Ollaan seurusteltu vähän yli vuosi ja kaikki sujuu loistavasti. Mies on ihana, parempi kuin kukaan, meillä on hauskaa, voidaan jutella mistä tahansa ja siltä osin elämä on helppoa. Minulle tämä on ensimmäinen "oikea" suhde, miehellä on ollut pari aikasemmin. Muutin tämän miehen takia vieraalle paikkakunnalle (ei tosin asuta vielä yhdessä) jossa en tunne paljon ketään ja jossa minulla ei ole mitään kunnollisia "omia ympyröitä". Miehellä on kavereita ja aikaa vievä harrastus. Minulle ainut syy olla täällä on tämä mies.
Olen todella rakastunut ja tuntuu todella siltä että tämän ihmisen kanssa haluan olla yhdessä aina. Mies sanoo ajattelevansa samoin. Silti pelkään koko ajan, että mitä jos tämä loppuu? Jäisin ihan tyhjän päälle. Jos tämä mies pettäisi luottamukseni, en todennäköisesti enää ikinä uskaltaisi luottaa kehenkään.
Tämä pelko saa minut epäilemään koko ajan. Jos mies on illan poissa, vaikka kaveriporukan kanssa baarissa, olen koko ajan tosi ahdistunut. Pelkään että kännissä järki sumentuu ja mies tekeekin jotain tyhmää, pettää tai jotain. Sitä ei ole koskaan tapahtunut ja uskon todella kun mies vakuutttaa että sitä ei TODELLAKAAN tule koskaan tapahtumaan, mutta silti pelkään koko ajan. Mieleni keksii tarinoita ja alkaa uskomaan niihin, vaikka järki sanoo että se on täysin turhaa.
Miten opin ottamaan renoosti, nauttimaan omasta ajastani ja tästä ihanasta, toimivasta ja luottavaisesta suhteesta joka meillä on?
Olen todella rakastunut ja tuntuu todella siltä että tämän ihmisen kanssa haluan olla yhdessä aina. Mies sanoo ajattelevansa samoin. Silti pelkään koko ajan, että mitä jos tämä loppuu? Jäisin ihan tyhjän päälle. Jos tämä mies pettäisi luottamukseni, en todennäköisesti enää ikinä uskaltaisi luottaa kehenkään.
Tämä pelko saa minut epäilemään koko ajan. Jos mies on illan poissa, vaikka kaveriporukan kanssa baarissa, olen koko ajan tosi ahdistunut. Pelkään että kännissä järki sumentuu ja mies tekeekin jotain tyhmää, pettää tai jotain. Sitä ei ole koskaan tapahtunut ja uskon todella kun mies vakuutttaa että sitä ei TODELLAKAAN tule koskaan tapahtumaan, mutta silti pelkään koko ajan. Mieleni keksii tarinoita ja alkaa uskomaan niihin, vaikka järki sanoo että se on täysin turhaa.
Miten opin ottamaan renoosti, nauttimaan omasta ajastani ja tästä ihanasta, toimivasta ja luottavaisesta suhteesta joka meillä on?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse painin aivan saman asian kanssa. Mua on petetty edellisissä suhteissa ja nyt on niin kovin vaikea luottaa. Ajatukset heittelee pahasti. Välillä tuntuu että voin luottaa häneen täydellisesti, hän rakastaa mua oikeasti koko sydämmestään. Mutta sitten välillä.. Tuntuu kuin en voisi päästää häntä silmistäni ollenkaan. Silmiini tulee elävä kuva siitä kuinka hän pettäisi mua. Välillä tulee ihan sekopäinen olo kun ajattelee näitä asioita. En millään haluaisi pilata tätä hyvää ja toimivaa suhdetta mustasukkaisuudella ja epäilyillä.
Olen ollut tässä tilanteessa ennenkin ja aina olen vain päättänyt luotaa ja katsoa mitä tulevaisuus tuo. Eihän toisessa ihmisessä voi roikkua. Se pilaisi suhteen alta aikayksikön eikä sitten koskaan saisi tietää mitä suhteesta olisi kehkeytynyt.
Toivon sulle voimia uskoa suhteeseenne ja luottaa mieheesi!
"tuntuu kuin en voisi päästää häntä silmistäni ollenkaan" Hui! Ei noin saa ajatella suhteessa! Herää epäilys että onkohan nuo edelliset pettämistapaukset sattumia vai oletko itse ajanut miehet siihen? Vaikea tietysti myöntää itselle tuollaista, mutta kannattaa miettiä asiaa, ettei tarvitse nykyistä lisätä siihen pettäjälistaan.
..ajetaan pettämään? Mielenkiintoista..
Ei tarvii kuin roikkua ja tentata niin kyllä siinä miehen hermot loppuu ja väkisinki rupeaa ajattelee muita..
...Syntyy mielestäni vain rauhallisesti ajan kanssa. Jos kumppani osoittautuu luottamuksen arvoiseksi, opit pikkuhiljaa varmasti myös luottamaan häneen. Siihen asti sinun on vain yritettävä hillitä itsesi ja pitää ainakin ne hulluimmat epäilykset oman pään sisällä, ettet kurista suhdetta kuoliaaksi.;) En tarkoita sitä, etteikö asiasta kannattaisi puhua avoimesti, mutta ei kannata kytätä, nalkuttaa, vaahdota, kiukutella ja niin pois päin.
Toinen juttu on se, että sinun kannattaa hankkia se oma elämä myös. Etsi joku mukava harrastus, koita tavata uusia ystäviä. Silloin sinun ei tarvitse pelätä jääväsi tyhjän päälle, jos mies ei osoittaudukaan luottamuksen arvoiseksi. Sekin varmasti helpottaa oloasi!
Tsemppiä.;)
Ehkä sun olisi hyvä tuoda tuo asia jotenkin hänen tietoonsa. Sitten hänkin tietäisi mitä tunnet ja voisi kenties ottaa sen paremmin huomioon?
onko perusturvallisuutesi ok? Eli mikäli sua ei oo petetty tms., niin onko sulla muuten ollu epäluuloisuutta ja pelkoja hylkäämisestä? Joskus lapsuudessa koettu hylkääminen (esim. vanhempien avioero, kuolema, joku fyysinen tai psyykkinen sairaus, mikä on estänyt normaalin kanssakäymisen perheessä) voi tulla uudelleen pintaan parisuhteen myötä..
koko elämää yhden kortin varaan. Ystäväsi on fiksu kun hänellä on työ, harrastuksia, kavereita... Tee itse samoin niin jännitteet vähenevät.
onkin se pointti. Ei se sulle kuulu, mitä miehesi tekee. Eri asia, mitä sinä teet miehellä, joka ei ole luottamuksesi arvoinen.
Täällä olis aikalailla samanlainen tilanne muuten paitsi että olen itse mies. Rakastan tyttöystävääni todella paljon ja niin hänkin tekee, mutta ongelmana on se, että tämä on ensimmäinen tosi vakava suhteeni ja tyttöystävälläni niitä on jo useampia. Pelkäsin jo aikaisemmin että mitä jos tulee ero ja tunteeni vain voimistuivat jokin aika sitten kun puhuimme aikaisemmista seksikumppaneista. Hän tietää että on minun ensimmäinen, mutta aikaisemmin kuin yritin kysellä hän ei kehdannut sanoa omaa lukuaa. Nyt pienen jankkauksen jälkeen hän sitten vähän valotti hurjaa nuoruuttaan ja selvisi että niitä on ainakin yli 20. Tarkempaa lukua ei halunnut sanoa, mutta sanoi että niitä on ollut jopa turhankin monta.
Tyttöystäväni kun juodessaankin ottaa vielä turhan paljon ja kuulemma monet noista edellisistäkin ovat olleet kännissä säheltämisiä, pelkään aina kun hän lähtee tyttöjen kesken ulos että jotain tapahtuu. Hän vakuuttaa että vanha elämä on taakse jäänyttä ja että haluaa olla ainoastaan minun kanssa, mutta väkisinkin sitä rupeaa miettimään että onko sitä tarpeeksi hyvä kuitenkaan vaikka tyttöystäväni niin väittääkin. Äsken hän oli kavereidensa kanssa laivalla ja minun oli tosi vaikea saada nukuttua kun ajattelin vain mitä siellä laivalla oikein tapahtuu.
Itse olen ehkä vielä ylihuolehtivainen ja muutenkin ajattelen kokoajan tyttöystäväni parasta. Välillä tuntuu että hän ei ajattele aivan samoin, vaan hänelle ystävät tuntuvat olevan ennemminkin kaikki kaikessa ja hän juokseekin heidän kanssaan aina kun joku pyytää. Eipä ole varmaan koskaan ehdottanut kavereilleen että voisi jätkätkin lähteä mukaan vaan aina menevät tyttöjen kanssa kun joku sinkku sitä vain ehdottaa.
Yhdessä ollaan asuttu 8kk ja muuten menee hyvin, mutta minulle tyttöni on kaikki kaikessa ja haluaisin olla kokoajan hänen kanssaa, mutta minusta kaverit ovat hänelle jossain määrin tärkeämpiä kuin minä. Mieti siinä sitten naimisiin menoa, kun tyttöystäväni sitä aina välillä jo väläyttelee. En pysty edes ajattelemaan kosimista ennenkuin tiedän että tosiaan olen tytölleni kaikki kaikessa ja että hän tekisi mitä vain vuokseni aivan kuin minä tekisin hänen vuokseen...
Mulla on melkeen sama juttu kun sulla mun poikaystävän kanssa. Mua on petetty entisessä suhteessa ja en oo sen jälkeen luottanu oikeen kehenkään. Varsinkaan mun poikaystävään mä en uskalla luottaa ku heti tuntuu että se käyttäs mun luottamusta hyväks ja pettäis mua:( mäkin rakastan mun poikaystävää tosi paljon ja hän on minulle kaikki! Minustakin tuntuu että hänelle kaverit on tärkeämpiä kuin minä.. Se ei ole mukavaa kun hän on kavereidensa seurassa pitkään yöhön asti ja ei oikein voi keskittyä puhumaan kanssani.. Oon kauhean mustasukkanen ja mielessä kuvittelen kaikkea että se kuitenkin pettäs mua ja kaikkee.. Nään uniakin missä se pettää mua. Oon masentunu vielä varmaan kaiken lisäks,että jos se jättäis mut tai pettäis mua mulla ei ois enää ketään. Onhan mulla kavereita ja perhe mutta rakastan poikaystävääni yli kaiken ! Pelkäänpä ettei hän ole niin tosissaan vaikka niin väittää...
Mun on aina ollut vaikea luottaa muihin ihmisiin ja seurustelumme alussa vei jonkin verran aikaa ennen kuin uskoin, että poikaystäväni ei oo mihinkään katoamassa, vaan että se haluaa just ja vaan mut. Ja se tunne, että voi luottaa ja uskoutuu toiselle, oli maailman ihanin. Nyt jokin aikaa sitten sain kuitenkin kuulla, että hän oli kännissä pettänyt mua. Enkä tiedä mitä uskoa ja mitä tehdä. Edelleen paljon rakastan, mutta oon toisinaan myös niin vihanen ja älyttömän surullinen siitä, että en enää pysty samanlailla luottamaan. Tiedän, että ajan kanssa se palautuu jos on palautukseen, mutta en tiiä miten voimat riittää siihen asti. Ei meistä kumpikaan kestä, jos mä itken ja oon surullinen kokoajan. Haluun päästä tän asian yli ja jatkaa elämää yhessä, en vaan tiiä miten. On niin nöyryytetty ja huono olo.
Kertokaa, miten sen luottamuksen saa takasin! En nimittäin kestä itteeni tällasena epäilijänä.
Elin pari vuotta taka perin miehen kanssa ja suhde vaikutti olevan kunnossa kaikin puolin. Sain tietää että tämä mies petti ainakin kerran minua exänsä kanssa. Minulla oli jo silloin vaikeuksia luottaa enää tähän mieheen vaikka yritin. Tämä mies kuoli sitten yllättäen.... Rupesin penkomaan hänen jäämistöään niin sainkin selville että hän on pitänyt selkäni takana oikein kunnon haaremia. Tämä on saanut minut hyvin epäluuloiseksi kaikkia miehiä kohtaan.
2 vuotta sitten tapasin elämäni miehen johon rakastuin ihan uudella tavalla. Meillä on nyt yhteinen lapsi ja häät tulossa, silti minulla on välillä luottamus pula häneen exäni takia. Olen puhunut hänelle asiasta ja hän ymmärtää minua ja haluaa minun saavan luottamuksen takaisin. Mielestäni toiseen saa luottamuksen kuntoon puhumalla ja tuomalla kaiken julki. Itse rakennan joka päivä luottamustani mieheeni ja päästän häntä omille reissuilleen. En kuitenkaan halua yhden elämääni eksyneen kusipään takia pilata suhdetta joka tuntuu loppuelämältäni.