Moikka!
Kyselisin vaan mielipidettänne tähän klassiseen ongelmaan... Mulle on nimittäin käynyt niin vanhanaikaisesti, että olen "ihastunut" erääseen duunikaveriini.
Ainahan sitä on ajatellut, että se ei ole hyvä idea, mutta nyt tämä mies tuntuu vastustamattomalta.
Olen reilu parikymppinen ja seurustellut vuosikausia. Nyt monen vuoden suhde on ollut jo jonkin aikaa ohi ja en todellakaan osaa enää flirttailla/lähestyä vastakkaista sukupuolta siinä mielessä.
Mistä tiedän on tämä duunikaveri lainkaan kiinnostunut?Jos pyydän häntä esim. kaljalle ja saan pakit olen todella nolona! Sen jälkeen duunissa ei välttämättä olisi niin mukavaa... Ottaako riski?
Kyselisin vaan mielipidettänne tähän klassiseen ongelmaan... Mulle on nimittäin käynyt niin vanhanaikaisesti, että olen "ihastunut" erääseen duunikaveriini.
Ainahan sitä on ajatellut, että se ei ole hyvä idea, mutta nyt tämä mies tuntuu vastustamattomalta.
Olen reilu parikymppinen ja seurustellut vuosikausia. Nyt monen vuoden suhde on ollut jo jonkin aikaa ohi ja en todellakaan osaa enää flirttailla/lähestyä vastakkaista sukupuolta siinä mielessä.
Mistä tiedän on tämä duunikaveri lainkaan kiinnostunut?Jos pyydän häntä esim. kaljalle ja saan pakit olen todella nolona! Sen jälkeen duunissa ei välttämättä olisi niin mukavaa... Ottaako riski?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samoissa piireissä liikkuviin ihmisiin sekaantuminen on niin suuri riski, että unohda suosiolla koko juttu. Kun tällänen suhde aikanaan kaatuu riitoihin niin kaikki henkilökohtainen p*ska vedetään lähes varmasti työpaikalle. Tää on nähty niin monet kerrat.
Tosta lähestymisestä sen verran, että kaikki aloitteita tekevät ihmiset saavat joskus pakkeja. Niistä on turha masentua ja ottaa itseensä. Jos se mies on vähääkään viisaampi tapaus niin se kyllä kieltäytyy sinun kutsusta.
Ihastuin duunikaveriini muutama vuosi sitten. Se oli molemminpuolista ensi hetkestä lähtien. Oltiin avoliitossa molemmat. Tutustuttiin paremmin töissä kun oli yhteisiä projekteja. Välillämme ei tapahtunut mitään kunnes suhteemme päättyivät (syyt eivät liittyneet meihin) ja olimme molemmat vapaita. Ajattelin kuten sinä, ettei ole hyvä idea. Mutta kuinkas kävikään. Emme pystyneet vastustamaan toisiamme ja nyt olemme olleet yhdessä vuoden verran. Kaikki on sujunut loistavasti. Töissähän me kaikki ollaan eri ihmisiä niin siellä meillä on eri "pelisäännöt" ja kotielämä on erikseen. Ei voi yleistää etteikö kaikkien parien suhde voisi toimia myös töissä. En koskaan ajatellut löytäväni yhtä mahtavaa ihmistä mitä hän on. En todellakaan voinut olla ottamatta riskiä vain siksi että satumme olemaan samassa työpaikassa, se kun on vaan sattumaa.
Tuohon että mistä tietää onko mies edes kiinnostunut voisin sanoa että kyllä sen jotenkin pitäisi näkyä. Mutta jos haluat varman selvyyden miksi et vaikka näyttäisi hänelle tätä kirjoittamaasi tekstiä ja kysyisi hänen mielipidettään asiaan?!Se olisi aika rohkea veto, mutta voisi selvittää jotain. Tietysti pakkien mahdollisuus on olemassa jos et ole varma onko hänellä mitään sellaisia tunteita sinua kohtaan mitä sinä tunnet. Mutta se ei pelaa joka pelkää. Ja ei kaljalla käynti duunikavereitten kanssa (vaikka olis vastakkaista sukupuolta) tietysti tarkoita välttämättä muuta kuin kaveruutta. Se on eriasia jos duunikaveri tulee sovittuun treffipaikkaan ruusukädessä ja vie kynttiläillalliselle;)
No, yli 20:n vuoden kokemus on osoittanut, että se on huono ajatus, koska etenkin naiset ovat todellisia susia toisilleen. Esimiehenä sen olen yllättävän monta kertaa kokenut. Työssä se epävirallinen organisaatio on tosi tehokas ja ihmissuhteita huonontava juttu. Pahin juttu olisi, jos tämä mies olisi esimiehesi. Akat puhuu takana totaalista soopaa, vaikka ei olisi aihetta. Sitten totuus on se, että 'kaikki muut tietää', paitsi tämä pari, joka ei ihastukseltaan näe työympäristöä.
Tee, minkä itsestäsi on oikein. Ei tähän voi kukaan ulkopuolinen sanoa paljoakaan, koska jokainen ajattelee oman pääkoppansa sisällä ihan eri tavalla. Siksi voi toimia vain niin, kuin itsestäsi tuntuu. Elämä on tässä, huomisesta et tiedä. Anna tunteesi ohjata oikeaan!
Joo mulle on käyny samanlai eli olen ihastunut samassa duunipaikassa olevaan naiseen ja hän on vähä yli kakskymmentä kuulemma. Mut mullakin on sama ongelma eli ei oo pokkaa mennä kysyy bisselle tai jotai. Mut mun mielestä helpompi on et duunipaikassa nainen tekee aloitteen no miten sen nyt sanois No miehet on vaa tyytyväisii jos niitä tullaan iskee eli en usko et kyseinen mies ottaa pahakseen. Mut mistäs sitä tietää vaik me oltais ne "duunikaverit".
Minä ihastuin aikanaan työkaveriin. Seuraavat puolivuotta tutustuimme hiljakseen toisiimme. Juttelimme firman juhlissa ja tavallisina työpäivinäkin. Pelkäsin kyllä sekaantua työkaveriin mutta toisaalta ei hyviä miehiä niin paljoa ole vapaalla että voisi jättää kultakimpaleen tutkimatta.
Rauhallisesti tutustuttiin ja välillä oli epätoivo iskeä kun ei tiennyt onko toinen tosissaan kiinnostunut vai ei. Lopulta tuli pyyntö treffeille ja siitä asti on oltu yhdessä. Nyt jo naimisissakin. Sittemmin tästä "työkaverista" on tullut esimieheni mutta eipä se ole ongelmia aiheuttanut. Ainakaan meille. Työkavereille se toki voi olla hieman hankala tilanne.
Mielestäni työkaveriin kanssa voi hyvinkin alkaa seurustelemaan tai ehdottaa treffejä jos on tosissaan mutta tuskinpa yhdenyön seikkailuihin kannattaa lähteä.
- Onnellinen vaimo
voin kokemuksesta sanoa että ei kannata.Itselläni oli suhde duunikaveriin joka meni varsin pitkälle ja sitten kun ei enää kiinnostakkaan niin on yhtä helvettiä olla samassa työpaikassa sen jälkeen.Tämä on itselleni aika tuore tapaus joten ehkä aika parantaa haavat.Mutta sen olen oppinut että työt ja seurustelut pidän visusti erillään tästä lähtien.