Jos mieheni vanhemmat tulevat kylään, he välttävät kaikin keinoin minun laittamaani tarjottavaa. Kahvi kelpaa aina, mutta jos on piirasta tai torttua tai pikkuleipää, niin alkaa voivottelu "Et kai sinä A nyt meitä varten alkanut leipomaan.." ja jos käy mitenkään ilmi että minä olen laittanut tarjottavat, valittavat "voivoi kun me ollaan tänään syöty niin raskas ateria ihan äskettäin" tai "voivoi kun meillä on ruoka kotona odottamassa, taidan leikata itselleni vähän pienemmän palan".. Valmiiksi leikatuissa piirakanpaloissa n. 7*7cm on liikaa, siitä pitää leikata sentin suiru jonka sitten mutustaa ja kehuu kuinka on hyvää.
Jos taas sanotaan tähän "voivoi A, et kai sinä meitä varten ole leiponut", että mieheni on leiponut, niin kyllä maistuu ja ylistetään kuinka on hienoa että heillä on noin hieno poika joka osallistuu myös ruoanlaittoon ja taitavasti osallistuukin!
Jos me menemme heille kylään, on aina pakkosyöttö. Lautaselle survaistaan aimo kauhallinen perunamuusia ja kysytään sitten "otatko muusia, tämä on hyvää". Minä olenkin sitten alkanut paastoamaan ja sanomaan että voivoi kun olen kotona juuri syönyt niin hyvän aterian että en millään jaksa. En edes maista, koska "haluan pitää ruoka-ajat ruoka-aikoina ja välttää napostelua niiden välillä hampaiden reikiintymisen pelossa".
Mieheni ymmärtää minua, mutta myös vanhempiaan. Se kuulemma kuuluu heidän luonteeseensa. Sitten minä olen nirppanokka kun "ei kelpaa". Siitähän se onkin kiinni juu. Vuoroin vieraissa.
Jos taas sanotaan tähän "voivoi A, et kai sinä meitä varten ole leiponut", että mieheni on leiponut, niin kyllä maistuu ja ylistetään kuinka on hienoa että heillä on noin hieno poika joka osallistuu myös ruoanlaittoon ja taitavasti osallistuukin!
Jos me menemme heille kylään, on aina pakkosyöttö. Lautaselle survaistaan aimo kauhallinen perunamuusia ja kysytään sitten "otatko muusia, tämä on hyvää". Minä olenkin sitten alkanut paastoamaan ja sanomaan että voivoi kun olen kotona juuri syönyt niin hyvän aterian että en millään jaksa. En edes maista, koska "haluan pitää ruoka-ajat ruoka-aikoina ja välttää napostelua niiden välillä hampaiden reikiintymisen pelossa".
Mieheni ymmärtää minua, mutta myös vanhempiaan. Se kuulemma kuuluu heidän luonteeseensa. Sitten minä olen nirppanokka kun "ei kelpaa". Siitähän se onkin kiinni juu. Vuoroin vieraissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
meillä menee taas niin että anoppi on SURKEA ruuanlaittaja ja vielä surkeampi leipomaan.. ts. ei leivo IKINÄ, koska onnistuu paistamaan kaupan valmiit raakapakasteetkin uunissa kivikoviksi. --mutta..eipä myöskään koskaan sano mitään mun tekemistä leivonnaisista tai safkoista...jotka on... no..melkoisen hyviä ja se TIETÄÄ sen. appi kyllä kehuu kovasti, koska on innoissaan että saa joskus jotain hyvää :) ...niin...siitä kyllä muistaa piikitellä poikaansa, että on tullut kiloja lisää sitten takavuosien. --tekis mieli sanoa että "tottakai miehelle ruoka on hyvin maistunut kun on päässyt kunnon padoille" ;)
Eikö ole hienoa, kun parisuhteessa ja miniä-appivanhemmat suhteessa ei ole tuon isompia ongelmia!
Ei millään pahalla, mutta käytöksesi on hieman lapsellista.
"Minä olenkin sitten alkanut paastoamaan ja sanomaan että voivoi kun olen kotona juuri syönyt niin hyvän aterian että en millään jaksa."
Hohhoijaa. "Älä tee niinkuin minä teen, vaan miten parhaaksi näet", koskaan tullut kuulleeksi?
Se, että appivanhempasi eivät syö luonasi tarkoita, että sinunkin pitää heittäytyä lapselliseksi.
Anopin valitsema valitus ja voivotus taktiikka, yhdistettynä pullan väistelyyn on sallittua, mutta kun miniä tekee samaa, se onkin lapsellista? Et huomaa itsekään ristiriitaisuutta kommentissasi?
Minä en tosin ole tuo edellinen kommentoija, mutta samaa mieltä hänen kanssaan olen. Eli otapa itseäsi niskasta kiinni ja kasva aikuiseksi. Ellet ole vielä oppinut, niin kerron sinulle jotain mykistävää: et voi koskaan muuttaa toisen ihmisen käyttäytymistä, vaikka se olisi kuinka lapsellistakin. Mutta pointti varmaan edellisellä kommentoijalla, ja ainakin minulla, on se, ettei lapsellisuuteen kannata vastata lapsellisuudella.
Sinähän voit edelleen olla - ja näyttää samalla hyvää esimerkkiä - sellainen esimerkillinen vieras, joka toivot anoppisikin olevan. Voi olla, että anoppisi muuttuu joskus, tai sitten ei. Mutta niin kauan, kuin annat hänen vaikuttaa noin pienellä asialla omaan mielialaasi ja vieläpä ryhdyt "kostoksi" paastoilemaan, jotta voit kieltäytyä hänen sapuskoistaan, annat hänelle mahtavan vallan ohjailla sinun käyttäytymistäsi.