olen jo nyt varsin tolpillaan. Seurustelin kauniin ja ihanan ja fiksun ja henkevän naisen kanssa yli 12v. kihloissa melkein samanverran.
Hän ilmoitti viimekesänä ettei rakasta enään. Erottiin tuossa lokakuussa. Olin kyllä aika paskassa jamassa, kun muistoissa hän on ja pysyy sellaisena jona hänet parhaimmillaan muistan. Todella rakas ihminen. Varsin monet luullakseni uskoivat minun menevän aivan sijoiltaan. Aluksi siltä tuntuikin tuone joulun ylitse.
Varmaan tulen aina häntä rakastamaan, mutta olen sittenkin aika selviytyväinen.
Haluan sanoa kaikille sureville ihmisille että jos ihminen on selvitäkseen, niin selviäähän se:)
Pidän itseni liikkeellä ja etsin kaikkea kivaa tekemistä ja työkin on varsin mielekäs.
Ymmärrän ent. naiseni ratkaisun, koska ei enään rakastanut minua. Oikeastaan voisinko minäkään olla rakkaudettomassa suhteessa pidemmän päälle??. Toivon hänelle pelkkää hyvää ja pitelen yhteyttä. Tiedän kuitenkin ettei se ollut hänellekkään helppoa, vaikka tällaisen kuvan antaa. Saatan olla onnellinen yksinkin ja eihän sitä voi koskaan tietää mitä tämmösen yli kolmekymppisen miehen elämässä vielä tapahtuu. Tuntuu nyt jo siltä että voisin jopa tukea ihmistä, joka käy tätä samaa lävitse kuin minäkin. Olen aina ollut ilmeisesti "kiltti" ja tarjonnut semmosen kuvan läheisilleni, niinpä he luulivat että en kestäisi tätä.
Kiltti olenkin.. mutta yritän nyt olla kyynistymättä yhtään enempää, silloin kadotan itsestäni piirteen jota olen kantanut lapsuudesta asti. Empaattisuuden.
Kaikille voimia ja hyvää jatkoa teille kaikille.
Hän ilmoitti viimekesänä ettei rakasta enään. Erottiin tuossa lokakuussa. Olin kyllä aika paskassa jamassa, kun muistoissa hän on ja pysyy sellaisena jona hänet parhaimmillaan muistan. Todella rakas ihminen. Varsin monet luullakseni uskoivat minun menevän aivan sijoiltaan. Aluksi siltä tuntuikin tuone joulun ylitse.
Varmaan tulen aina häntä rakastamaan, mutta olen sittenkin aika selviytyväinen.
Haluan sanoa kaikille sureville ihmisille että jos ihminen on selvitäkseen, niin selviäähän se:)
Pidän itseni liikkeellä ja etsin kaikkea kivaa tekemistä ja työkin on varsin mielekäs.
Ymmärrän ent. naiseni ratkaisun, koska ei enään rakastanut minua. Oikeastaan voisinko minäkään olla rakkaudettomassa suhteessa pidemmän päälle??. Toivon hänelle pelkkää hyvää ja pitelen yhteyttä. Tiedän kuitenkin ettei se ollut hänellekkään helppoa, vaikka tällaisen kuvan antaa. Saatan olla onnellinen yksinkin ja eihän sitä voi koskaan tietää mitä tämmösen yli kolmekymppisen miehen elämässä vielä tapahtuu. Tuntuu nyt jo siltä että voisin jopa tukea ihmistä, joka käy tätä samaa lävitse kuin minäkin. Olen aina ollut ilmeisesti "kiltti" ja tarjonnut semmosen kuvan läheisilleni, niinpä he luulivat että en kestäisi tätä.
Kiltti olenkin.. mutta yritän nyt olla kyynistymättä yhtään enempää, silloin kadotan itsestäni piirteen jota olen kantanut lapsuudesta asti. Empaattisuuden.
Kaikille voimia ja hyvää jatkoa teille kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minä taas epäilin olevani kova ja kylmä ennen eroa. Ja niin epäilivät monet muutkin. Mutta kun ero ja hylätyksi tuleminen tapahtui, huomasin olevani siitä heikoimmasta päästä. En kertakaikkiaan pääse yli ja onnelliseen elämään.
pääset varmasti... kannattaa uskoa ja toivoa, niin kaikki kyllä järjestyy...
Kaikkea hyvää sinulle.
minäkin joskus pääsisin yli..
toivon niin. Se vaatii työtä, mutta kyllä sinäkin siinä onnistut.