Miten joku aviossa elävä nainen liiton rakoillessa voi ajatella ,ett töllinosto tai toisen lapsen synnyttäminen synnyttäminen tähän liittoon voisi pelastaa avioliiton.Liitto ollut jo useamman vuoden "hukkateillä".1lapsi 5 vuoden ikäinen.Sitouttaminen tässä vaiheessa ei tunnu reilulta edes sitä miestä kohtaan.Itsekkyytäkö.Naiviutta on mielestäni ainakin yhteisen kodin ostaminen.Sitouttaa ainakin velkojen maksuun.Mielestäni ,jollei suhde ole toiminut vuokrakämpässä, niin miten se siinä lainarahalla maksetussa onni kukoistaa.(tai olisi kukoistanut)paineet olisivat lisääntyneet ja pitempää päivää olisi saanut tehdä sekä sen myötä vähemmän yhteistä aikaa.!Matikkaako!Eroa voi ajatella pari kertaa kauemmin,vai onko se kupla.
Kertokaa systeemistä /kokemuksistanne..ei mee mulle jakeluun tämä teoria.
Kertokaa systeemistä /kokemuksistanne..ei mee mulle jakeluun tämä teoria.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi.
Mä erosin 3 päivää sitten.Meidän tilanne oli hullu,siis mun puoleltani ja kai myös loppujen lopuksi hänenkin.Ongelmia oli kahdenkin laisia.Ensinnäkin,hän ei puhunut,tärkeistä asioista,esim.siitä,että ei viihtynyt minun paikkakunnallani.Eromme johtui osittain tästä.
Hän ei myöskään koskaan sanonut että rakastaa minua,ei edes rakastellessamme.Lopulta seximme laatukin heikkeni,minua ei enää kiinnostanut.
Olimme yhdessä 2½ vuotta,joista melkeen koko ajan hän ahdisti minua henkisesti,vaikka olikin minua kohtaan todella kiltti ja hyvä.En vain ollut valmis parisihteeseen,tähän tulokseen olen tullut nyt näiden eropäivien aikana.Toivoin suhteemme aikana koko aijan,että eroasimme,mutten voinut koskaan uskoa,että se ottaa näin lujille.
Itse en voinut häntä jättää,koska hänellä oli ollut onnettomia suhteita jo aiemminkin.Onneksi hänellä oli voimaa ja rohkeutta lähteä.
Nyt probleemana tuntuu vain olevan se,ettemme pääse ikävästämme eroon.Hän asuu kaukana.
Tosin,3 päivää ei ole pitkä aika.Kumpikin olemme kuitenkin helpottuneen oloisia.
Hän haluaisi jatkaa,mutta ehtoina ovat perheen perustus ja minun muuttoni sinne.Perhettä voisin ajatella,mutta muuttoa hänen paikkakunnalleen en.
Mutta ei vielä.Nyt on eroon päästy,ja molemmat haluamme ikävästämme huolimatta olla nyt omin päin.Itse olen 30 ylikin ikäinen nainen,ja olen tähän asti vain pyörinyt omituista ympyrää elämässäni,kuin jotakin hakien,mutta mitä!?Nopea eromme kuitenkin avasi silmäni,herätti jotenkin.
Mulla taisi olla jo se mitä olen hakenut.Oli siis hyvä,että erosimme,ilman sitä en olisi sitä kai huomannutkaan.Nyt en vain tiedä,jos palaamme yhteen,ja vaikka lapsikin tulisi,miten kävisi?Pelaisiko suhteemme sen paremmin kuin aiemminkaan?
Otettakoon nyt kuitenkin ensin huomioon se,ettemme ole vielä aikeissa palata yhteen.
Aiomme olla erossa,niin kauan kuin tarvitsee,ja jos toisen unohtaa sinä aikana,unohtaa.
Minua kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia tämäntapaisista eroista/palaamisista.Ovatkos menneet kaikki ihan päin persettä?