Olinko vain koston kohde?

reilusti että maailmassa on ihmisiä, jotka käyttävät suhdetta pelkästään välineenä. Ei ole reilua kumppania kohtaan, ei. Etenkin sellaiset, joilla lapsuusajan koti on ollut turvaton ja joilla ei ole tervettä itsekunnioitusta ja kuvaa parisuhteesta ovat alttiita tollaiselle hyväksikäytölle. Mutta yritä murheen alhossa muistaa että toisenlaisiakin ihmisiä on.

sama tunne, vaikken ollutkaan koston väline. Seurusteltiin 4 vuotta, olin tuki niin ylä- kuin alamäissäkin. Yhtäkkiä saan kuulla, että hänellä on ollut toinen. Juttua oli jatkunut vain kaksi viikkoa, mutta se sattui silti. Hän vaihtoi minut siihen toiseen. Jätti yksin lehdelle soittelemaan. Itkemään ja kärsimään. Luulin, että meillä meni hyvin, mutta toisin kävi. Viimeiseen hetkeen saakka luulin, että hän on uskollinen, hän sanoi rakastavansa ja toisti, että olen hänelle kaikki. Sitten hän vehtaa toisen kanssa ja sanoo, että pitää enemmän siitä toisesta. Ei kyyneliä, ei katumusta. Kaikki vain loppuu. Hän ei selitä, ei puhu, ei kerro mitään. Mulla on pää täynnä kysymyksiä. Miksi minä joudun kärsimään hänen tekemisistään? Miksi hän vihaa minua niin paljon, että satuttaa mua noin? En ymmärrä..

Säälittävää.. Tiedän että tuntuu pahalta, mutta kyllä silti pitäisi ymmärtää, ettei kukaan voi olla toisen kanssa vain säälistä. Joskus tulee jätetyksi, voi voi, elämä ei ole reilua! Jättäjä ei silti ole paha ihminen, joskus tunteet eivät vain ole samalla tasolla, eli sinä tunnet voimakkaammin kuin hän. Ei se itsesääli häntä takaisin tuo tai saa sinua näyttämään yhtään paremmalta!

varustetut ihmiset ruikuttaa perään. Terveet surevat hetken ja sitten jatkavat elämäänsä, eivätkä syyttele ja pohdi liikoja. Näköjään kaikki haluaa jotain kaunita ja rohkeita leikkiä... kauheeta draamaa!