Tosi ystävät...missä ne ovat? Peruskouluaikaan olin aikalailla koulukiusattu, se jätti jälkensä muutenkiin ujoon ja hiljaiseen tyttöön. Ymmärrys ei riittänyt kiusaajien kiusaamissyyn tajuamiseen, rohkeus ei riittänyt kertomaan...tänä päivänäkin huomaan olevani erittäin huono saamaan uusia ystäviä ja jakamaan elämääni muiden kanssa. Muistan yhden ystävän ihan lapsuudesta, monet monet vuodet yhdessä kasvettiin ja sitten aivan pienestä, olemattomasta syystä(asiasta joka ei ees pitänyt paikkaansa) hän jätti ystävyytemme. Lukiossa minulla oli ystäviä, parisuhteiden, jatkokoulutusten yms vuoksi osa heistä muutti toisille paikkakunnille. Näiden kanssa yhteyttä pidettiin sähköisesti...tapaamisista puhuttiin mutta ne aina jäivät...jotenkin tuntui että se yhteinen nuoruus oli ollutta ja mennyttä ja nyt ei enää ollut mitään samaa.
Takanapuhujia olen saanut kestää hyvistäkin kavereista..no nekin kaveruudet ovat tämän vuoksi kuivuneet kokoon...se että kuvittelee olevansa muiden yläpuolella ja haukkuu seläntakana kaikkia toiselle on mielestäni naurettavaa käytöstä, ja nämä ihmiset eivät tietenkään enää ole ystäviäni. Sitten on ystävät jotka tuntuvat ottavan yhteyttä vain silloin kun he tarvitsevat ymmärtävää ystävää, tukea antavaa olkapäätä. Kun ynnään kaikkia syitä miksi ystävyyssuhteet ovat kuivuneet kasaan..niitä on niin paljon..ja jäljelle ei juuri ystäviä jää...jos näitä nyt edes on voinut sanoa ystävyydeksi...
tässä olenkin alkanut miettimään onko minussa tosiaan joku pahasti vikana...miksei kaikki voi olla niin kuin lapsena ja lukioaikana...helppoa ja huoletonta...nykyään jokaisella on omat ongelmansa ja stressinsä...
ujouteni, hiljaisuuteni...noh sekin riippuu tilanteesta..olen vain huono päästämään muita lähelleni..en halua kertoa kaikkea itsestäni...en halua että luottamukseni taas petetään...
ehkä hiukan sekavaa kirjoitusta...sitä vaan ajatuksetkin joskus poukkoilee niin...
löydänköhän vielä joskus kunnon ystäviä...sellaisia joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut elämässä...onhan minulla netin kautta ystäviä...he ovat tärkeitä ja lähellä sydäntäni...toki monet heistä olen tavannut oikeasti...välimatkat ovat vain ongelma...
no ehkä vielä joku päivä minuakin onnistaa...
-n22-
Takanapuhujia olen saanut kestää hyvistäkin kavereista..no nekin kaveruudet ovat tämän vuoksi kuivuneet kokoon...se että kuvittelee olevansa muiden yläpuolella ja haukkuu seläntakana kaikkia toiselle on mielestäni naurettavaa käytöstä, ja nämä ihmiset eivät tietenkään enää ole ystäviäni. Sitten on ystävät jotka tuntuvat ottavan yhteyttä vain silloin kun he tarvitsevat ymmärtävää ystävää, tukea antavaa olkapäätä. Kun ynnään kaikkia syitä miksi ystävyyssuhteet ovat kuivuneet kasaan..niitä on niin paljon..ja jäljelle ei juuri ystäviä jää...jos näitä nyt edes on voinut sanoa ystävyydeksi...
tässä olenkin alkanut miettimään onko minussa tosiaan joku pahasti vikana...miksei kaikki voi olla niin kuin lapsena ja lukioaikana...helppoa ja huoletonta...nykyään jokaisella on omat ongelmansa ja stressinsä...
ujouteni, hiljaisuuteni...noh sekin riippuu tilanteesta..olen vain huono päästämään muita lähelleni..en halua kertoa kaikkea itsestäni...en halua että luottamukseni taas petetään...
ehkä hiukan sekavaa kirjoitusta...sitä vaan ajatuksetkin joskus poukkoilee niin...
löydänköhän vielä joskus kunnon ystäviä...sellaisia joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut elämässä...onhan minulla netin kautta ystäviä...he ovat tärkeitä ja lähellä sydäntäni...toki monet heistä olen tavannut oikeasti...välimatkat ovat vain ongelma...
no ehkä vielä joku päivä minuakin onnistaa...
-n22-
Vastaukset 3
Vanhimmat
missä päin asut?=)
kaakkois-suomessa.
Kuulostaa ihan samanlaiselta, kun mun elämä...