneksi terve kuin pukki.
Nyt "putken" kautta työttömyyseläkkeeseen päässeenä sivusta seurailen ja täydellisen työpaikkahelvetin kaiken kokeneena puhun vakavalla äänellä.
Maassamme on vuodesta 1996 vuoteen 2004 on mielenterveyseläkkeet lisääntyneet peräti 11 %. Sairaslomapäivät ovat lisääntyneet samassa ajassa peräti 119 %.
Ei tahti niiden suhteen ole ainakaan vähenemään päin. Suurin syy näihin on varmasti huono työilmapiiri. Jotain pitäisi tehdä ja pian!
Ovatko entiset koulukiusaajat nykyisiä työpaikkakiusaajia. Siitä ei taida olla minkäänlaisia tutkimuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisäksi terveydehuollossa on opittu havaitsemaan mielenterveys potilaat paremmin.
Ennen -90 luvun alkupuolella ei työelämä ollut sairasta ja päätehtävänä työpaikalla oli työnteko, ei vittuilu.
Nykyään asia on päin vastoin, työpaikalle mennään vittuilemaan työtovereille, eikä tekemään työtä.
Ei siis ihme, että työpaikat valuvat ulkomaille, kun pelkällä vittuilulla tulosta ei synny.
Työilmapiiri ei kiinnosta useita yrityksiä lainkaan, vaan puheen kääntyessä työilmapiiriin ja varsinkin sen ongelmiin, tulee tuttu lausahdus: "Ei täällä pakko ole kenenkään olla, kyllä tulijoita riittää."
niin nyt puhumme kunnon asiasta. Vuosiluvut pitävät paikkaansa. Tänä aikana tapakulttuuri ja arvot ovat muuttuneet perustavasti. Kuten olen kirjoittanut, kilpailu sai työnantajat toimimaan epäoikeudenmukaisesti ja äkkipikaisesti työsuhteissä. Ihmiset pelkäävät sitä ja pyrkivät esiintymään työnantajille hyväksyttävällä roolilla. Lisäksi työläiset joutuvat omaksumaan toisensa pahantahtoisen käyttäytymisen, koska sen arvosteleminen johtaa ennakkoluuloisessa yhteisössä leimaamiseen ja työnantajien itsekkyyden vuoksi potkuihin. Näin kaikki alkavat käyttäytymään uusien, omaan etuun tähtäävien markkina-arvojen mukaan. Katsoin kauhuissani vuosin 1998 - 2002 kun ala toisensa jälkeen muuttui tällaiseksi, alkaen ravintoalalta ja jatkuen terveydenhuoltoaloilta. Samoin työläiset alkoivat käyttäytymään samalla tavalla omille lapsilleen, mukaan lukien lastentarhan työntekijät ja koulujen opettajat.
Esimerkkinä IT-ala tuosta mainitsemastasi muuttumisesta.
IT-alalle koulutettiin liikaa työvoimaa, jopa siinä määrin, että pääkaupunkiseudulla IT-alan työttömiä inssejä on tuhansia.
On hyvät oltavat työnantajilla, aina voi sanoa oikeuksiaan kyselevälle IT asiantuntijalle, että "tulijoita riittää".
IT-ala myös muuttui syytteleväksi, ilkeäksi ja painostavaksi. Se tuli minulle järkytyksenä, koska IT-harrastajana 90-luvun puolessavälissä olin oppinut, että alalla toimivat älyköt, jotka ovat kaikkien ennakkoluulojen yläpuolella. Alan valtasi kilpailuajattelu, keskinkertaisten ihmisten kouluttaminen alalle ja johtotehtäviin, ja pikkumainen ilmapiiri.
Ne uudet arvot näkyvät perheinä, jotka suojelevat itseään ja pieniä lapsiaan ja omia etujaan osoittamalla välinpitämättömyyttä toisia kohtaan. Jos he haluavat jotakin, tai jos he ovat saavuttaneet jotakin, he eivät välitä mitä muut siitä ajattelevat. Lapsia opetetaan kohtelemaan köyhiä ihmisiä yhteiskunnan välttämättömänä pahana. He eivät enää ole välittömiä ja vilpittömiä mielenkiinnossaan, vaan ylpeitä siitä, että heillä on ja toisilla ei ole. Toisaalta kadulla näkyy ihmisiä, jotka ovat omaksuneet suuryritystyylin pukeutua ja elämäntavoissaan. Markkinat luovat työläiskulttuurin, joka on korkeasti koulutettu, perustuu ylempiin toimihenkilötehtäviin, ja jättää käyttämättä alempia luokkia. Ihmiset yrittävät matkia tällaista trendikkäästi pukeutuvia, kiiltäväsankaisisia silmälaseja käyttäviä, kännykkään puhuvia "menestyjiä".
Koko muutoksen voi kiteyttää siihen, että rikkaat määräävät. Passiivis-aggressiivinen tapakulttuuri seuraa siitä, että rikkaiksi päästetään globaalissa markkinataloudessa ennakkoluuloisia kusipäitä. Se tulee kylkiäisenä valtasuhteiden uudelleenmuodostuksesta. Siinä kaikessa on kyse vallasta ja siitä arvomuutoksesta, jonka mukaan köyhillä ei ole oikeutta hyvinvointiin.