Olen lukenut paljon ihmisten kertomuksia siitä kun ovat joutuneet turvautumaan viranomais apuun kodissa vallitsevan väkivallan uhan ja kaltoin kohtelun takia.
Usein törmää jätetyn puolison ja myös väkivallan tekijän selityksiin siitä että kodista lähtijä joka on usein ottanut lapsetkin mukaan on valehtelija.
Mietin heti ensimmäisenä sitä että miksi lähtijä näkisi sellaista vaivaa vain valehdellakseen?
Usein myös väkivallan tekijä vähättelee tönimistään, repimistään ,uhkailua ja alistamistaan ettei se ole ollut juuri mitään. Siis, aivan käsittämätön asenne. Usein se joka joutuu pääasiassa huolehtimaan lapsistaan on tämän väkivallan uhri. Eli kun joutuu jatkuvasti kokemaan kaltoin kohtelua niin se ei voi olla heijastumatta lapsiin. Ainut mitä siinä enää voi tehdä jos lastaan haluaa suojella niin on lähdettävä.
Usein myös nämä kaltoin kohtelijat heräävät siinä vaiheessa puolustamaan vanhemmuuden oikeuksiaan kun tulevat jätetyksi, miksi?
Niin, miksi eivät tehneet sitä silloin kun oli siihen joka päivä mahdollisuus ennen eroa?
Liitossa ollessaan nämä velvollisuudet eivät kiinnostaneet väkivallantekijää mutta ero tilanteessa siitä tuli oikeus jota yritetään heiltä riistää. Pointtini on se että miksi he jotka olivat saaneet mahdollisuuden velvollisuuden myötä olla lastensa kanssa ja tukea heidän kehitystään antamalla rauhallisen kodin eivät käyttäneet sitä mahdollisuutta? Kun tulivat jätetyksi samainen asia muuttuu oikeudeksi jota eivät enään saa niin siitä tulee valtava meteli,miksi?
Mieleeni tulee lähinnä se että halutaan vielä kiusata niin kauan kunnes lapsilla itsellään on mahdollisuus päättää haluavatko tavata vanhempaansa.
Tiedän että on tapauksia että kaltoinkohtelija on saanut tavata lapsiaan säännöllisesti mutta kun ovat tulleet siihen ikään että voivat päättää itse tapaamisesta ovat kieltäytyneet siitä totaalisesti vaikka huoltaja vanhempi on pyrkinyt pitää suhdetta yllä. Silloinkin saa päähuoltaja syyt niskoilleen siitä että lapset ovat tehneet kyseisen valinna, valitettavasti.
Niinpä niin kolikolla on kaksi puolta mutta olen sitä mieltä että jos puoliso syylistyy väkivallan käyttöön fyysisellä ja henkisellä tasolla niin on syyllinen tilanteeseensa. Lisäksi sen kaiken energian jonka käyttää eron jälkeen toisen kiusaamiseen niin käyttäisi sen siten että olisi kelvollinen tapaaja vanhempi.
Usein törmää jätetyn puolison ja myös väkivallan tekijän selityksiin siitä että kodista lähtijä joka on usein ottanut lapsetkin mukaan on valehtelija.
Mietin heti ensimmäisenä sitä että miksi lähtijä näkisi sellaista vaivaa vain valehdellakseen?
Usein myös väkivallan tekijä vähättelee tönimistään, repimistään ,uhkailua ja alistamistaan ettei se ole ollut juuri mitään. Siis, aivan käsittämätön asenne. Usein se joka joutuu pääasiassa huolehtimaan lapsistaan on tämän väkivallan uhri. Eli kun joutuu jatkuvasti kokemaan kaltoin kohtelua niin se ei voi olla heijastumatta lapsiin. Ainut mitä siinä enää voi tehdä jos lastaan haluaa suojella niin on lähdettävä.
Usein myös nämä kaltoin kohtelijat heräävät siinä vaiheessa puolustamaan vanhemmuuden oikeuksiaan kun tulevat jätetyksi, miksi?
Niin, miksi eivät tehneet sitä silloin kun oli siihen joka päivä mahdollisuus ennen eroa?
Liitossa ollessaan nämä velvollisuudet eivät kiinnostaneet väkivallantekijää mutta ero tilanteessa siitä tuli oikeus jota yritetään heiltä riistää. Pointtini on se että miksi he jotka olivat saaneet mahdollisuuden velvollisuuden myötä olla lastensa kanssa ja tukea heidän kehitystään antamalla rauhallisen kodin eivät käyttäneet sitä mahdollisuutta? Kun tulivat jätetyksi samainen asia muuttuu oikeudeksi jota eivät enään saa niin siitä tulee valtava meteli,miksi?
Mieleeni tulee lähinnä se että halutaan vielä kiusata niin kauan kunnes lapsilla itsellään on mahdollisuus päättää haluavatko tavata vanhempaansa.
Tiedän että on tapauksia että kaltoinkohtelija on saanut tavata lapsiaan säännöllisesti mutta kun ovat tulleet siihen ikään että voivat päättää itse tapaamisesta ovat kieltäytyneet siitä totaalisesti vaikka huoltaja vanhempi on pyrkinyt pitää suhdetta yllä. Silloinkin saa päähuoltaja syyt niskoilleen siitä että lapset ovat tehneet kyseisen valinna, valitettavasti.
Niinpä niin kolikolla on kaksi puolta mutta olen sitä mieltä että jos puoliso syylistyy väkivallan käyttöön fyysisellä ja henkisellä tasolla niin on syyllinen tilanteeseensa. Lisäksi sen kaiken energian jonka käyttää eron jälkeen toisen kiusaamiseen niin käyttäisi sen siten että olisi kelvollinen tapaaja vanhempi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
joka sana!