Nuoret naiset ei viihdy avioliitossa, miksi ????
Onko vanhat anopit sen takana ??
Miksi lähdetään lasten kanssa ???
Sosiaaliedut liian hyvät ????
Miehet joutuu tekemään liikaa töitä ??
Miksi RAKKAUS kuolee melkein heti häitten jälkeen ??
Minulla on monia nuoria työtovereita, kun toimivat
näin, miksi ?????
Katuvat kuitenkin hetken päästä ????
Onko vanhat anopit sen takana ??
Miksi lähdetään lasten kanssa ???
Sosiaaliedut liian hyvät ????
Miehet joutuu tekemään liikaa töitä ??
Miksi RAKKAUS kuolee melkein heti häitten jälkeen ??
Minulla on monia nuoria työtovereita, kun toimivat
näin, miksi ?????
Katuvat kuitenkin hetken päästä ????
Vastaukset 72
Vanhimmat
Hyva kysymys. Olen tuota itsekkin joskus miettinyt.
Mielestani asia on lyhyesti niin, etta arki tappaa romantiikan ja kumppaniin (yhdessa eloon) kohdistuvat odotukset eivat ole realistisia, tulee pettymyksia, ne taas masentaa ja aiheuttaa uusia ongelmia.
Ei pelkastaan nuoret naiset, vaan myos nuoret miehet kaipaavat silloin vapauttaan ja ns. helppoa elamaa.
Varsinkin pienten lasten vanhemmat ovat tosi tiukilla, ei meinaa loytya yhteista aikaa rentoutumiseen ja parisuhteen hoitamiseen.
Asiallista keskustelua kaivataan, toivoisin myos muiden mielipiteita.
Hakeeko nuoret rakastumisen tunnetta?????
Sitä mitä on, kun juuri on kohdannut toisensa.
Mutta se haihtuu hetkessä.
Jos koko elmän haet sitä tunnetta, joudut vaihtamaan kumppania tosi monta kertaa.
mieheni kanssa...Olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta, seitsemäntoistavuotiaasta asti eli olemme molemmat nyt 24-vuotiaita. Viime kesänä oli häät ja yhdessä olemme asuneet jo kaksi ja puoli vuotta, joten "arki" on tullut vastaan jo kauan sitten.=)Viihdyn hyvin avioliitossa, naimisiin mennessä ei ollut minkäänlaisia ruusuisia harhakuvia avioliiton arjesta, vaikka arki mieheni kanssa onkin ihanaa. Tietysti riitoja on, kuten kaikilla muillakin. Aiomme olla yhdessä loppuelämämme, ja KUN ongelmia ja kriisejä tulee joskus menemme keskustelemaan YHDESSÄ ongelmistamme jollekin ja taistelemme muutenkin avioliittomme eteen. Se on tärkeää muistaa, että rakkaus ei ole tunne vaan PÄÄTÖS. Tunteet nimittäin ailahtelevat ja sammuvat, mutta kun PÄÄTTÄÄ rakastaa toista vaikka mikä oisi, niin se kestää.
Lapsi perheen ongelmat on ilmeisesti toisenlaiset
"Lapsen koti on vanhempien välisessä rakkaudessa"
Lapsia ei nykyään niin vain tupsahda perheeseen, kyllä ne suunnitellaan - joten oma päätös.
Ei ole pakko hankkia lapsia lainkaan.
Mies voi myös käydä nipsaisemassa poikki putkensa, jos on varma ettei halua isäksi.
Se on totta että liitto todella punnitaan sitten kun lapsia tulee. Ja tiedän että meillekin siitä tulee todellinen koetinkivi. En siis elättele harhakuvitelmia lapsen saannin ihanuudesta=) Tosin me emme aio lapsia hankkia vielä ainakaan viiteen vuoteen. Mielestäni pahin virhe on se, että mennään pian naimisiin ja tehdään heti lapsia, jolloin omalle, kahdenkeskiselle parisuhteelle ei jää aikaa. Tärkeää on hoitaa parisuhdetta, joten sitten kun niitä lapsia tulee niin oltaisiin valmiita kohtaamaan tulevat ongelmat.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut saman tekstin, paitsi että olen 22 ja että tapasimme 16-vuotiaina :) Nimenomaan juuri tuo mitä sanoit!
kasvatustulos jos ei ole perheväkivallan uhreja.
Siksi ei viihdytä, kun odotukset ovat suurempia kuin realistisesti on mahdollista saada.
Talo ja tavarat täytyy tulla valmiina, että olis kiva sisustaa. Kodin sisustaminen on heidän käsityksensä parisuhteesta.
Monen miehen rooli on edelleen perinteisesti rahantakojan rooli.
Sitä nää tytöt odottavat mieheltä: rahaa ja taas rahaa.
Elämän pitää olla kivaa ja helppoa tavaraparatiisissa shoppailua.
Nuoret naiset eivät siedä turhautumista, pettymyksiä ja tylsää arkea. TV:n antama maailmankuva ruokkii nuorien naisien käsitystä prinsessamaisuudestaan.
Sillä teiniprinsessoja he ovat vielä kolmivitosina.
Nykyiset anopit (50-65 v.) ovat kropastaan huolehtivia, aikaansa seuraavia ihmisiä. Vain harva on tynnyrissä kasvanut mökin Miina. Anopista voi tietysti saada hyvän syyn avioliitosta lähtemiseen. Syyhän ei voi olla koskaan nuoressa rouvassa itsessään, vaan muissa.
Lapset hän ottaa mukaansa kiristääkseen miestään.
Tosi on! Monta tapausta nähneenä.
En tiedä mistä puhut ja ketä nämä naiset ovat. Ehkä tuo kuvaa niitä naisia siellä kehä kolmosen sisällä. Tule tänne pohjanmaalle niin löydät kunnon jalat maassa olevia naisia
Nykyisin mennään ns. avoliittoon 2 kk:n seurustelun jälkeen. Ei nuoret toisiaan tunne, kun jo lyövät hynttyynsä yhteen ja muka ovat liitossa. Avo-muka.
Ei se ole yhtään sen vähäisempi asia kuin avioliitto. Siihen tulee sitoutua ja olettaa, että se kestää 50 vuotta.
Ei ole avoliittoa se, että vaihdetaan kumppania ja asuntoa 3 kertaa vuodessa.
Tunnen eräänkin nuoren naisen, joka oli onnellinen kauniista avomiehestään. He hankkivat asunnon ja sisustivat, kuten joku toinenkin kertoo tällä palstalla. Oli niin auvoista.
Poika kävi mm. lomallaan Teneriffalla, ja tyttö lähetti lisää rahaa, kun siellä olikin paljon kalliimpaa kuin oli ajateltu. Silloin minulla, vanhemmalla tädillä, jo hälytyskellot alkoivat soida. Mutta eihän minun sanomiseni oikein menneet perille.
Tyttö teki ruuat, hoiti huushollin ja maksut. Ja sitten romahdus tuli, kun selvisi, että ns. "matkatyöt" olikin toinen tyttö, jonka hoteissa oli vielä mukavampaa.
Kyllä sydäntä raastoi nähdä se murhe, minkä hohtavahampainen nuorimies onnistui saamaan aikaan. Häntä ei haitannut ollenkaan.
Tällaisia avoliittja on varmaan aikalailla. Eipä tuollainen auervaara opi sitoutumaan koko ikänään. Vuodet tuovat vaikeuksia uuden avokin metsästykseen, ja siksi on edettävä hitaammin, ja ehkä lopuksi se muka oikea löytyy.
Mihin tähän lapset mahtuvat?
Usein avoliitto on asunnon metsästystä.
Itse asiassa ennen ei juurikaan edes seurusteltu, vaan naimisiin mentiin todella nopeasti, kun ehkäisyä ei ollut. Nykyään on pitkät seurustelut paljon yleisempiä kuin aikoinaan. Joskus muinoin jopa ensi suudelmat vaihdettiin vasta kosinnan yhteydessä.
Mutta miksi nykyään erotaan, joku tuolla aiemmin sanoi, että kasvatuksen tulos. Niin on. Ihmiset opetetaan saamaan kaiken minkä haluaa, eikä pettymyksen sietokykyä ole. Ongelman ydin on yksinkertainen: "Toisen pitää hyväksyä minut sellaisena kuin olen, ja toisen pitää olla sellainen kuin minä haluan". Siis minänäkökulmasta se johtuu. Urat sun muut, ennenkin olivat ukot viikot savotoissa ja esim. appiukkoni kuten isänikään ei ole vaipan vaippaa ikinä vaihtanut, silti molemmat liitot päättyivät toisen kuolemaan vanhana.
Anoppipalstalle tämäkin vastaus liittyy. Ennenhän miniät asuivat usein yötäpäivää samassa taloudessa ja joutuivat sietämään moninkertaisesti verrattuna nykyanoppeihin, jotka vain käyvät. Tai päinvastoin, anopit sietämään äksyä miniää päivästä toiseen. Mutta esim. vaikka äitini ei ollut mieleinen miniä, oli mummo hoitoapuna korvaaamaton aikaan, jolloin päiväkoteja ei ollut.Äiti pääsi hengähtämään menemällä töihin, yksi veljistäni kun oli ja on yhäkin vielä ylivilkas ja mummo katsoi perään, siihen aikaan se oli hyväksyttävää ja tavanomaista. Nykyäideillä ei ole hoito-/ja neuvonta-apua ja netissä kyselijät haukutaan. Väsytään helpommin, henkisesti.
eikö vaihtoehtona voi olla vaan ns rakkauden kuoleminen, toiseen raskastuminen, tajuaminen että se toinen ei todellakaan ole se oikea, vaikka on joutunut niin pitkälle menemään kuin avioliitto
ja sitten vasta "tajuaa" ei se ole se oikea tai hyvä.....
Voi, minulla on vain vanhanaikainen ajattelutapa.
Tässä huomaan olevani vanhahko.
Nykynuoret uskaltavat ottaa enemmän elämästä irti, eivätkä jää tuleen makaamaan.
Toivotan KAIKILLE uskaltajille onnea uusiissa suhteissa ja lastenkasvatuksessa.
Olkaa jonkinlaisissa väleissä entisten kumppaneiden kanssa. Hyväksykää heidän uudet kummpanit.
Lasten hoidossa olkaa tiimi.
ÄLKÄÄ JATKUVASTI VAIHTAKO KUMPPANIA !!!!!!!
Eihän seurustelua nytkään kauan harrasteta, vaan syöksytään avoliittoon, useimpia kertoja elämän aikana. Siitä on helppo lähteä ja jättää kaikki murheet taakse. Ei kukaan eikä mikään pidätä.
Jos on lapsia, saa apua kyllä, asumistukia, kodinhoidontukia, erikosilapsilisiä, yhteiskunta ei jätä orpoja pulaan.
Jos avokki valittaa, sanotaan, että oma on syynsä, kun ei käyttänyt ehkäisyä, sillä valistuksesta ei ole puutetta ollut.
Ennen oli avioliitossa oltava halusi tai ei. Asumuserokin kesti pari vuotta. Jos hairahtui palaamaan takaisin, aika alkoi alusta. Vielä kauemman aikaa sitten piti olla laissa määritelty syy avioeron saamiseksi.
Nyt on elämä tehty niin helpoksi, että pitää yrittää elää useampi elämä sen yhden aikana.
Jos löydät vain pahaa sanottavaa naisista ja mielestäsi KAIKKI on heidän syytään, eikä miehellä osaa eikä arpaa ongelmiin.... Vaihda ihmeessä puolisosi mieheen, viihdyt varmaan hänen kanssaan paremmin.
Näin just. Pojat osaa käyttää tyttöjään hyväkseen. Jos puoliso on komea hän pyörittää rinkiä naisissa. Yhdenkans seksiä, toisen kans jotain muuta...
Pojat kunnioittaa liikaa äitijensä mielipidettä.
Alusta asti pitää olla selkeästi vaimonsa puolella,
vaikka vaimo joskus olisi ajattelematonkin.
Poikien äiditkin ovat olleet joskus nuoria, vaikka aina ei uskoisi.
Raha ja koulutus ei aina ole tärkeintä, vaan
aito välittäminen, mikä kestää pienet mokatkin
puolin ja toisin.
Naisethan ne ovat kiinni äidissään hautaan saakka. Eletään niin lapsellisesti muutenkin. Katsotaan salkkareita, ja käydään povarilla. Sitten vielä julkisesti ihmetellään; "Mistä se tiesi kaiken?".
Kyllä hävettää edes olla kuulemassa monen naisen "järkeilyjä", ja keskustelua Ridgen vaiheista. Pakko joskus laimentaa omaakin järkeä viinalla. Niin uskomattoman lapsellisia monet naiset ovat.
...vasemman jalan saappaat. Yritetään pitää kaikki langat käsissä ja kun ei onnistuta niin "pyörähdetään". Niin ja kaikki epäoleellinen on erittäin tärkeää, povaritkaan ei koskaan erehdy.
Äiti on kuulunut elämääni"liian" kiinteästi.
Ei hän neuvo ei puutu tekemisiini, mutta hiljai-sesti vaatii minun tekemään, niin kuin haluaa.
Muuten hän loukkaantuu.
Tässä on tytär monen tulen välissä,kun perhettä,
miestä, appivanhempia ja vanhempia pitäisi kohdella hyvin ja pitää kaikki hyväntuulisina.
Usein tällainen äiti on vävyn mielestä mukava anoppi. Vaimo vaan aina tappelee.
... nainen, jonka äiti on matriarkka, kunnioittaa enemmän äitinsä kuin miehensä mielipidettä? (Voi tietysti olla myös niin, että mies kuuntelee enemmän isäänsä tai äitiään kuin vaimoaan).
Pikkuhiljaa (niinkuin kaikki asiat parisuhteissa: avo- tai avoliitoissa tapahtuvat) miehen mielipide ja itsetunto nollataan. Vaihtoehtona on lähteä ihan kokonaan lätkimään tai olla muuten vaan poissaoleva omassa kotonaan. Jälkimmäisessä tapuksessa muut asiat (työ, harrastukset, muut ihmissuhteet, kuten ystävät ja ehkä lopulta toinen nainen) ovat tärkeämpiä kuin puoliso ja suhde tähän. Lopulta missään ei ole niin yksin kuin parisuhteessa.
Ehkäpä ihmiset eivät rakastuessaan tajua, mihin tai kehen ovat "sitoutuneet" - sanotaan "rakkaus on sokea". Yhdessäolo ja -elo vaatii aika vahvaa ihmistä, koska liitossa sitoudutaan paljon muuhunkin kuin yhteen ihmiseen.
Suurin vaikeus on varmasti huikeat odotukset. Arki kilahtaa elämän hintana kuin kassakone ennen kaupoissa.
Talouden ylläpito ja elämisen kustanusten itse vastaaminen on uutta.
Unelma: Nuoria tuetaan rahallisesti ja muuten, plätsähtää päin näköä.
Pettymys on tietysti mies, jota ei ole koulutettu ( passatu kotona)
Anoppi antaa ohjeita eli vaattii miniältä kodinhoitoa ja talouden ylläpitoa.
Prinsessa sai prinssinsä, mutta hovi ympäriltä puuttuu.
Nuoret ovat pyhässä uskossa: "Mitä Tahdon sen saan."
Kylmäksi totuudeksi muodostuu vapaakyyti elämässä loppuu, kun avaa ihan oman ulko-oven.
On kyettävä hoitamaan koko talous, se tietää luopumista monista etuuksista, joista lapsuuskodissa vastasivat vanhemmat.
Ajan käyttö menee uusiksi.
Vaatteet pysyvät pyykikorissa.
Ruoka pitää hankkia ja valmistaa, vaikka vain lämmittää.
Asunto kerää pölyä ja likaa, eikä se katoa itsestään.
Kotona olivat: astiat, huonekalut ja liina- ja sisustus vaatteet, Tv radio netti puhelin, kaikki on nyt itse rahalla hankittavaa ja ylläpito kustanettava. Tulot olemattomia tai opintovelkaa.
Pettymys elämisen raadollisuuttten on valtaisa. Tahto saada, ei olekaan sama asia kuin saada haluamansa.
Syynä nynnörö mies ja ilkeä anoppi. Anoppi on poikansa kasvattanut ja siksi tämän elämän Unelman puuteiden syy.
Anoppi ei ole Tahdon toteuttajana ja haaveiden takaajana, ymmärtänyt, millainen on ihanne anoppi.
Osta minut. Minun tavallani.
Kasvata aikuista poikaasi minun unelmieni toteuttajaksi.
Lomaa on saatava; otat lapsenlapset hoitoosi, muista he ovat hyviä kuluttajia. Isovanhempien kuulluu Miniän unelmissa ostaa lapsenlapset: työllä, tavaralla, rahalla ja ajalla. Miniälle on myös korvattava menetys liitosta Nyneröön mieheen: ihailua, lahjoja, kehuja jotka on osattava antaa ilman "arviota" joka on kyttäämistä.
Kasvattakaa toisianne.
Tahtomasi yhteiselämänne tulos ei ole anoppin työ. Molemat ovat yhteiselämmässä arvokkaita. Nynnerö mies tuskin osaa täyttää tyttösen Unelmia siihen tarvitaan satujen Ritari.
elämä käsissä
Kaikki anopit on ollut miniöitä. Miksi anopeista tulee usein pirullisia miniöille????MUSTASUKKASUUS POJASTA?????
Hauska juttu. Täällä appiukot on mukavia tassukoita, vaikka joskus appiukko voi tunkea vaikka miniän sänkyyn...
Isät ovat SAIRAALLOISEN mustasukkaisia tyttäristään...
Nykyisin on sänkykamaripuuhista tullut työ,
pitää jaksaa ja osata sekä alistua kaikkeen.
TV-ssä on aina sänkykamari pääosassa.
Entä jos mies ei jaksa.
Nainen on liian tuttu (vaimo).
Eikä nämä hommat pelaa. Nainen luulee ettei välitetä ja lähtee uusille apajille. Onko näin.
sanottu. seksi on suuri osaa suhdetta, jos ei edes siellä toimi ja muutenkin vaikeaa.....miksi ei lähteä suhteesta pois.
Ennen vanhaan jouduttiin tekemään töitä tosi paljon, että saatiin talot ja tavarat.
Siinä ei seksi ollut pääasia, vaan mukava mauste
elämään. Nykyisin monilla naisilla on helpompaa.
On hoitovapaat ja rahat. Ennen veit mukulat pyöränpäällä hoitoon jo puolivuotiaana.
Eikä niin, että olet kotona ja lapset voivat olla hoidossa. Mies hoitaa työt ja ei jaksa enää
sänkykamarissa piristää kyllästynyttä vaimoaan.
Miten niin SUURI osa.
Lapset, mies, kodinhoito, työnteko eikö ne ole SUURI osa.
Seksi on nykyisin myös yksi VALLANKÄYTÖN ase.
Sillä on sanattomasti helppo loukata toista TODELLA pahasti.
Tässä esimerkki minijöille. Lastenlapseni oli piirtänyt tussiila itseensä kukkia.
Kysyin mitä varten? Tyttö vastasi, että äiti tykkäisi minustaklin.
Minijällä oli tatuoinnein varustettu uusi miesystävä. Halaili ja pussaili sitä.
UNOHTI TYTÖN HIMOISSAAN..
Se on miniä.
on mahdollisuuksia tehdä valintoja, toisin kuin vielä isoäitiemme aikana. Muinoin naisen piti ajoissa päättää jäikö täysin naimattomaksi, ja jos naimisiin erehtyi, siinä oli pysyttävä. Avioero oli hirmuinen häväistysjuttu.
Ihminen on erehtyväinen. Jos tapat jonkun liikenteessä huolimattomuuttasi tai varomattomuuttasi, et mitenkään voi korjata erehdystäsi ja se seuraa elämäsi loppuun asti. Mutta onneksi suurin osa ihmisen tekemiä virheratkaisuja on korjattavissa. Kuten epäonnistunut tai harkitsemattomasti solmittu avioliitto. Miksi nainen (tai mies) pilaisi loppuelämänsä yhden virhearvioinnin vuoksi? Kohtuutonta, eikö vain?
Elämä on tämä yksi ja ainoa (oletettavasti, kuka tietää...), on ymmärrettävää ja jopa kanustettavaa yrittää luoda omasta ainutlaatuisesta elämästään niin laadukasta kuin suinkin kykenee. Löysässä hirressä (=epäonnistunut avioliitto) riippuminen ei vastaa ihmisten käsitystä laadukkaasta elämästä.
No, itselläni on kyllä ainoa syy uudelleenarvioida omaa avioitumista ollut ANOPPI. Sen verran lujille jouduin heti alusta alkaen, että eräinä hetkinä jo mietin kannattaako tämä koko liitto. Kannattihan se - nyt vain anoppi saa pitää mölyt mahassaan, kun en enää viitsi vaivautua lähtemään häntä tapailemaan sitä pakollista kertaa vuodessa enempää.
Anopit voivat rikkoa ihmistä paljonkin, usein kun suhteet aloitetaan kohtuullisen nuorina (parinkympin hujakoilla) eikä kuitenkaan kaikki nuoret vielä nykyäänkään kehtaa alkaa räkyttämään samalla tasolla vanhemmille ihmisille.
Niinpä, hyvä kysymys... Luin läpi nämä vastaukset ja halusin kertoa myös oman mielipiteeni.
Olen täysin samaa mieltä, että nykypäivänä erotaan aivan liian "helposti". Olen myös sitä mieltä, että mikäli syy on painava, eli esim. rakkaus loppuu tai suhde on väkivaltainen, on ero ainoa järkevä ratkaisu. Mutta se ei mielestäni ole hyväksyttävä eron syy, että arki ei suju, seksi ei suju tai muuten vain, "mies ei vastaa kuvitelmia". Ja puhun omasta kokemuksestani. On aivan naurettavaa että ihmiset (lapset) muuttavat yhteen ja menevät kihloihin pari kuukauden tuntemisen jälkeen, ja ostavat jopa kihlat! Kihloihin meno on lupaus avioliitosta, ja kuinkahan moni päättää hääpäivän kihlapäivänään?! Tuskin kovin moni nykynuori. En ole uskovainen, mutta sen verran kunnioitan avioliittoa, että mielestäni se on pyhä asia. Tietenkään ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan, mutta kun kerran naimisiin mennään, pysytään myös siinä. Avioliiton eteen on tehtävä töitä, niinkuin muidenkin ihmissuhteiden. Jos suhteessa on ongelmia, niitä paetaan pettämällä tai jättämällä, jopa avioerolla. Jos rakastaa toista ihmistä niin paljon, että on naimisiin mennyt hänen kanssaan, luulisi ongelmista selviävän. Mikäli lasten takia ei ole omaa/yhteistä aikaa, sitä on jollain konstin järejstettävä. Keinoja varmasti löytyy. Mikäli seksi on jäänyt/ei kiinnosta, tähänkin löytyy keinoja puhumalla, kokeilemalla, terapialla. Vaikka mihin ongelmaan löytyy ratkaisu, kun on valmis tekemään töitä sen asian eteen. Näin meillä on tehty. Olen 27 vuotias ja olen ollut saman miehen kanssa noin 10 vuotta, niistä 5 naimisissa ja meillä on parin vuoden ikäinen lapsi.
Meilläkin on ollut todella vaikeita aikoja ja JOPA sitä eroa on mietitty, mutta yhdessä puhuttiin asiat selviksi ja koska kumpikaan ei ole lakannut rakastamasta toista, päätettiin ongelmista selvitä. Ja niin on selvitty. Ainakin tähän asti. Tässä vain minun näkökulmani, valitettavan usein ihmiset luovuttavat liian helposti, koska "uuden elämän" aloittaminen on nykypäivänä niin helppoa ja ennenkaikkea "hyväksyttävää"....
Mukavaa talven jatkoa kaikille!
mutta niiden ongekmien selvittämiseen tarvitaan kaksi. Valitettavasti on ihmisiä, jokta vaan yksinkertaisesti kieltäytyvät puhumasta. Mitäs siinä yksin teet?
Puhuminen on taitolaji. Jos on kysymyksessä vaikea, molemmille arka aihe, puheesta tulee ilmiriita parin vuorosanan jälkeen. Jos ylipäätään puhumaan pystytään.
Suurin osa miehistä vaikenee oitis ja sanoo, joo joo, no joo, jaa, noinks on.
Naiset yrittävät puhua, mutta kun vastaukset ovat tuota luokkaa, alkaa oma puhe laajeta ja ääni kohota.
Jos menet terapeutille, sulkeutuu mies kuin simpukka, hän ei ventovieraalle rupea asioitaan selvittämään.
Kotona hän kieltäytyy keskustelemasta, koska asiasta ei ikinä tule loppua, vaan vaimo haluaa vatkata tuota samaa iankaikkisesti.
Tämä on suomalainen keskustelutuokio. Huomaa usein, että keskustelua ehdottavat osallistujat eivät ole joutuneet tositilanteeseen, vaan kuvittelevat asian kuin asian luontuvat "keskustelemalla".
Moni suunnittelee keskustelut etukäteen: "Sanon niin ja niin, ja hän vastaa siten ja siten". "Sitten sanon SEN asian, ja hänen on pakko ottaa siihen kantaa", jne. Toinen ei seuraakaan käsikirjoitusta. Seurauksena on riita ja syyttelyä:"Sinä et ota tätä vakavasti!"
Keskustelua pitäisi harjoitella lapsesta asti. Jos on tavallisesta, puhumattomasta kodista lähtöisin, ei kannata ruveta keskustelua harjoittelemaan, kun kriisi on päällä.
NUORET JOUTUU EROTTUAAN TOSI TARKKAILUUN. Varsinkin äidit. On uusia ja vanhoja puolisoita, vanhoja ja uusia anoppeja. Kaikki tarkkailee äidin toimintaa. Onko lapset, koti, työpaikka ym
kunnossa ja järjestyksessä. Jos teet virheen, niin sanotaan kyllä minä sen tiesin.
ÄLKÄÄ TÖPEKSIKÖ. Ajatelkaa kolme kertaa ennenkuin
teette jotain SUURIA RATKAISUJA.
Jotka eivät tee mitään, jotta saataisiin ongelmia selvitettyä. Antavat miniän ja anopin tapella vaikka henkihieveriin ja katsotaan vain vierestä. Nössöjä ja nössäjä.
Naiset on ajettu joukkopsykoosiin naistenlehtien, naisten telkkusarjojen ja naisten nettisivujen avulla. Psykoosissa olevat kutsuvat itseään itsenäisiksi naisiksi.
Lastenlapset lähti äitinsä mukaan. Miten olisi hyvä toimia. Annanko rahaa, ruokaa ym..
Annanko entisen miniäni kärsiä ja lasten siinä sivussa.
Mitä teen. Eron syistäen tiedä. Molemmissa luultavasti vikaa. Lapsissa ei mitään vikaa....
Murhe on mahoton......
Rahat ei riitä niin rakkaus menee ovesta ulos.
Ollaan liian ittepäisiä.
Niinpä, on se kumma että se tilin saldo määrää rakkauden asteen. Ei osata yhdessä olla köyhiä, pelataan vaan omaan pussiin vaikka pitäisi yhteiseen panostaa.
Lainaa saadaan helposti. Sillä ostetaan kaikki
viimisen päälle HETI.
Huusholli on liian äkkiä valmis. Sitten haetaan
vaihtelua juhlimisesta. Baareista löytyy naisten naurattajia. Äidit sekoo ja jättää perheensä.
Nuoret naisetkin voivat kasvaa aikuisiksi. Jos on kovin nuorena mennyt yhteen, saanut lapsen.
Mies on voinut olla "perheen pää". Nainen on vaan
päättänyt itsenäistyä. On kokenut, että nyt on sopiva aika. Eikä odota 10 vuotta.
Jos on lapsena lapsen saanut, on jäänyt osa lapsuutta elämättä. Sitä haetaan muka "aikuistumalla" tai "itsenäistymällä".
Äidin syliin on niin ikävä.
Mielestäni on hyvä, jos on äiti mihin voi nojautua, vaikean ratkaisun edessä.
Äiditkään ei silti hyväksy aina tyttäriensä ratkaisuja. Koska tuntee vävystä vaan pyhäpuolen.
Liikaa tasa-arvoa. Naiset haluaa, että miehet tekee puolet kotitöistä ja lastenhoidosta.Vaikka
itse ovat kotona. Onko huono - onko hyvä, siitä en tiedä. Eroja tulee enemmän, kuin silloin, kun naiset synnytti yksin, hoiti lapset yksin.
Oli selvä roolijako. Miehelle kuului toiset työt naiselle toiset.
Olen naisen tasa-arvon nähnyt komenteluksi. Mies on hovipalvelija ja lakeija. Ja suuri narri.
Tunnen henk.koht. viisi perhettä, jossa mies hoitaa siivouksen ja ruokien laiton muut juoksevat asiat.
Ja plus tekee sen, minkä nainen komentaa tyyliin:
" Vaihda vaippa!"
" Vie roskat!"
" Siivoa!"
" Kanna toi pentu turvaistuimeen!"
" Kuinka sä voit olla noin tyhmä?!
" Tää sun tekemä safka on paskaa!"
" Keitä kahvi! Lämmitä Tutteli! Hae nyt se pentu sieltä ulkoa! Vaihda kissanhiekka! Paa noi safkat jääkaappiin! Mä en jaksa! Hae pyykit! Laita ne kaappiin, torvi! Anna! Ota! Anna! Ota! Hae! Vie!"
"Miks meillä on niin vähän rahaa? Miks meill ei sitä? Miks meill ei oo tätä? Miks naapurin Toni tienaa enemmän kuin sä? Sä oot luuseri!"
Kysyn erkkinä, että milloin naiset vaihtavat kesärenkaat autoon, vievät auton huoltoon, tai edes tietävät, mitä on öljynvaihto?
Milloin nainen hoitaa kodin rempat, esim. laittaa lattiaan laminaatit?
Vastaus: ei milloinkaan.
Tasa-arvon vuoksi, kun te ARVON naiset alatte tehdä miestenne hommia, niin avioliittonne PELASTUU.
Miehet eivät viitsi katsella peukalottomia pimuja. Miehet kyllästyvät heihin, alkavat viihtyä muualla, kun kotona valittaa komenteleva keisarinna.
Näin sanoo Erkki ja piste.
...mutta totta. Ärsyttää kuunnella kanssasisarien laukovan miehistään just tollasta soopaa. Sen verran pahvi itse olen että miehelle ei naisten koneet ja työt kuulu hoitakoot ne hommat mihin ei minun fysiikkani tai taidot riitä.
Olemassa on kyllä toisenlaisiakin perheitä. Vaimo tekee kaiken. Miehellä "omat menot"
Silti ei erota. Vaimo on henkisesti lamautettu.
Rakastan tai luulen rakastavani miestäni.....
Kotona aina saa kuulla ettet pärjää ilman minua,
vaikka käyn töissä, hoidan lapset ym. ym.
Ilmeisesti VIISI poikaasi ovat nahjuksia jos tämä on totta. Ei kukaan alistu tuollaiseen.
Pitää odottaa, että mies lähtee kavereitten kanssa kalaretkelle. Sillä aikaa maalaan olohuoneen katon. Mies ei anna ottaa ulkopuolista apua, koska hänhän tekee, kun kerkiää. Ei vain kerkiä. Sohvaperuna.
Olen kerran ostanut laminaatit lattiaan, ja kerran maksanut maalit huoneiden remonttiin. Kumpiakaan ei ole käytetty. Aikani kysyin, koska aloitetaan, mutta siitä on nyt 8 vuotta. En enää kysy. Varmaan maalit ovat pilalla, jollei hän ole salaa myynyt niitä vuosien varrella, mutta laminaatipakkaukset ovat ullakolla.
Olet oikeassa, että en rupea laittamaan niitä yksin, johtuen siitä, että en tiedä miten se 160 senttiseltä yksin käy, mutta maalata osaan.
Ostan uudet maalit ja maalaan. Jos saan listat paikalleen ja mööpelit enitselleen ajoissa, hän ei edes huomaa, tai ei ainakaan kysy.
Auton huoltoon en rupea. Riittää, kun hoidan huushollin muuten maksuineen kaikkineen. Mies hoitakoon auton tai olkoon ilman. Hänhän sillä ajaa.
Meidän perheessä on miehellä ihan eri elintaso kuin muilla.
Hänen palkkansa kun menee harrastuksiin ja autoon.
Minun palkastani maksetaan talousmenot.
Kun lapset ovat siinä iässä, että maailma kutsuu, lähden minäkin.
Neuvosi voisit osoittaa myös nahjusmaisille miehille, Erkkipoika, sillä kipeästi hekin olisivat neuvojen tarpeessa.
Tunnetusti mies ei ota vaimoltaan neuvoja, sillä ne neuvot ovat ipatusta ja ilkeilyä. Senhän jokainen tietää.
Olisko ollu parempi ostaa yhdessä remonttitarpeet. Kysyä miehen mielipidettä.
Eikä olla vaan minä täällä huushollissa teen kaikki. Mies huvittelee.
Sulla on energiaa ja hyvä palkka.
...että itsenäisesti olisin remonttitarpeet ostanut! Ehei tokikaan. Yhdessä ne käytiin hankkimassa ja värejä mietittiin hartaasti. Suunnittelu oli ihan mukavaa yhteistyötä.
Maksoin ne siitä syystä, että mies sanoi, että kun olisi varaa ostaa remonttitarpeet, niin äkkiä tällaisen kämpän maalaisi ja laittaisi uuden lattian. On niin kätevä se laminaatti.
Enhän minä muuten olisi ikinä mennyt sanomaan, että jos sinä teet työn, niin minä maksan tarvikkeet. Ja menin ostamaan ne velaksi kulutusluotolla.
Miksi muuten arvelet, että minulla on hyvä palkka? Kyllä moni muukin yksinhuoltaja tulee toimeen palkallaan ja maksaa huushollin menot.
Outo asenne tuo, että arvellaan, että jos naisihminen pitää taloutensa tasapainossa, hän tienaa hirveästi.
Päin vastoin, hyvä mies, joka euroa mietin. Saa olla kieli keskellä suuta, kun miettii, minkä laskun siirtää seuraavaan tiliin.
Kyllä olen minäkin välillä ottanut lungisti kuin näyttääkseni, miten on, jos ei kukaan koskaan tee kotona mitään.
En vain voi itse olla. Sitä paitsi lapsilla tulee olla normaali koti, vaikka mies makaakin sohvalla olutpullo kourassa.
Hyvin on pohdittu asiaa. Onko tässä enemmän appi-ja omien vanhempien mielipiteitä.
Kaivattaisi NUORTEN naisten ja miesten näkökulmaa enemmän.
Silloin osattais auttaa nuoria ENNAKKOON eikä kuitenkaan puututtais LIIKAA heidän elämäänsä.
Voitais lopettaa sanonta silloin, kun me perustettiin perhe, niin silloin tehtiin niin.
Opittais mekin NYKYAIKAA.
nuoret ei vastaa näköjään.antaisin nuorille vinkin. tehkää joskus jotain miellyttääksenne kummppanianne. mieliruokaa, siivoatte joku pieni
lahja. ihan pientä vaan, että toiselle tulee hyvä mieli. Rehellisesti kehutte ja sanotte mukava, että olet olemassa.
Olen nuori 24-v. ja olen jo vastannut tänne keskusteluun kaksi kertaa tuolla ylempänä nimimerkillä viihdyn hyvin
Olettaisin, että eivät ne vanhemmatkaan naiset niin hyvin avioliitoissa viihdy kuin antavat ymmärtää.
Olisiko nuorilla naisilla nyt sitten enemmän niitä mahdollisuuksia elää ilman siippaansa? Eihän nuoret naiset elä miestensä siivellä niin kuin ennen vanhaan naiset elivät. Nuorilla naisilla on koulutus ja työpaikka, jotka takaavat hyvän elämän ilman ikävää miestäkin.
Nykyään ero ei ole myöskään sellainen häpeä, mitä se joskus ennen oli. Veikkaanpa, että moni vanhempi nainen olisi eronnut jo moneen kertaan, jos olisi ollut joku keino elättää itsensä eikä olisi tarvinnut pelätä maineensa menettämistä.
Tunnen monia nuoria naisia, jotka viihtyvät hyvin avioliitoissaan. Lisäksi tunnen nuoria naisia, jotka ovat eronneet. Tunnen myös monia vanhempia naisia, jotka ovat eronneet. Mutta sellaisia vanhempia naisia, jotka ovat onnellisia avioliitoissaan, ei ole tullut vastaan. Tai sitten tiuskiminen, alkoholismi, mielenterveysongelmat, masennuslääkitys, jatkuva huonotuulisuus ja kuulemma mies, joka ei välitä, kuuluvat hyvän avioliiton tunnusmerkkeihin.
No mutta... olisiko tässä syy, miksi monet anopit niin kovasti puuttuvat miniöidensä elämään? Kun sorkkii toisten elämää, ei jää niin paljon aikaa miettiä omia sotkujaan. Ja miksipä tuolle nuorelle naiselle soisin onnen, kun en ole sitä itsekään saanut. Tässäpä miettimistä.
Paljon on pohdittu asiaa eri kanteilta, mutta ehkä suurin syy on vain se, että naisista on tullut isekkäämpiä ja itsenäisempiä. He eivät elä enää lapsille ja miehelle niinkuin ennen.
He haluavat ensisiaisesti, että itse voivat hyvin ja sitten vasta muut.
Mihin me joudummekaan, kun naiset ja jopa vaimotkin haluavat voida hyvin ja ajattelevat itseään ja sitten vasta muita!
Erkki on aivan oikeassa.
Miesten kissanpäivät ovat todella vaarassa.
Vaikka naiset ovat päässeet naimisiin, niin ei mikään kelpaa. Haluavat pois koko tilanteesta.
Sinua tarvitaan, Erkki.
sama koskee ukkojakin. On jääkiekko, saunaillat ym.... akka ja mukulat saa ajasta krapula-aamutym
Terve itsekkyys on paikallaan iästä tai sukupuolesta riippumatta.
Mutta, mihin me naiset vielä joudummekaan, jos suuntaus jatkuu?
Itsekäs - itsekkäämpi - mies?
Apuuva!
Saattaa olla että nykyään kaikki tapahtuu niin nopeasti. Elämän ja yhteiskunnan vauhdissa mukana pysyminen vaatii ihmisiltä aina vaan enemmän!!
Nuoret eivät kai enää harkitse eivätkä ajattele elämää pidemmän päälle...
Ihmiset ARVOSTAVAT helposti toisessa ihmisessä väärIÄ ASIOITA!!! surullisen useasti nämä asiat katoavat, kuluvat tai eivät koskaan olleetkaan muuta kuin ihmisen itsensä luoma kuvitelma.
Ihmiset luovat suhteista ja toisista ihmisistä unelmakuvia joita ei sitten kai pidemmän päälle kukaan pysty täyttämään
On myös totta että anopillakin saattaa olla valmis käsitys miniästään
mikä sekin voi olla ongelma:(
Ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja kai ihmiset hakevat helpompaa tietä pakenemalla ongelmia
tosin monet jotka menevät tänäpäivänä naismisiin ovat saattaneet seurustella jo kymmenen vuotta eikä avioliiton solmiminen enää muuta elämää radikaalisti se on vain se yksi ikimuitoinen päivä jonka valitettavan moni hetken päästä haluaa unohtaa
Tänään luin lehdestä, että yksi äiti on taas valinnut yksinhuoltajuuden. Elikkä heittänyt isän ulos kuvioista. Tätä yksinhuoltajuutta nykyisin mainostetaan hyvänä ratkaisuna. Minusta
isä, äiti, lapset on se oikea olomuoto. Siihen vielä rakastavat isovanhemmat. Se on LAPSELLE sopiva yhdistelmä. Ei lapsi välttämättä tule juttuun isompana äitinsä kanssa. Silloin on mummit, kummit, sedät, tädit, serkut ym.todella tärkeät linkit. Ymmärrän yksinhuoltajuuden, mutta että siitä tulee MUOTIASIA ei ole oikein.
Jos valinta on YKSINHUOLTAJUUS, silloin pitää tulla myöskin OMILLAAN TOIMEEN. Kaikki sosiaaliedut pois. Monella yh:lla on se mies tai nainen tulee vääristynyt kuva pärjäämisestä.
Vuokra, tarhamaksu ym. maksetaan sossusta,
puoliso maksaa elatusmaksua TOTTAKAI, mutta
eihän se ole omillaan pärjäämistä.
Itsenäistä elämä on kun, tienaat mitä kulutat.
Lapselle annetaan molemmat vanhemmat vaikka eri paikkakunnillakin.
Tämä asia tuli käytyä monelta kantilta läpi.
Kiitos kaikille. Hyvää jatkoa nuorille naisille ja miehille. Itse kuitenkin teette päätöksenne.
Kannatte vastuun ratkaisuistanne.
Helppoja ratkaisut ei ole kummallekaan osapuolelle. Mutta teillä on oikeus elää elämänne juuri niin kuin parhaaksi näette.
Hyvää kevättä. Jaksamista.
Nykysisin voi olla näinkin. Ei mitään erityistä syytä. Sovussa hoidetaan lapset. Kaikki voi hyvin. Nuorten puolesta olen todella onnellinen.
Olemme vain päättäneet erota, vaikka on lapset pieniä. Syyt ei ole dramaattisia.
Nyt on sellainen ONGELMA, että kaikki sukulaiset ja tuttavat ihmettelevät miksi näin..
Ei väkivaltaa, ei juopottelua, mutta syitä voi olla sellaisiakin mitä ei kerrota ja mitkä ehkä toisten mielestä on pikkujutttuja...
Ehkä niiden on vaan niin paha olla.