Hei, ajattelin täällä kysyä kun kerran teitä ''asiantuntijoita'' on paikalla.
Tapasin 2v. sitten naisen joka oli juuri eroamassa, hänellä nyt 4 vuotias lapsi. Rakastuttiin tosissaan, tapailtiin 3-4 kk, sitten hänen ero, elämän raiteilleen saaminen, vei kaiken hänen ajan. Sovimme että "laitetaan asiat jäihin".
Emme nähneet juuri koskaan, tekstiviestejä kyllä tuli lähes joka päivä. Nyt tilanne että emme nähneet puoleen vuoteen, viestejä tulee silti lähes joka päivä, en saa vastausta jos kysyn missä mennään, hän välttelee puhumasta aiheesta.
Viestit on sisällöltään helliä usein, hyvän yön toivotuksia, halauksia, yleistä puhetta arjesta ym. Nyt sitten pyytänyt kylään kahville joskus kun aikaa.. mietinkin vain että haluaako tämä nainen minusta vain hyvää ystävää, vai voiko rakastaa vielä? Itse rakastan edelleen suunnattomasti, hän kyllä tietää sen. Luulen että suuri syy on myös lapsi, hän ei taida uskaltaa päästää kovin läheisiin väleihin lapsen kanssa, luulee ehkä että jos menee pieleen ja lapsi kärsii.. ero oli kova paikka lapselle.
Puhua olen tosiaan yrittänyt mutta ei juuri saa vastauksia..
Anteeksi sekava teksti mutta sekava on olokin.
En vain tiedä mitä enää voisin tehdä, ikävä tilanne, koska todellakin tiedän että tämä nainen on ''SE OIKEA''
mahd neuvoista kiittäen.
Tapasin 2v. sitten naisen joka oli juuri eroamassa, hänellä nyt 4 vuotias lapsi. Rakastuttiin tosissaan, tapailtiin 3-4 kk, sitten hänen ero, elämän raiteilleen saaminen, vei kaiken hänen ajan. Sovimme että "laitetaan asiat jäihin".
Emme nähneet juuri koskaan, tekstiviestejä kyllä tuli lähes joka päivä. Nyt tilanne että emme nähneet puoleen vuoteen, viestejä tulee silti lähes joka päivä, en saa vastausta jos kysyn missä mennään, hän välttelee puhumasta aiheesta.
Viestit on sisällöltään helliä usein, hyvän yön toivotuksia, halauksia, yleistä puhetta arjesta ym. Nyt sitten pyytänyt kylään kahville joskus kun aikaa.. mietinkin vain että haluaako tämä nainen minusta vain hyvää ystävää, vai voiko rakastaa vielä? Itse rakastan edelleen suunnattomasti, hän kyllä tietää sen. Luulen että suuri syy on myös lapsi, hän ei taida uskaltaa päästää kovin läheisiin väleihin lapsen kanssa, luulee ehkä että jos menee pieleen ja lapsi kärsii.. ero oli kova paikka lapselle.
Puhua olen tosiaan yrittänyt mutta ei juuri saa vastauksia..
Anteeksi sekava teksti mutta sekava on olokin.
En vain tiedä mitä enää voisin tehdä, ikävä tilanne, koska todellakin tiedän että tämä nainen on ''SE OIKEA''
mahd neuvoista kiittäen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta vaikuttaisi, että ystävättäresi on täysin epävarma omista tunteistaan sinua kohtaan. Toisaalta eron jälkeinen elämä on täynnä muutosta ja sopeutumista , surua ja muita tunteita.
Sen vuoksi usein neuvotaankin, ettei ole hyvä vakavasti sitoutua liian pian eron jälkeen. Siinä on kyllä oma järkensä munkin mielestäni.
Itselläni ei ole koskaan ollut pitkiä jaksoja ilman miesystävää erojeni jälkeen (eron avomiehestäni ja sen jälkeen eron miesystäväni).
Nykyään allekirjoitan sen, että ihanaahan se on, jos on läheinen ihminen olemassa, mutta sitoutuminen vaatii aikansa, ei kannattaisi liikaa kiirehtiä.
Toisaalta totesit itsekin, että hän saattaa pelätä lapsensa puolesta "tulevaisuutta" eli juuri sitä, ettei lapsi jälleen pettyisi jos teidän suhteenne ei sitten kestäisikään. Sehän on luonnollinen ja hyvä piirre äidissä/isässä, että ajattelee pitemmällä tähtäimellä ja lastensa parhaaksi.
Jos et saa vastausta, niin ehkä olisi parasta vain tyytyä olemaan ystävätasolla? Jos rupeaa liikaa toiselta tivaamaan tulevaisuudesta, niin saattaa joutua piankin kuulemaan "totuuden" eli toinen pakotetaan vastaamaan kieltävästi "kosintaan". Näin oon itse huomannut omalla kohdallani. ...Toinen puoli tossa on se, että jos ei pysty antamaan myönteistä vastausta, suhde viilenee väkisinkin.
On nää monimutkaisia asioita. Toivottavasti löydätte yhteisen sävelen. Tai sitten elämä jatkuu erillään? Epävarmuus on ikävä tunne, tiedän itsekin.
Iloista syksyä!
Varmasti kaikkea tuota mitä sanoit on takana.. ja erittäin hyvä äiti hän on, sen tiedän.
Tottakai lapsi ajaa kaiken muun edelle ja hyväksyn sen,ja olen sen hänelle aikanaan kertonut. Mutta toivon että hän alkaisi hiukan ajatteleemaan itseäänkin..
hitaasti aion ottaa.. tutustua paremmin, viettää lyhyitä hetkiä yhdessä jos mahdollista, olla tukena ja ystävänä jne.
Mutta en vain tiedä miten kauan tätä enää jaksan.
Hän on ajatuksissa jatkuvasti, muut naiset eivät edes kiinnosta minua.
Hänen ystävyys on hieno asia mutta pelkkä ystävä en voi tulevaisuudessa olla. Se sattuu minuun ihan liikaa.
Kumpa edes saisi jotain viitteitä hänen todellisista tunteistaan, auttaisi jaksamaan.
Ota vihje samanlaisen asian jo kokeneelta.
Nainen pitää sinua varalla ja hinkuu koko aika takaisin entisensä luokse. Kun se ei toteudu, niin se ei tiedä mitä tehdä.
Toisaalta sinä... mutta jos kuitenkin... ja toisaalta...
Siitä ei tule ikinä mitään!
Ota elämäsi haltuun kuin mies ja lähde hakemaan sellaista naista, jolla "on munat", eli tietää mitä elämältään haluaa!
älä ole reppana. olen itse 40 vee yh-äiti ja jos kohtelisin jotain miestä noin,kun sinua kohdellaan en olisi sinusta kiinnostunut muuten kun yksinäisyyttäni.tämä kyseinen yh etsii varmaan elämänsä prinssiä ja sinä et ole ilmeisesti mieleinen kaikilla tavoilla. etsi sinäkin koko-nainen ja voit silti pysyä kyseisen yh:n kanssa ystävänä.
Hei!
Kiinnitin suuresti huomiota laittamaaasi viestiin. Muutama vuosi sitten kävin läpi raskaan eron josta minulle jäi pieni tytär. Tilanne oli siinä mielessä samanlainen että eron ollessa jo käynnissä, tapasin nykyisen mieheni. Alussa en oikein tiennyt mitä halusin. Pidin nykyisestä miehestäni jo silloin tosi paljon, mutta kaipasin myös hiukan vapautta raskaiden kokemusten jälkeen. Luulen että kyseessä olevalla naisella on juuri sama vaihe menossa, Jos olet naisesta todella kiinnostunut anna hänelle aikaa olla ´ja katsella ympärilleen, luulempa että jos hän itse pitää sinuun yhteyttä ja laittaa sinulle helliä viestejä on myös hän kiinnostunut sinusta. Kyse ei ole siitä vaan juuri oman ajan haluamisesta, koska on ollut monta vuotta kahlittuna ja loppu ajasta vielä onneton. Minun mieheni onneksi jaksoi odottaa että mun meno halut hellitti, nyt ollaan naimisissa, yksi yhteinen lapsi on ja odotan tällä hetkellä toista. Mieheni on ollut myös ihana isä minun vanhimmalle tyttärelleni, vaikkei hän biologisesti sitä olekaan. Onnea, kärsivällisyys palkitaan!
Moi!
Totta on, että jokainen puhuu oman kokemuspohjansa tuomien tunteiden pohjalta. Jollekin on käynyt huono tsägä, ei se silti tarkoita sitä jotta kaikki ajattelisivat samalla tavalla.
Mullekin on joskus käynyt huono tuuri, mm. silloin kun jäin yksin lapseni kera tai aiemmin, kun olen seurustellut miesten kanssa jotka tavalla tai toisella saivat oloni todella kurjaksi. Nyt taas on vuorostaan käynyt hyvä tuuri: seurustelen miehen kanssa, joka oli ennen hyvä ystäväni. Asumme yhdessä, vaikeaa on ollut, mutta kun on onnellista, se on sitä todella. Tällä hetkellä miesystäväni on ihana isä esikoiselleni, tällaisestä en ole koskaan edes haaveillut. Yhteisistä lapsista haaveilemme.
En tiedä, onko mieheni juuri "se oikea" :), koska tuo teoria on vähän yksipuolinen minun mielestäni, mutta minulle hän on minun mieheni, jota rakastan ja arvostan ja myös paras ystäväni.
Kyllä se siis voi toimia.
On vaikeaa päästää vanhasta irti, mutta helpompaa on kestää ero, kun on joku "varalla" ja jolle voi lähettää esim. viestejä ja samalla pönkittää huonoa itsetuntoa, kun saa helliä viestejä rakastuneelta mieheltä . Tosiasiassa kuitenkin kamppailee eron tuskan kanssa ja yrittää selviytyä arjesta ja ehkä kaipaa entistä elämää. se on raastavaa varsinkin sinulle ja epätietoisuus on pahinta, mitä on, jos itse on palavasti rakastunut. Päästä sinäkin irti, jos et saa vastausta kysymyksiisi. Älä tee naiselle huonoa palvelusta, äläkä varsinkaan itsellesi.
Itselläni oli vastaava tilanne viitisen vuotta sitten. Olin vasta eroamassa kun tapasin nykyisen mieheni. Olin niin "leipääntynyt" miehiin, etten voinut edes kuvitella aloittavani uutta suhdetta. En uskaltanut rakastua, koska pelkäsin satuttavani jälleen itseäni ja lastani. Lisäksi halusin omistautua täysin lapselleni, joka oli tahtomattaan joutunut aikuisten välisiä tunnekuohuja katselemaan. Siitä huolimatta mieheni jaksoi piirittää minua, vaikka olin niin paskamainen kuin osasin. Hän soitteli ja kävi taukoamatta, toi suklaata ja filmejä, hurmasi minut täysin leikkimällä lapseni kanssa ja lojumalla sohvaperunana niin menestyksekkäästi, että asunto alkoi näyttää alastomalta ilman häntä. Lopulta minun oli pakko hyväksyä tosiasiat, enkä ole katunut päivääkään. Asutamme unelmiemme taloa, väkilukumme on kasvanut kahdella pikku auringolla eikä onnellamme ole rajaa. Sitkeys palkitaan.
Paljon hyviä kommentteja.. kiitos. asia oikeastaan onkin niin että olen ns elänyt omaa elämää viimeiset 1,5 vuotta,kuten hän silloin toivoi kun asia pantiin "jäihin", treffaillut naisia ym. kukaan vain ei ole kiinnostanut pidemmän päälle. Nyt viim. kuukauden aikana tämä eronnut nainen tuntuu itse muuttaneen suhtautumista. Eli kutsu kahville, viestien sävy muuttunut hiukan ym. tälläista ei ole ollut kuluneen puolentoista vuoden aikana.
Hänen elämä alkaa olla hyvässä mallissa kuulemani perusteella,eli ei isoja murheita ym.
Siksi mietinkin kokoajan jos hän alkaisi olla valmis hiukan vakavampaan suhteeseen..
No aika näyttää..