Onko oikeita ystäviä sellaiset, jotka eivät muista ystävän päivänä? Puhun lähinnä naispuolisista ihmisistä kaveriporukassa, sellaisia joita pitää parhaimpina kavereina. Laitoin todella hyvissä ajoin kortit perille, mutta kahdelta kaveriporukasta ei kuulunut mitään, ei minkäänlaista kiitosta kortista tai muutakaan. Joten miten kannattaisi menetellä?
Onneksi muut sentään muistivat, jopa vähemmän tututkin ja paljon. =)
Onneksi muut sentään muistivat, jopa vähemmän tututkin ja paljon. =)
Vastaukset 13
Vanhimmat
en saanut yhtään korttia, enkä edes kiitosta. Tajusin sen mitä jo tiesinkin, ettei minulla ole yhtään ystävä tai kaveria.
Kannattako muuten enää olla sen tyypin kanssa tekemisissä, jos on lähettänyt kortin, muttei saanut edes kiitosta, ja kaverin näkee lähes päivittäin?
ihme miten pinnallisia olette. Odotatte koko ajan jotakin lahjomista. Onko tullut mieleen ettei aikuisen ystävyy perustu kaupallisiin markkinapäiviin. Joskun olen ollut niin maassa, etten ole jaksanut pitää ystäviin yhteyttä. Niille jotka ovat pystyneet hyväksyneet minut sellaisena, olen ikuisesti kiitollinen ja aina sisäisesti todellinen ystävä,
Ystävyydessä kuten muissakin suhteissa on kysymys myös antamisesta, eikä ainoastaan toisten hyväksikäyttämisestä, kun sinulle sopii. Tuskin tekstari tai sähköpostiviesti on liika pyydetty, tai pelkää sanallinen kiitos: "Antteksi etten muistanut sinua, minulla oli kiireitä, mutta kiitoksia kortista", onko vaikeata?
Taidat olla yksinkertaisesti itsekeskeinen muiden hyväksikäyttäjä, ja ystäviä tarvitset kun sinulle sopii, tai tarvitset jotain heiltä. Muiden huomionottaminen sinua ei kiinnosta.
Todennäköisesti ystäväsi pian tajuavat, mikä hirviö on ystävänaamion takana on, ja "hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet", etkä jatkossa saa yhtään korttia. Eivät hekään jatkuvasti jaksaa yksipuolisesti pitää yhteyttä, ja tulla hyväksikäytetyksi.
Siis tämän porukan täällä on pakko olla jotain teinixejä. Aikuisten ihmisten ystävyys ei todellakaan voi perustua johonkin naurettavien ystävänpäiväkorttien lähettämiseen. Me emme lähetä niitä ystävien kesken. Eihän se ole edes alun perin ollut Valentinen päivän tarkoituskaan.
Siis kasvakaa jo aikuisiksi älkääkä parkuko joidenkin ystävänpäiväkorttien perään. Säälittävää.
Jos ihminen on sairas tai masentunut hän ei todellakaan ole välttämättä itsekeskeinen. Masentunut ihminen tarvitsee ystäviä. En puhu tässä mistään poikaystävä jätti -masennuksesta, joka lienee sinun ikäryhmällesi tutumpi juttu. Vaan diagnosoitavissa olevasta masennuksesta. Silloin ei yksinkertaisesti kykene edes kaivamaan esille kännykkää tekstiviestiä varten saati avaamaan tietokonetta. Olet ilmeisesti nyt niin saakutin katkera kun et olekaan saanut viittätoista nallekorttia ystävänpäivänä, mutta älä silti hauku masentunutta ihmistä itsekeskeiseksi. Edelleen, kasva aikuiseksi.
muistavat kiittää, se on heille itsestäänselvyys. Vaikkei itse lähettäisikään korttia, niin jos on sellaisen jostain syystä saanut, niin on vähintään kohteliasta kiittää.
Taidat olla itse kakkara, kun äidin pitää muistuttaa: "Pikku kulta, mitä pitää sanoa, jos on saanut kortin/karkin? Kiitos!, no sano nyt kulta: Kiitos!"
Nykynuoret ovat näköään tyhmempiä kuin aikaisemmat ikäpolvet, sivistämättömiä idiootteja, kuin jossain metsässä kasvaneita, eikä kaupungeissa. Jopa koirat osaa kiittää namusta, muttei nämä nuoret.
Vai osuiko pilkka omaan nilkkaan? Nykynuoret ovat muka niin masentuneita, vaikka eivät ole nähneenkään elämää. Kaikki heille tuodaan valmiina lautasella, ja hekö ovat vielä masentuneita? Mistä muka?
Eikö äiti antanut rahaa uuteen kännykään? Vai jäitkö kiinni tupakan poltosta? Tai ehkä kukaan rakasta sinua?
Menee nyt avaamaan ranteet, kun olet "niin masentunut".
Sinä et tiedä masennuksesta mitään, joten ole hiljaa. Minulla on diagnosoitu masennus ja sen jälkeen jouduin pitkäksi aikaa sairauslomalle, olen luultavasti yli 20 vuotta vanhempi kuin sinä, joten herjasi voit säästää ihan peilikuvallesi. Ja varsinkin viimeisen kehotuksesi.
Pidä kuule ihan pienempää ääntä, koskaan et tiedä minkä diagnoosin tulevaisuudessa tulet saamaan ja kuinka kauan pysyt noin nokkelana.
Yritin vain kääntää näille lapsille rautalangasta sen, että masentunut ihminen EI jaksa ja korostin nimenomaan sitä, että kun ihminen on oikeasti masentunut silloin ei ole toimintakykyä enkä tarkoittanut teinimasennuksia. Ilmeisesti sinulla on luetun ymmärtämisessä ongelmia.
Toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä...
kakkara...
ja rakastamisen juhlimista. Miksi Suomessa kaikki pitää vesittää ja latistaa ja tasapäistää? Missään muualla maailmassa ei rakastavaisten päivästä ole tehty 'ystävänpäivää'. Onko suomalainen liian ujo lähettämään nimetöntä korttia tai kukkia ihastuksensa kohteelle? Miksi sellaisia tunteita pelätään?
Outo maa.
Minä sain ystävänpäivänä kaksi viestiä, enkä vastannut kumpaakaan -
- sillä olin koko päivän opetustöissä ja taukoa oli sen verran, että ehdin 15 minuutissa syödä jugurtin ja käydä pissillä -
- ja jugurttiakin syödessä toivoi, että piru vie kun olisi isompi tämä lusikka, että saisi nopeammin kauhottua -
- ja päivä loppui jotain vaille yhdeksän illalla, josta juoksin kauppaan -
- ostin miehelleni jotain kivaa ja ruokaa -
- ja menin bussilla puolinukuksissa kotiin
- ja painuin pehkuihin.
Ja nyt on sitten porukkaa naama runtussa, että ei se itsekäs paska kirjoittanut viestiä meille!
Ei muistanut, ei nyt ollut ensimmäisenä mielessä - valitan.
ja sitä seuraavana? jne.. Kiittää ei ole koskaan myöhäistä.