Tilanteeni on se että olen duunari ammatissa jossa pärjään hyvin taloudellisesti ja muutenkin. Se ei kuitenkaan kelpaa sukulaisille vaan joka kerta saa kuulla että "eikö sinulla vieläkään ole oikeaa työtä" ja "voi voi kun pitää olla" ja muuta vastaavaa. Itse ovat kunnanvaltuutettuja ja akateemisia.
Olen sietänyt sitä jo 7 vuotta ja nyt ei ole tullut pidettyä yhteyttä puoleen vuoteen. Ihme kyllä ei tunnu missään. Olisi pitänyt jättää yhteydenpito jo aikoja sitten mutta ainakin yritin riittävän kärsivällisesti.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Olen sietänyt sitä jo 7 vuotta ja nyt ei ole tullut pidettyä yhteyttä puoleen vuoteen. Ihme kyllä ei tunnu missään. Olisi pitänyt jättää yhteydenpito jo aikoja sitten mutta ainakin yritin riittävän kärsivällisesti.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En hetkeäkään kadu, että panin välit poikki (aivan epädramaattisesti) joihinkin ihan lähisukulaisiin.
He eivät ole koskaan aiheuttaneet minulle iloa vaan pelkkää murhetta. Ja teeskentelevät päälle.
Meillä on vain yksi elämä, miksi tuhlata se vastenmielisten ihmisten seurassa? Verisukulaisuus on pelkkä biologinen fakta eikä mikään moraalinen yhteydenpidon velvollisuuden peruste.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.Olen itse hyväntahtoisena ja kilttinä ihmisenä joutunut pariin kertaan kokemaan kun nämä "omat koirat"ovat purreet pahasti, ennenkuin silmäni aukenivät ja en ole enää tekemisissä.Ihanaa elää perheensä kanssa vapaana ilman ainaista suvun mielenvikaista kieroilua ja sairasta kadehtimista mitä oudoimmista asioista.Lähisukulaiset ovat kohdallani olleet kieroimmat ja ilkeimmät ihmiset.
tuossa lausumassa.Elämä on ihanaa kun voi itse valita seuransa.Ihan kuin olisi vaateostoksilla..tuo on kiva ja tuo ei..ihan itse saa valita.
Ihmisiä ottaa päähän se, että duunari tienaa saman vähemmällä koulutuksella kuin he itse. Kateutta. Jos luet noita korkeakoulutuspalstoja, niin kyllä tämä katkeruus paistaa sieltä läpi. Pitäisi maksaa enemmän kuin duunarille, koska he ovat koulutettuja. Mutta kysynnän ja tarjonnan lakihan se pelaa. Kun arvostat itse itseäsi, muista ei tarvitse välittää.
Itse kadun, etten aikoinaan lähtenyt amikseen tai kauppikseen, mutta kun ei tullut mieleenkään hyvällä todistuksella, niin yliarvostettua koulutus on. Nyt sitten ollaan epämääräisessä pätkätyökierteessä niinsanotusti "hyvin koulutettuna". Minäkin olen sinulle kateellinen, mutta tavalla, että kumpa olisin tajunnut itsekin.
joo sama virsi pitä olla akateemisesti koulutettu että on ihminen! huh! Olen kyllä lukion käynyt..mutta...
inhoan tuota tekopyhyyttä niin paljon, että odotan vain kun menemme naimisiin ja saan vaihdettu myös sukunimeni (liian hienon) tavis nimeen, kun oon vain tavallinen ihminen, enkä muiden yläpuolella kuten vanhempani ovat mielestään. sitten saan kokonaan uuden nimen etunimen ja sukunimen ja saan oikeuden lopullisesti itseeni ja omaan identiteettiini. yhteyttä en ole pitänyt joitakin kuukausia vanhempiini. Enkä tule pitämäänkään. Eivät edes tiedä että asun samalla paikka kunnalla nykyään! aika "pervoa" toisaalta.
Pidän itseäni rohkeana kun uskalsin ja tajusin lopettaa yhteydenpidon ihmisiin jotka ovat jo vuosia vaikuttaneet minuun niin negatiivisesti.
nyt tosiaan saan valita kun olen aikuinen! ihanaa!