KAIKKI KATUU AVIOEROA

Okey, jos ei tähän päivään mennessä ole katunut niin eihän sitä koskaan tiedä vaik joku päivä katuisi... ! Tiedä jos se hirmupuoliso olisikin vuosien varrella muuttunut ihmisenä ja sitten kun tapaisit päivänä yllättävänä ja huomaisitkin että uskomatonta mite mukava ja tapapainonen tuostakin on tullut... sori et tää oli tällaista saivartelua. But never say never..ja kaikki elämässä on mahdollista

Heh heh oli pakko vastata...täälä toinen 5 lapsen yh äiti jota harmittaa myös,ettei ymmärtänyt jo aiemmin lähteä! Eron jälkeen ex-mies teki kyllä kaiken mahdollisen ilkeyden minulle..mutta enpä alkanut tappelemaan,koska yhteisten lasten vuoksi välit on pidettävä ainakin asiallisina.Onneksi hänkin hieman rauhoittunut joten puheväleissä ollaan ja lapset säännöllisesti tapaavat isäänsä.Mutta,kun meille on vain tämä yksi elämä annatteu niin miski tuhlata sitä riitaisassa avioliitossa jossa lapset myös kärsivätvanhempien ainaisesta riitelystä ja pahalla tuulella olosta.Nyt asiat ovat mallillaan niin minulla,kuin lapsillakin!Valoisaa kevään jatkoa myös sinun pesueellesi =)

olisi paljon aikaisemmin pitäny erota.

mutta mutta kirjoitti:

Okey, jos ei tähän päivään mennessä ole katunut niin eihän sitä koskaan tiedä vaik joku päivä katuisi... ! Tiedä jos se hirmupuoliso olisikin vuosien varrella muuttunut ihmisenä ja sitten kun tapaisit päivänä yllättävänä ja huomaisitkin että uskomatonta mite mukava ja tapapainonen tuostakin on tullut... sori et tää oli tällaista saivartelua. But never say never..ja kaikki elämässä on mahdollista

Ai, että niin kuin jos toinen muuttuisi 15 vuoden päästä niin ei ois kannattanut erota? Pitäskö kärsiä se 15 vuotta odottaen, että jos toinen muuttuisi? Mistä ei ole siis mitään takuita, että niin kävisi koskaan? Kuinka usein toinen muuttuu?

Ja jos muutos tuleekin juuri siitä, ettei olla enää yhdessä? Jos ei vaan sovita yhteen? Mistä tietää olisiko toinen ihan samanlainen kuin ennenkin jos oltaisi yhdessä?

Aika saivartelua. Kaikkihan on mahdollista ja varmaan joku katuukin, mutta ei kaikki.

Iris kirjoitti:

Ai, että niin kuin jos toinen muuttuisi 15 vuoden päästä niin ei ois kannattanut erota? Pitäskö kärsiä se 15 vuotta odottaen, että jos toinen muuttuisi? Mistä ei ole siis mitään takuita, että niin kävisi koskaan? Kuinka usein toinen muuttuu?

Ja jos muutos tuleekin juuri siitä, ettei olla enää yhdessä? Jos ei vaan sovita yhteen? Mistä tietää olisiko toinen ihan samanlainen kuin ennenkin jos oltaisi yhdessä?

Aika saivartelua. Kaikkihan on mahdollista ja varmaan joku katuukin, mutta ei kaikki.

Ai niin, vanhempani erosivat edellisistä puolisoistaan yli 30 vuotta sitten, eivät ole vielä tulleet katumapäälle...

Iris kirjoitti:

Ai, että niin kuin jos toinen muuttuisi 15 vuoden päästä niin ei ois kannattanut erota? Pitäskö kärsiä se 15 vuotta odottaen, että jos toinen muuttuisi? Mistä ei ole siis mitään takuita, että niin kävisi koskaan? Kuinka usein toinen muuttuu?

Ja jos muutos tuleekin juuri siitä, ettei olla enää yhdessä? Jos ei vaan sovita yhteen? Mistä tietää olisiko toinen ihan samanlainen kuin ennenkin jos oltaisi yhdessä?

Aika saivartelua. Kaikkihan on mahdollista ja varmaan joku katuukin, mutta ei kaikki.

Monesti suhteessa odotetaan et se toinen muuttuisi ja jos sen saisi muuttumaan niin kaikki olisi hyvin. Mutta entäpä jos toisen muuttamisen toivossa muuttuisi ite paremmaksi ja rakastavammaksi puolisoksi. "Menisi itseensä", tarkastelisi omaa käytöstään ja toimintaa niissä asioissa jotka parisuhteessa tuottaa ongelmaa. Yleensäkin molempien osapuolten motiiveja ja syvimpinä syitä tulisi tarkastella että ymmärtää mistä mikin käytös johtuu. Juomisenkin taustalla on aina jokin sisäinen ongelma, mistä riippuvuus johtuu eli mitä sillä "paikataan", lääkitään.
Sopimattomuus yhteen, mitä sekin pohjimmaltaan on? Ylpeyttä olla ratkomatta ristiriitoja, halua olla oikeassa ja tehdä niiku juuri itse haluaa tinkimättä omista periaatteista piirun vertaa??? Luulis että ennen naimiskauppoja olisi jotain pääkopassa hälyttänyt jos tosiaan tälläistä suurta yhteenkuulumattomuutta olisi ollut. Kai se olisi tullut ilmi?

Miten pärjäät. sossunluukullako.

ilkeä kirjoitti:

Miten pärjäät. sossunluukullako.

Olitpa todella ilkeä!Jatkuvasti maassamme näkyy olevan trendi,että työpaikka,kuin työpaikka vie toimintansa halvemmille markkinoille,eli ulkomaille.Nämäkään ihmiset jotka jäävät työttömiksi olivatpa yh tai perheellisiä,eivät varmasti voi monellakaan pienellä paikkakunnalla työttömyydelleen mitään!!!Ja moni työtön joutuu joskus turvautumaan sossuun!Ovatpahan aikanaan veroja sitäkin varten maksaneet,joten oikeuskin apua hätään saada!!Minä tosin monta vuotta aviossa ollessani olin kotiäitinä-suunnitellusti-en siis työnhakijana.Eron jälkeen opiskelin itselleni lähes 3v uuden ammatin jonka jälkeen olen saanut olla ammattia vastaavassa työssäni,josta nautin vaikka toistaiseksi ei virkaa olekkaan,mutta töitä tuntuu olevan joten enköhän ole paikkani hakenut.Koska nuorinkin lapsi jo koulussa..ja muutenkin..aikansa kutakin.En todella halua olla kotona!Niin,että ilkeytesi meni hukkaan...minulla onni elämässä,pystyn itse elättämään perheeni!Aurinkoista kevättä kuitenkin ilkeälle mielellesi!Ja muista ei kaikilla todellakaan ole mahdollisuutta edes valita elättääkö itse vai turvautuuko sossuun!!!!!!!!

Olen lopun ikääni pahoillani perheemme hajoamisen vuoksi. Kadun eroa entisen puolisonkin puolesta. Hän tuskin katuu asiaa pätkääkään.

Aikuisen tyttären kanssa riidellessä hän väittää, että kaivan hänestä esiin vain huonot puolet. Ystävien seurassa hän on kuulemma ihan toinen ihminen.

Ehkä niin on myös parisuhteessa. Huonossa liitossa saamme toisistamme vain huonot puolet esille.

Metusalemin vaimo voi olla täysin toinen ihminen toisessa seurassa.

Kannattaa keskittyä vain omaan itsetutkiskeluun.
Vain itseä voi muuttaa.

Tänään minulla oli erittäin hyvä päivä. Olisin kovasti toivonut, että olisimme voineet olla keräämässä yhdessä karkkeja tienposkesta penkkariajelulla.

Tapasimme aikoinaan Happy Days ravintolassa. Nyt kuopuksemme ajeli penkkariajelulla tuon talon monta kertaa ympäri.

Elämä on ihmeellistä. Olin lähes tunnin ulkona ja sitten menin Stockmannille kahville. Pois tullessa piipahdin "pysäytä ilmastonmuutos" teltaan teelle ja porkkanakakulle. Seuraavassa kojussa oli turkistarhauksen kieltämiskampanja.

Näin viime yönä unta, jossa hienoja valkoisiin turkkeihin ja turkishattuihin pukeutuneita naisia tuli pieneen kirkkoon ja he heittäytyivät maahan pitkälleen kasvot lattiaa päin.

Näen usein omituisia enneunia. Nyt tuonkin unen viesti selvisi. Kettu oli tosi surkean näköinen kojun kuvassa nyljettynä ilman turkkia.

Minua säälitti turkeissa keikistelevät ladyt. Olin omasta mielestäni ihan tyylikäs Stockan palttoossani.

Ehkä avioeronneena naisenakin alan tuntea itseni arvokkaaksi ihmiseksi. Vuosien suru ja alakulo alkaa helpottaa. Tien poskessa oli kameroita. Toivottavasti en taas joutunut kympin uutisten kevennykseen.

huonot puolet kirjoitti:

Olen lopun ikääni pahoillani perheemme hajoamisen vuoksi. Kadun eroa entisen puolisonkin puolesta. Hän tuskin katuu asiaa pätkääkään.

Aikuisen tyttären kanssa riidellessä hän väittää, että kaivan hänestä esiin vain huonot puolet. Ystävien seurassa hän on kuulemma ihan toinen ihminen.

Ehkä niin on myös parisuhteessa. Huonossa liitossa saamme toisistamme vain huonot puolet esille.

Metusalemin vaimo voi olla täysin toinen ihminen toisessa seurassa.

Kannattaa keskittyä vain omaan itsetutkiskeluun.
Vain itseä voi muuttaa.

Tänään minulla oli erittäin hyvä päivä. Olisin kovasti toivonut, että olisimme voineet olla keräämässä yhdessä karkkeja tienposkesta penkkariajelulla.

Tapasimme aikoinaan Happy Days ravintolassa. Nyt kuopuksemme ajeli penkkariajelulla tuon talon monta kertaa ympäri.

Elämä on ihmeellistä. Olin lähes tunnin ulkona ja sitten menin Stockmannille kahville. Pois tullessa piipahdin "pysäytä ilmastonmuutos" teltaan teelle ja porkkanakakulle. Seuraavassa kojussa oli turkistarhauksen kieltämiskampanja.

Näin viime yönä unta, jossa hienoja valkoisiin turkkeihin ja turkishattuihin pukeutuneita naisia tuli pieneen kirkkoon ja he heittäytyivät maahan pitkälleen kasvot lattiaa päin.

Näen usein omituisia enneunia. Nyt tuonkin unen viesti selvisi. Kettu oli tosi surkean näköinen kojun kuvassa nyljettynä ilman turkkia.

Minua säälitti turkeissa keikistelevät ladyt. Olin omasta mielestäni ihan tyylikäs Stockan palttoossani.

Ehkä avioeronneena naisenakin alan tuntea itseni arvokkaaksi ihmiseksi. Vuosien suru ja alakulo alkaa helpottaa. Tien poskessa oli kameroita. Toivottavasti en taas joutunut kympin uutisten kevennykseen.

En minä saanut hänestä esiin minkäänlaista puolta. Keskustelunavaukseni vaiennettiin aina. Olin siis muutaman vuoden aika hiljaista poikaa. Nyt yritän vain unohtaa. Ex ei anna siihen mahdollisuutta. Hän on ottanut asiakseen levittää jos jonkinlaista juorua minusta. Milloin kuulen hänen isänsäkin solvanneen minua, milloin anopin. Hän itse oli kertonut uuden naisystäväni työkaverille, että minua kannattaisi varoa, koska olen diagnosoitu hullu, ja paljon muutakin. Naisystäväni oli lähinnä kummissaan. Olisi nauranut, jos eivät syytteet olisi niin törkeitä.
En ala itseäni kehumaan. Eiköhän tuollainen haukkuminen kerro enemmän jutun levittäjästä? Minä en ex:ä puhu mitään kenellekään, kuin nimettömänä täällä. Hänellä on ilmiselvä vahingoittamishalu. Sopii juoruta. Minun maineeni kyllä kestää.
Tsemppiä Sinulle! Minä myös avioeronneena miehenä tunnen itseni arvokkaammaksi, kuin vielä liitossa riutuessani. Alakulosta ei ole enää tietoakaan. Kiitos ex!

Metusalem kirjoitti:

En minä saanut hänestä esiin minkäänlaista puolta. Keskustelunavaukseni vaiennettiin aina. Olin siis muutaman vuoden aika hiljaista poikaa. Nyt yritän vain unohtaa. Ex ei anna siihen mahdollisuutta. Hän on ottanut asiakseen levittää jos jonkinlaista juorua minusta. Milloin kuulen hänen isänsäkin solvanneen minua, milloin anopin. Hän itse oli kertonut uuden naisystäväni työkaverille, että minua kannattaisi varoa, koska olen diagnosoitu hullu, ja paljon muutakin. Naisystäväni oli lähinnä kummissaan. Olisi nauranut, jos eivät syytteet olisi niin törkeitä.
En ala itseäni kehumaan. Eiköhän tuollainen haukkuminen kerro enemmän jutun levittäjästä? Minä en ex:ä puhu mitään kenellekään, kuin nimettömänä täällä. Hänellä on ilmiselvä vahingoittamishalu. Sopii juoruta. Minun maineeni kyllä kestää.
Tsemppiä Sinulle! Minä myös avioeronneena miehenä tunnen itseni arvokkaammaksi, kuin vielä liitossa riutuessani. Alakulosta ei ole enää tietoakaan. Kiitos ex!

kohtalotoveri monessa suhteessa??
Minullakin tökkii tosipahoin entisen vaimoni kanssa, hän, koko sukunsa kera, siskot, vanhemmat ja entiset ystävämme, kiertänyt ja soitellut kaikkien luona keräämässä säälipisteitä ja haukkumassa minua, tuntui jossain vaiheessa että koko tuttavapiiri(-mme) sylkisi päälleni, mutta nyt vuosien päästä tilanne on kääntynyt melkein päälaelleen, vain hänen suku leikkii ääliöitä..
Lapsemmekin sotkettiin samaan soppaan, koska lähtivät mukaani asumaan ja elämään, kuten muistanet asian kun kerroin siitä toisen asian yhteydessä...
Eli paha saa aina palkkansa!
En ole enää eroamme surrut, päinvastoin ero ihmisestä, joka osaa olla niin julma henkisesti ja ruumiillisesti kylmä on suuri helpostus, olen alkanut elää uudestaan, saan elää itsenäni, vapaana ihmisenä, en henkisen kiristyksen orjana...

Miksi miehesi sitten ylipäänsä halusi eroa niin kovin? oliko hänellä toinen suhde vai eikö enää tuntenut rakastavansa sinua? Ymmärrän, että olet varmasti kärsinyt niin kovasti, että vaikea ajatella yhteenpaluuta - vaikka ehkä kuitenkin pienen pienen ajatuksen arvoinen sekin olisi, jos molemmilla vielä tunteita toisiaan kohtaan...vaikeita asioita nämä ovat!

tinttie kirjoitti:

Miksi miehesi sitten ylipäänsä halusi eroa niin kovin? oliko hänellä toinen suhde vai eikö enää tuntenut rakastavansa sinua? Ymmärrän, että olet varmasti kärsinyt niin kovasti, että vaikea ajatella yhteenpaluuta - vaikka ehkä kuitenkin pienen pienen ajatuksen arvoinen sekin olisi, jos molemmilla vielä tunteita toisiaan kohtaan...vaikeita asioita nämä ovat!

Heips

tunteet olivat kuulemma kuolleet ja meidän elosta puuttui kaikki mahdollinen normaaliin perhe-elämään ja parisuhteeseen kuuluva. En tiedä, oliko toinen nainen kuvioissa. Koskaan ei ole ainakaan "jäänyt kiinni".

Ovat tosi vaikeita asioita. Sydän sanoo toisin, järki toisin. Tällä hetkellä järki vie voiton. Kuka tietää, miten kuukauden päästä......

Ei avioeroa kaduta, avioliitto on se jota jokainen yleensä katuu...

resss kirjoitti:

Ei avioeroa kaduta, avioliitto on se jota jokainen yleensä katuu...

Aivan!!

korvasi, molempi parempi. En kadu avioliittoani, mutta en kadu eroakaan. Ei ole nimittäin koiraa karvoihin katsominen, ja moni kakku päältä kaunis, vaan on silppua sisältä...mitäpä muita sanalaskuja tulis mieleen..

vaihtelee ja välillä helpottunu kun tuli ero mutta välillä:todella vihanen ex-ää kohtaan mielessään,miksi hän oli mulle niin töykeä että sano vasta 30v-sen avioliiton jälkeen:en ole sinusta koskaan välittänykkään!

missä tunteet? kirjoitti:

vaihtelee ja välillä helpottunu kun tuli ero mutta välillä:todella vihanen ex-ää kohtaan mielessään,miksi hän oli mulle niin töykeä että sano vasta 30v-sen avioliiton jälkeen:en ole sinusta koskaan välittänykkään!

Kyllä sen olisi kolmessakymmenessä vuodessa huomannut, jos ei olisi koko aikana rakastanut.
Ero on kova paikka sitä suunnitellessa. Ainakin minulle, joka jätettiin syytä kertomatta. Loppuun asti uskoin, että rakkaus riittää, ja tilanteemme korjaantuu, mutta niin ei käynyt.
Nyt kun hässäkkä on ohi, tajuan, miten julmasti minua oikein on kohdeltukaan. Vuoden verran minulla on ollut uusi suhde, jossa on eroa vanhaan enemmän kuin paratiisilla ja helvetillä.
Vuosi sitten en olisi voinut mitenkään uskoa, miten elämä voi muuttua.