....en tiedä mistä aloittaisin,tarinani on niin pitkä ettei tässä ola mahdollisuutta kertoa edes murto-osaa.Olen aivan rikki kun kirjoitan tätä.
Olen 35v. kolmen lapsen äiti.Lapseni asuvat äitini luona koska en ole voinut heitä itse hoitaa...syitä teidän ei tarvitse tietää.(liittyy psyykkiseen sairauteen)olen kokeillut lähes kaikkea elämässäni.....tai kokenut.Olen niin rikki etten tiedä mitä tehdä...olen yrittänyt itsemurhaa....luojalle kiitos etten onnistunut
Olen 35v. kolmen lapsen äiti.Lapseni asuvat äitini luona koska en ole voinut heitä itse hoitaa...syitä teidän ei tarvitse tietää.(liittyy psyykkiseen sairauteen)olen kokeillut lähes kaikkea elämässäni.....tai kokenut.Olen niin rikki etten tiedä mitä tehdä...olen yrittänyt itsemurhaa....luojalle kiitos etten onnistunut
Vastaukset 7
Vanhimmat
..pakko jaksaa, jo lastenkin takia. Itelläni helpotti kun kaiken vastustamiseni jälkeen tulin uskoon. Voimia sinulle.
Kyllä tämä elämä koittelee meitä kaikkia olen itse myös joutunut ex-vaimoni takia kärsimään hyvin paljon,mutta yritän jaksaa 2 lapseni takia koska he ovat minulle erittäin tärkeitä.Mutta koita kestää ja hyvää jatkoa sinulle
Selvästi on niin. Olet menettänyt otteen itseesi,olet työntänyt luotasi lapsetkin.
Ehkä pakko sanellut,ehkä ei luulen keinojen loppuneen halun selvitä omin neuvoin.
Psyyke sinällään on ihmisen itsensä aiheuttamaa tunnepitoista ristiriitaa. Usein se säilötään sisälle laskematta ulos,siitä muotoutuu lopulta liian suuri este.Keinot osata vähentää murenevat,niinpä samaa asiaa ajatellen päivästä toiseen syntyy mieleen kehä. Jäät vangiksi omaan itseesi,olet kehäsi vanki.
Siellä jossakin on kuitenkin aukko josta poistua,et vain löydä sitä koska olet hätääntynyt ja yksin. Niinpä tulee eteen kysymys,mikä neuvoksi?
Ystäväni siellä jossakin. Olen mies,edustan siis aluetta johon et luota. Mutta mietipä,oletko kenties jättänyt menemättä puolitiehen vastaan silloin. Kun toisella meni huonosti,tai tuliko sinua vastaan tuo toinen?
Kehäsi on yhä ja tulee olemaan kotisi,aina siihen saakka kunnes löydät oven poistua.
Nyt tulen vastaan,haluan ojentaa käden laidan yli ja viedä sinut ovelle jota et löydä.
Käteni on nyt sinulla ja kätesi minulla,pidetään kiinni ja vain kuljetaan ajassa taaksepäin.
Siihen aikaan josta kaikki alkoi,mennään hiljaa kiirettä ei ole on vain aikaa.
Kulje tuohon suuntaan ajatuksissasi,etsi aukko se on ovi. Ainoa tie päästä ulos,palaa siitä ulos samoin,kuin menitkin ja olet vapaa.
Työstä elämääsi,puhdista ajatukset jätä turhat miettimiset.Keskity vain hetkeen jota elät,nouda kotiin lapsesi mutta kaikki tuo ajallaan. Kun olet järjestänyt kaiken,alkaa valo tulla sisinpään
ja näet maailman toisin kuin on.
....teille viesteistänne.Suuri ja ilonen yllätys,että kaikki vastaajat olivat miehiä.Lohduttaa kun huomaa ettei maailma ole aivan kylmä....tosin paha oloni vain jatkuu...
Haluan kiittää varsinkin auttavaa kättä,kirjoituksesi oli kaunis...luin sen monta kertaa ja itkin.Olisi mukavaa jos jaksat kirjoittaa minulle jotain lisää...neuvot ja lohduttavat sanat ovat aina paikallaan!
Kauan sitten muuan ystäväni koki kenties samoin kuin sinäkin. Hänen maailmansa oli täynnä tuskaa kärsimystä ja epätoivoa.
Puoleeni hän kääntyi tuona hetkenä,kertoen miten paha oli olla. Hän ei tiennyt miten jatkaa,miten toimia. Vain sen hän tiesi,mikä on numeroni.
Hän on siis ystäväni ja tuntemani henkilö,mutta toisin kuin sinä. Mies.
Kukin läheinen oli lähtenyt,kukin ystävä poistunut
tuona hetkenä kun hän apua pyysi.
Kukaan heistä ei jäänyt luo tai tullut vastaan, niinpä hän soitti minulle.
Ilta oli myöhäinen,minä väsynyt ja menossa juuri levolle kun puhelin soi. Hän kertoi asiansa ollen
sekaisin,murusina lyötynä ja valmiina tekemään kaikkein pahimman itselleen.
Oli ajettava pitkä matka väsyneenä,lupasin näet mennä ja menin. Puhuimme puhumistamme läpi koko yön,olin todella väsynyt mutta jaksoin.
Jossakin syvällä tunne-elämän syövereissä,kaukana maanpinnalta kuilun pohjalla. Sinne menin häntä vastaan,ojensin käden kuten sinullekin johon hän tarttui. Kokonaisen vuoden kiskoin ja raahasin sitä kuormaa,vähän kerrallaan sain hilatuksi ylös ja lopulta onnistuin tuomaan takaisin.
Tuon saman haluaisin tehdä taas.ojensin jo käteni mutta et ottanut siitä kiinni.Otteesi lipsuu,sanon nyt kaikkien nähden.
Anna minun tulla luoksesi ja olla siinä,anna minun olla se johon luotat.Anna minun olla tukesi kun jalkasi horjuu,olla se johon luotat.
Olen vain täällä,aivan lähellä vaikka et näe.
En hylkää tai työnnä pois,voit tulla ja lähteä silloin kun haluat. Tule mennään sinne ovelle.
Olen käynyt läpi saman, tosin minulla ei onneksi ole lapsia, mutta olin 7 vuotta äärimmäisen masentunut, hädin tuskin jaksoin töissä käydä, muun ajan olinkin humalassa..
Nyt en käytä alkoholia ja syön masennuslääkettä, se on auttanut minua keskittymään arkeen ja saamaan jotakin otetta omista ajatuksistani.
Itse sinnittelin liian kauan, ennen kuin eräs rakas ihminen sanoi minulle: "Sinulla on nyt OIKEUS ajatella itseäsi, tuollaisena et ole hyväksi toisillekaan, haet nyt apua".
Ja niin menin psykiatrille, jolta sain masennuslääkkeeni.
Oloni on nyt parempi, mutta taistelu jatkuu edelleen.
Haluan vain olla se joka sanoo sinulle, että sinäkin saat nyt ajatella itseäsi!
Ihan oikeasti, siinä ei ole mitään väärää.
Jos olet työsuhteessa, menet hoitoon ja annat työnantajan maksaa, ansaitset kyllä sen ja se pitääkin tehdä, sen jälkeen tulet vasta tehokkaammaksi. Ajattele kuinka hienoa on, kun voit alkaa SUUNNITELLA asioita.
Mihin menet lastesi kanssa viikonloppuna?
Mitäs jos vaihtaisit vähän kämppäsi järjestystä, hankkisit vaikka jotakin uutta piristävää, ja heitä jo menemään se esine joka sinua on aina ärsyttänyt!
-Nyt on tullut aika, jolloin et enää elä suorituksia varten, vaan itsellesi, nautinnoillesi! Ja niistä saat energiaa, jotta jaksat taas olla hyvä äiti. Mutta sinun todella pitää hetkeksi unohtaa että edes olet äiti, saadaksesi itsesi takaisin kuntoon! Sinulla ON siihen oikeus!
Voimia sinulle lähettää:
Tiina
Oma tarinani sivuaa sinun elämääsi, tosin miehet ovat lyöneet. Minulla on lapsia ja erosin n.3 vuotta sitten. Kärsin n.1 vuoden hirveistä itsesyytöksistä, sillä lähdin "ihannemieheni" mukaan, joka osoittautui vielä väkivaltaisemmaksi ja mustasukkaisemmaksi kuin entinen- ja lapseni jäivät ex-miehelle uusioperheeseen(otti uuden naisen melkein heti erottuamme)
Mutta kun aikaa menee tarpeeksi, asiat näkee toisin ja mikä parasta: saan olla minä, ilman uhkailua, väkivaltaa, rähjäämistä ja räjähtelyä, alistamista tai mitään muutakaan ikävää. Ja nautin nykyisin elossaolemisestani.
Tottakai yksin on alussa hankalaa, ja muutoksia joudun vielä tekemään lasten tapaamisia nähden, mutta ajan kanssa olen huomannut, että mieluummin yksin kuin huonon kanssa. Turvaudu ystäviin, ammattiapuun, jos mahdollista.
Kävin itse yksin läpi tämän prosessin, sillä en kokenut ammattiavusta mitään hyötyä ja tanssin paljon siitä sain voimaa.
Nyt katselen jo elämää toiveikkaana, yksi elämä meillä on käytettävissä joten nauti itsestäsi ja rakasta itseäsi. Olet ainutlaatuinen, mustikkainen. Me etenkin, jotka olemme kokeneet kurjuutta, voimme olla hengessä mukana. Pidä pintasi!
Paljon voimia sinulle, olet vielä jonain päivänä todella upea "mustikka" !!!