Kaikenlaisiin ihmisiin oon tässä törmänny. Taidan olla aika valikoiva loppujen lopuksi ystävysten suhteen, vaikka en haluaisi olla ja toisaalta tunnen itteni itseni omalaatuiseksi ihmiseksi. No ensinäkin...Monta ihmistä tunnen ympäristössäni jotka ovat mukavia, mutta en keksi juuri juteltavaa heidän kanssaan. He vois olla kavereiksi kelpaavia tavallaan.
Voisin tietenkin johonkin porukkaan yrittää päästä, mutta usein en jaksa olla kauaakaan kiinnostunut, kun ainakin täällä Suomessa, melko samanikäiset nuoret ovat aika välinpitämättömiä uusia tyyppejä kohtaan. Edellisessä porukassa ,jossa melkein kaikki oli tuntemattomia minulle, olin käymässä, en meinannut jaksaa olla jutuissa mukana kauaa. Jotkut siellä tietenkin tunsivat toisensa paremmin.
En taida itsekään olla niin sympaattinen jossain uudessa porukassa. Usein jään jotenkin erilliseksi yksilöksi, toisten jutut menee osittain ohitse, eikä jaksa pysyä niin hyvin mukana että jaksaisi nauraa toisten vitseille vaikka ne hauskoja oliskin...
Tiedän yhden ihmisen jonka kanssa oon jutellu paljon aiemmin, pitäny häntä ihan mukavana ihmisenä, sanotaan häntä vaikka henkilö A:ksi. Tämä A on usein henkilö B:n seurassa, ja tähän B:hen oon kyllästynyt. B tykkää kovasti olla valokeilassa, pitää omaa showtaan, pulista loputtomasti. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä, enkä jaksa seurata hänen juttujaan kovinkaan kauaa. Sen takia en usein jaksa mennä näiden kahden seuraan kolmanneksi, kun tuntuu että mulle ei jää tilaa. Usein nään nämä kaksi yhteisessä opiskelupaikassa.
Lisäksi on 3 henkilöö C, D ja E samassa opiskelupaikassa, joiden kanssa olin yhteydessä aiemmin kun opiskelin samaa ainetta kun he. Nyttemmin opiskelen toista ainetta ja oon huomannu että sen takia on vieläkin vähemmän vaikeata keksiä mitän juteltavaa heidän kanssaan, kun se tärkein yhteisen kiinnostuksenkohde, opiskeluainekin nyt uupuu.
Henkilö F:n kanssa juttelin muutamia kertoja samalla luennolla kun hän tuli viereeni istumaan. Häntä sitten tervehdin joskus parin kerran käytävällä. Hän ei vastannut, joten enpä taida noteerata ihmistä kun hän teki varsin selväksi ettei kiinnosta jutella mun kans muualla kun ehkä siellä luentosalilla.
Muutaman kerran sit oon vähän jutellu sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat melko sosiaalisia. Harmikseni oon huomannu että monella tällaisilla ihmisellä on jo jo valmiiksi ystävät ja seurustelukumppanit, joten ei heillä näytä oleva tilaa tutustua muhun, vaikka panostaisinkin tutustumiseen. Tilanne menee helposti siihen että nämä ihmiset eivät pidä yhteyttä itse ollenkaan, eivät vastaa maileihin jne. ja ärsyttävät, kunnes itse alan haukkumaan heitä ja se siitä sitten. Välillä tuntuu että heillä joilla on jo valmiiksi ystäviä paljon ois joku oikeus olla ärsyttäviä, vaikka ymmärränkin että joillakin voi olla kiireisempää.
Voisin tietenkin johonkin porukkaan yrittää päästä, mutta usein en jaksa olla kauaakaan kiinnostunut, kun ainakin täällä Suomessa, melko samanikäiset nuoret ovat aika välinpitämättömiä uusia tyyppejä kohtaan. Edellisessä porukassa ,jossa melkein kaikki oli tuntemattomia minulle, olin käymässä, en meinannut jaksaa olla jutuissa mukana kauaa. Jotkut siellä tietenkin tunsivat toisensa paremmin.
En taida itsekään olla niin sympaattinen jossain uudessa porukassa. Usein jään jotenkin erilliseksi yksilöksi, toisten jutut menee osittain ohitse, eikä jaksa pysyä niin hyvin mukana että jaksaisi nauraa toisten vitseille vaikka ne hauskoja oliskin...
Tiedän yhden ihmisen jonka kanssa oon jutellu paljon aiemmin, pitäny häntä ihan mukavana ihmisenä, sanotaan häntä vaikka henkilö A:ksi. Tämä A on usein henkilö B:n seurassa, ja tähän B:hen oon kyllästynyt. B tykkää kovasti olla valokeilassa, pitää omaa showtaan, pulista loputtomasti. Hän vaikuttaa itsekeskeiseltä, enkä jaksa seurata hänen juttujaan kovinkaan kauaa. Sen takia en usein jaksa mennä näiden kahden seuraan kolmanneksi, kun tuntuu että mulle ei jää tilaa. Usein nään nämä kaksi yhteisessä opiskelupaikassa.
Lisäksi on 3 henkilöö C, D ja E samassa opiskelupaikassa, joiden kanssa olin yhteydessä aiemmin kun opiskelin samaa ainetta kun he. Nyttemmin opiskelen toista ainetta ja oon huomannu että sen takia on vieläkin vähemmän vaikeata keksiä mitän juteltavaa heidän kanssaan, kun se tärkein yhteisen kiinnostuksenkohde, opiskeluainekin nyt uupuu.
Henkilö F:n kanssa juttelin muutamia kertoja samalla luennolla kun hän tuli viereeni istumaan. Häntä sitten tervehdin joskus parin kerran käytävällä. Hän ei vastannut, joten enpä taida noteerata ihmistä kun hän teki varsin selväksi ettei kiinnosta jutella mun kans muualla kun ehkä siellä luentosalilla.
Muutaman kerran sit oon vähän jutellu sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat melko sosiaalisia. Harmikseni oon huomannu että monella tällaisilla ihmisellä on jo jo valmiiksi ystävät ja seurustelukumppanit, joten ei heillä näytä oleva tilaa tutustua muhun, vaikka panostaisinkin tutustumiseen. Tilanne menee helposti siihen että nämä ihmiset eivät pidä yhteyttä itse ollenkaan, eivät vastaa maileihin jne. ja ärsyttävät, kunnes itse alan haukkumaan heitä ja se siitä sitten. Välillä tuntuu että heillä joilla on jo valmiiksi ystäviä paljon ois joku oikeus olla ärsyttäviä, vaikka ymmärränkin että joillakin voi olla kiireisempää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on samanlaisia tylsistymisongelmia ystäväpiirin suhteen. Mutta mitä sitä voi tehdä?
Ja musta tuntuu, että ne ihmiset joita en niin hyvin tunne tuntevat itsensä jotenkin vaivautuneiksi tai uhatuiksi ollessani seurassani. Huumorini on omituista. En jaksaa nuraa millekään nössö-hihi jutuille. Olen nuori kauniiksikin sanottu nainen. Leikin aina pienenä poikien kanssa ja nyttenkin juttu luistaa paljon paremmin miespuolisten henkilöitten kanssa. Mutta olis kiva jos löytäis tyttökavereita. Olisi hauska käydä ulkona heidän kanssaan. Miesten kanssa juttu kaatuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tuttavapiirin painostukseen, omituisiin kysymyksiin tai kateellisiin tyttöystäviin.
Mistä tyttöjä?
juuri noin se mullaki menee! Olen mielestäni ihan tavallinen nuori nainen, mutta muiden mielestä ilmeisesti liian erikoinen, kummallinen hiljaisuus tulee välillä kun jotain sanon. Tunnen itseni aina ulkopuoliseksi tiettyjen ihmisten seurassa, he eivät ymmärrä juttujani eikä huumorintajuani ja minä en jaksa enää ymmärtää heidän juttujaan. Vaikka ihan kivoja ihmisiä ovatkin toisaalta, ei vaan ole mitään puhuttavaa. Miespuolisten ystävien kanssa on hullun mukavaa..kunnes he ihastuvat minuun ja homma menee vaikeaksi. Mukavia, samanhenkisiä naispuolisia ystäviä on todella vaikea löytää =/
Tuntuu, että olen joutunut ulkopuolelle vanhoista sosiaalisista piireistä. Opiskelut suoritettu ja työpaikka haussa mutta olisi kiva tavata mukavia ihmisiä mutta en vai tiedä miten ja missä? Baareissa tulee käytyä mutta niissä tapaa yleensä samoja naamoja ja useat ovat porukoissa, joihin mukaan meneminen arveluttaa.Pitäisi varmaan ottaa koira tai jotain? Harrastukset saattavat myös tuoda uusia frenden mutta en ole löytänyt itselleni sopivaa. Olen mukava 27- vuotias satakuntalainen herrasmies ja asun täällä jazz-kaupungissa.
toi on oikeesti todella metka juttu, että miten paljon ihmiset kaipaa vain ihmistä mutta kun vaikka chatissa menee juttelee jonkin naispuoleisen kanssa vain siksi et hieroo ystävyyttä, niin joko saat leiman otsaasi jossa lukee lesbo taikka muuten vaa surkee ... tokihan sitä voi olla miehenkin kans kaveria, mutta monesti siinä törmää hivenen muihin tunteisiin kuin ystävyyteen. Mullakin on mies puoleisia kavereita joiden kans ei olla muuta ja se on todella mukavaa. Mutta joskus aina pääsee esiin se pieni toiveen murunen et ku olis joku naispuoleinen ystävä, jonka kans itkee ja nauraa ja puhuu ns. naiste juttui ... mut voi olla et ne kaikki o kadonnu jonneki hukkaa .... seksistä onkin tullut kaikkien ihmissuhteiden ehto.