Muksulle ollaan katselemassa mielekästä harrastusta, ja soittaminen on yksi vaihtoehto.
Muttamutta:
Kuinka kitaran soittoa voisi oppia niin, että "koko ajan on hauskaa"? Miten te olette tehneet? Kaikkihan eivät jaksa motivoitua skaalojen soittamisesta siksi että kahden vuoden kuluttua ehkä osaisi soittaa Fur Elisen kitaralla... Ei, koko ajan pitäisi tulla uusia ja makeita juttuja jotka voi oppia ja käyttää. Kyseesä on siis 11-vuotias esimurrosikäinen, kohtuullisen helposti pitkästyvä poikalapsi joka vaatii virikkeitä...
Minulla loppui aikoinaan pianonsoitto, koska en jaksanut vääntää etydejä ja klassisia kappaleita, kun samalla kaverit kuuntelivat Hurriganesia ja Bay City Rollerisa... Ei viitsisi tehdä samaa virhettä.
Muttamutta:
Kuinka kitaran soittoa voisi oppia niin, että "koko ajan on hauskaa"? Miten te olette tehneet? Kaikkihan eivät jaksa motivoitua skaalojen soittamisesta siksi että kahden vuoden kuluttua ehkä osaisi soittaa Fur Elisen kitaralla... Ei, koko ajan pitäisi tulla uusia ja makeita juttuja jotka voi oppia ja käyttää. Kyseesä on siis 11-vuotias esimurrosikäinen, kohtuullisen helposti pitkästyvä poikalapsi joka vaatii virikkeitä...
Minulla loppui aikoinaan pianonsoitto, koska en jaksanut vääntää etydejä ja klassisia kappaleita, kun samalla kaverit kuuntelivat Hurriganesia ja Bay City Rollerisa... Ei viitsisi tehdä samaa virhettä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sen pitäisi olla hauskaa, jos on hyvä opettaja joka kannustaa oppilasta. Ja mieluiseksi harjoittelun saa, jos hän saa soittaa ja harjoitella musiikkia josta hän itse tykkää.
Teoria tulee pakostakin eteen tulevaisuudessa, mutta se on aivan hänen itsensä asia alkaako niitä opiskella, vai ei. Parempi vaihtoehto tietysti olisi että kyllä...
Itselläni on ollut niitä mahtavia ahaa-elämyksiä itseopiskellessani tekniikoita sun muuta, mutta treenaamisessa tulee pakostakin tilanteita, jossa se ei ole hauskaa. Silloin tahto ratkaisee asian.
Joo, minäkin olen sitä mieltä, että opettaja/valmentaja voi pelastaa tai kaataa innostuksen. Eli pitää jollakin konstilla löytää tosi kiva opettaja - vaihtamisessa on vain aina omat ikävät puolensa ja mistä sitä aina tietää?
Kyllä minä luulen, että sitten kun soittamalla jo saa itse aikaiseksi jotakin itselleen mielekästä, niin teorian ja tekniikan tarkoitukset aukenevat.
Se on se alku, joka on vaikea (eikä vain soittamisessa vaan yleensä opiskelussa): jotain mielekästä pitäisi pystyä tekemään heti, mutta taidot ovat vielä olemattomat.
Hiukan ihmetyttää ensinnäkin tuo "Muksulle ollaan katselemassa mielekästä harrastusta..", eikö hän itse osaa päättää mikä olisi mukava harrastus?
Kitaran soitto on vaikeutensa johdosta hidasta hommaa, vaikka omaisi lahjojakin siihen, joten tuo "Ei, koko ajan pitäisi tulla uusia ja makeita juttuja jotka voi oppia ja käyttää." ei kyllä sovi ollenkaan kitaran, eikä kyllä luullakseni minkä muunkaan soittimen opetteluun.
Toiseksi kellään ei voi olla "koko ajan hauskaa", on mielestäni epärealistinen tuo ajatus, ja lisäksi huono oppi lapselle.
Mutta jos ihminen on itse kiinnostunut musiikista / soittamisesta, niin silloin se on myös hauskaa enimmäkseen.Soittamisessa ei mielestäni ole olenkaan tärkeää nuo skaalat tai nuottioppi ylipäätäänkään, ellei sitten alunalkaen päätä tulla "ammatti/studio muusikoksi".
Tärkeintä on nimenomaan se, että se on itsestä mukavaa puhaa ja kokee onnistumisen riemua ja viihtyy sen parissa.
Olet aivan oikeassa: Tärkeintä on nimenomaan se, että se on itsestä mukavaa puhaa ja kokee onnistumisen riemua ja viihtyy sen parissa. JA siinä meneekin usein soitonopetus metsään niin että rytisee.
Ja sitähän minä tässä yritänkin kysellä: miten kitaransoiton opettelun (tai minkä tahansa muun instrumentin) saisi mielekkään tuntuiseksi tuollaiselle vilkkaan puoleiselle 11-vuotiaalle!
Tuon ikäisellä se maailmankuva on vielä aika suppea, eikä hän osaa vielä tutkia mahdollisuuksiaan kovin laajasta valikoimasta mahdollisia harrastuyksia. Pieni ohjaus ja motivointi on joskus paikallaan että saadaan uusia virikkeitä ja kokeiluja aikaiseksi.
Kunhan ensin hankit soittimen sille lapselle ja katsot soittaako se sitä. Siitä huomaat onko kiinnostusta vai ei. Sitten voi ehdottaa tunneille menemistä jos näyttää homma kiinnostavan.
Ite en oo ikinä tunneilla käyny ja soittaminen on pääasiassa ollu ihan kivaa. Tosin alussa kun kitaran hankin niin viikon rämpytyksen jälkeen tuli tuommoinen vuoden-puolentoista mittainen tauko :) Perusasiat oppii helposti jos kaveripiirissä joku muukin soittaa, sieltä ite ainakin oon tietoa hakenu jos joku homma ei oo toiminu. Silti parhaana opettajana ja motivoijana on toiminu ihan perus musiikinkuuntelu. jos ei oo hendrix syntyessään niin sit pitää jäljitellä :) Päättäväisyys ja into tekee kenestä tahansa kelpo kitaristin, mut jos niitä ei löydy ni voi samantien jättää kamat ostamatta.