Taas tuttu tilanne. Istun yksin lauantai-iltaa ja tiedän kumppanin rellestävän kavereidensa kanssa kaupungilla.
Ei hauskanpidossa mitään vikaa ole, mutta itseäni ei innosta kännätä kahtena iltana viikossa.. Mieheni juo kaikki ylimääräiset rahansa ja tuntuu kuin hänen elämässään ei olisi muuta.Olenko outo kun tahtoisin katsoa elokuvia toisen kainaloon käpertyneenä ja nauttia vapaa-ajasta yhdessä? Kaikkea olen mielestäni yrittänyt, mutta mies vain tahtoo elää itse valitsemallaan tavalla. Väittää kuitenkin rakastavansa minua.
Olemme seurustelleet hieman yli kaksi vuotta ja asumme yhä erillään, koska en uskalla ottaa mokomaa hulttiota luokseni asumaan..
Tapaamme toisemme viikonloppuisin ja yhteinen elämämme on seksiä ja bailausta. Miten saan mieheni ymmärtämään etten voi jatkaa näin?
Onko kenelläkään ollut vastaavia parisuhdeongelmia?
Ei hauskanpidossa mitään vikaa ole, mutta itseäni ei innosta kännätä kahtena iltana viikossa.. Mieheni juo kaikki ylimääräiset rahansa ja tuntuu kuin hänen elämässään ei olisi muuta.Olenko outo kun tahtoisin katsoa elokuvia toisen kainaloon käpertyneenä ja nauttia vapaa-ajasta yhdessä? Kaikkea olen mielestäni yrittänyt, mutta mies vain tahtoo elää itse valitsemallaan tavalla. Väittää kuitenkin rakastavansa minua.
Olemme seurustelleet hieman yli kaksi vuotta ja asumme yhä erillään, koska en uskalla ottaa mokomaa hulttiota luokseni asumaan..
Tapaamme toisemme viikonloppuisin ja yhteinen elämämme on seksiä ja bailausta. Miten saan mieheni ymmärtämään etten voi jatkaa näin?
Onko kenelläkään ollut vastaavia parisuhdeongelmia?
Vastaukset 19
Vanhimmat
samat on ongelmat. mä vaan olen kattellut tota jo neljä vuotta eikä loppua näy. eikä mies sentään mikään nuori kossi ole, on jo kolmenkymmenen ja käyttäytyy kuin olisi 18..
olen kokeillut kieltämistä: et prkl nyt mene yhtään mihinkään. tuloksena oli tottakai riita ja mies lähti vihaisena baariin. oon kokeillu myös mennä mukana aina mutta ei sitä lompakko saatikka sitten kroppa jaksa. psyykkisestä puolesta puhumattakaan. Ja tottakai olen kokeillut myös välinpitämättömyyttä, eli mee mihin vaan haluut. ei mikään auta.
oon tullu pikkuhiljaa siihen tulokseen että mitä jos kattelis uutta??
Niinkai minun pitäisi tehdä. Mies vaan aina lupaa parantaa tapansa ja osaa pyytää niin kauniisti anteeksi. Mutta ei tämä ainainen toivossa eläminen mitään nannaa ole. Aina pettyy uudelleen.
Todellakin kannattaa muuttaa yhteen ja hankkia lapsia! Katso, mitä kirjoitit: "Mieheni juo kaikki ylimääräiset rahansa"
Niin mutta jokainen nuorimies on holtiton rahankäyttönsä suhteen.. Luulisin. Ajattelen aina, että se on vain ohimenevä vaihe.. typerää todella!
...jos muutatte yhteet, huomaat pian miehen bilettävän kaiken muunkin, kuin vain ylimääräiset rahat. Sinä maksat kiltistit vuokrat ja muut kulut, sillä ethän halua lentää kämpästä! Tämä tuli kokemuksen syvällä rintaäänellä. Usko minua, älä muuta yhteen ja ala katsella parempaa miestä itsellesi. Niin minäkin tein ja olen nyt onnellinen.
Itse tuhlasin nuoruuteni näihin renttuihin. Älä tee samaa virhettä, irtaudu ajoissa. Kyllä ns. kunnollisia miehiäkin löytyy.
Kysyt, miten saat miehesi ymmärtämään? Jos et avoimesti puhumalla, et mitenkään. Et ainakaan, niin kuin joku vastaaja kai oli kokeillut, pakottamalla mihinkään. Siihen naiset sortuvat, luulevat pärjäävänsä miehen menohaluille ja soppa on valmis, kun huomaavat, etteivät pärjänneetkään.
Sinänsä on kaksi eri vaihtoehtoa. Jos miehesi bilettää vain, koska hän on nuori ja menohaluinen, hän varmaan rauhoittuu siitä ajan myötä. Mutta ethän sinä sitä etukäteen voi tietää, onko se "ajan myötä" sinulle liian myöhään.
Mutta jos mies bilettää ja läträä viinan kanssa yhtään sen vuoksi, että viina alkaa olla hänelle ongelma, et voi tehdä yhtään mitään. Viina on niin vahva vastustaja, että sille ei kukaan ulkopuolinen mitään mahda. Mies voi silti lopettaa juomisen, mutta vain, jos ja kun hän itse niin päättää ja haluaa.
Ehdotan, että otat asian puheeksi sellaisella hetkellä, jolloin biletys ei kuulu miehen normaalisuunnitelmiin. Perjantai- tai lauantai-ilta ei siis ole otollinen hetki. Keskustelkaa siitä, miten kumpikin näkee asiat. Itse kullekin voi silloin selvitä monta asiaa toisesta. Toisaalta, sekin kertoo paljon, jos vakavaan keskusteluun ei ole koskaan aikaa tai mielenkiintoa.
Sitten ei kun rohkeasti miettimään, mitä asioita itse asetat elämässäsi ja tulevaisuudenhaaveissasi etusijalle ja toimimaan niiden mukaan.
jotka juo kaikki vapaa-ajat.
Sellainen tyyppi, joka juo nuorena viikonloput on hyvin paljon hanakampi jatkamaan sitä myös siihen ns. aikuisuuteen.
Monissa perheissä käydään kädenvääntöä siitä, että voisko iskä olla välillä selvinpäin ja lasten kanssa.
Itse jätin juopon jo 22 vuotiaana ja hyvä kun jätin. Näen silloin tällöin tuota tyyppiä ja ryyppääminen ei kun paheni. Bilettämisestä hän vieläkin puhuu. On kai se hienoa kun elämä on pelkää bilettä mitä nyt välillä katkolla käy.
Kylläpä naiset ovat hyväuskoisia ja sinisilmäisiä 'kyllä tuo ukonretku tuosta muuttaa tapansa'. Paskan marjat, se äijjäs on tapanaukkaaja ja se pitää HOITAA joko psyykkisin tai fyysisin lääkkein kuntoon. Rakastaa varmasti mutta jos alkoholisimia ei paranneta ihan oikeilla keinoilla niin ei se siitä mihinkään lopu.
Voimia sulle jos päätät sen ukon kanssa vielä jatkaa ja kestää tuollaista touhua. Minä kestin yli kaksi vuotta, asuin vielä avoliitossakin vuoden. Yhtä helvettiä oli viikonloput, viikolla kaikki oli taas kunnossa. Viikolla häntä rakastin, viikonloppuna vihasin. Tällä hetkellä ihmettelen miten jaksoin sitä.
Nyt avoero käynnissä, yhteinen kämppä vieläkin mutta mies on poissa, ryyppäämässä, aina. Minä taisin olla ainoa este sille ettei tuo viikollakin ryypännyt. Töistä ei tietoakaan, sossun rahat juodaan. On vieläkin minulle velkaa kun hoidin yhteisiä laskuja yksin kun miehellä ei ollut rahaa.
Olin hyvin onnellinen, jos meni yksi kokonainen viikonloppu ryyppäämättä, mies itsekin piti sitä suurimpana uhrauksenaan suhteemme eteen. Surullista, mutta uskon että tuo ei vielä pariin vuoteen ole ihan kokonaan ohi. Sain haukut kun puhuin hänelle alkoholismista, ja siitä että hänen meno alkaa uhkaavasti vaikuttaa siltä. Hän ei ole alkoholisti, hän vain pitää hauskaa.
Nyt olen paljon onnellisempi, ei tarvitse kestää kaikkea paskaa toisen osalta. Kuinka paljon sinun miehesi ajattelee sinun tunteitasi? Tuskin ollenkaan. Ei sellainen mies ole sinun arvoisesi. Löydät jotain parempaa. Parempi on erota ajoissa kun huomata kahden vuoden päästä olevansa vieläkin samassa tilanteessa.
Jaksamista sinulle, olen myös käynyt läpi samat tunteet ja minun kohdallani ero oli ainoa ratkaisu.
Mies on oikea enkeli arkipäivisin, ottaa huomioon minut, osaa olla hellä jne., mutta kun viikonloppu koittaa katoaa hän kavereiden kanssa baareihin. Lupaa vain tulla yöksi kotiini nukkumaan. Tuntuu kuin kotini olisi jonkinlainen viikonloppuhotelli hänelle (emme asu yhdessä arkisin hänen työnsä takia). Kun arki sitten koittaa ja pää selvenee, alkaa hän pyytämään anteeksi käytöstään ja lupaa olevan seuraavan viikonlopun kanssani... Taaskin istun kotona yksin ja olisin toivonut hänen jäävän edes kerran yhdeksi viikonlopuksi luokseni. Aion tarkastella tilannetta enää parin viikon ajan ja mikäli mikään ei muutu, jätän hänet...
Kuvitteletko tosiaan, että sinä ja kaverisi olette joku poikkeus?
Tarinassasi on kaikki onnettoman elämän ainekset.
Tyhmä olet, ellet ajoissa jätä tuommoista "tapausta". Turha sitten 20 vuoden tosi ikävän avioliiton jälkeen kenellekään ruikuttaa että "kun mä uskoin sitä kun se lupasi parantaa tapansa".
Eihän sinun kannata tollaisessa suhteessa roikkua. Kauan saat odottaa, josko mies parantaisi tapansa ja melko varmasti ei.
Viinanhimo on usein perinnöllistä tai opittua. Se on sairaus, josta ei parane kuin todellisella omalla halulla ja kovalla yrittämisellä. Monikaan ei halua edes yrittää.
Helppoa on sanoa, että rakastaa. Toista ihmistä on helppo pitää talutusnuorassa, vannomalla rakkautta ja parannusta tapoihin. Kun asiat on sovittu, niin vanha meno jatkuu.
Ei sitä kannata ihmetellä, vaan tee itsekäs ratkaisu ja jätä hänet. Vuoden päästä itsekin ihmettelet, miten annoit hänen käyttää itseäsi kynnysmattona.
Usko, jossakin odottaa sinua elämäsi mies.
Minun ex-mieheni käyttäytyi täysin samalla tavalla. Menoa eivät hillinneet minun kommenttini tai edes lasten syntymä. Ihminen ei muutu, jos sitä ei itse halua. Luultavasti hän ei näe käytöksessään mitään ihmeellistä. Minä kestin 14 vuotta, sinun ei ehkä kannata tuhlata yhtä kauan aikaa... Mielestäni tuollainen käytös osoittaa ettei arvosta kumppaniaan. Rakkauden olemassaoloa sun pitää itse miettiä...
Hyvä Sylvi! Jos herra on jo kolmekymppinen, eikä yhteisessä elämässännne ole muuta kuin seki ja bailaaminen, niin jo on korkein aika pysähtyä ajattelemaan mitä siitä seuraa. Mene heti peiliin ja kysy itseltäsi, olenko rehellinen itselleni ja herrakumppanilleni. Sinussa on todella jotakin, mitä et hyväksy tai halua uskoa todeksi itsestäsi. Jos olet niin heikko yksilö, ettet kelpaa kenellekään muulle. Jatka elämääsi pailaajapojan kanssa. Siitä seuraa molempien elämän tuhoutuminen ja kaikkien lastenne joutuminen hunnigolle. Kumpikaan teitä ei ota elämstä vastuuta. Nyt on korkein aika aloittaa oikea elämä, molempien. Anna herran mennä baariin. Hyppää sinä hirteen tai muuta tapasi, ennen kuin tapahtuu jotain kauheampaa... Minut jätettiin samoista syistä liian myöhään. Jatkoin bailaamista niin kauan, että minusta tuli juoppo. Kerkesin mennä kaunottaren kanssa naimisiin. Meille syntyi neljä ihanaa lasta. Jatkoin juomista ja riitelyä vaimoni kanssa 15 -vuotta. Lopuksi join kaken mitä erossa jäi. Talon, huvilan, auton, pernninnöt, työn, ystävät. Nyt kirjoitan tätä kirjastossa, ilman yhtään ystävää. Olen sairaseläkkeellä ja heti kun saan rahaa juone ne kurkusta alas muutamssa päivässä. Kerjään rahaa ja näpistelen kaupasta ruokaa. yritän pärjätä seuraavaan tilipäivään. En uskalla tappaa itseäni. Ainoa ihminen joka pilasi elämäni olen minä itse. Ja ainoa ihminen joka rakasti minua niin paljon lähinnä seksin takia oli entinen vaimoni, hänen olisi pitänyt vaihtaa poikaystävää siinä vaiheessa kun huomasi, että kaverit ja viina ovat tärkeämpiä kun hän....
Minäkin osallistun keskusteluun. Minullakin oli tuollainen kultsu, joka päästi baariin ja bailaamaan ja otti aina takaisin kun kaipasi peton alle lämpöä ja oli vielä uskollinen. Minä huorasin ja ryyppäsin reissullani ja kun fyrkat loppu tulin takaisin naimaan ja katkolle. Ja kun ei enää haluttanu ja olin kunnossa lähdin reisuilleni. Toin tuliaisin kuusi kertaa tippurin ja kerran hiivatulehduksen. Vaimoni oli akateemisesti koulutettu ja hieno rouva. Meillä oli vilkas serapiirielämä ja kaikki sukulaiset kunnoittivat meitä koska meillä oli ns. onnelinen avioliito ja ihanat lapset. Vitut. Loppu olikin sitten kauhea. Ero oli raskas. Vaimon psyyke petti, hän oli psykiatrisessa hoidossa kolme vuotta. Minä ammuin itseäni päähän. Osa kasvoita tehtiin uudestaan. Menetin puhekykyni loppuelämäksi. Lapset ja vaimoni eivät halua tavata minua. Sukulaiset ja ystävät hylkäsivät. Jäin yksin. Olin ammatiltani lasten lääkäri. Nyt elän metsänlaidalla hirsimökissä yksin. Sossu elättää. En päässyt eläkkeelle. En uskalla ampua uudestaan... Sanon vain, että alholistin sanaan ei voi luottaa.. Hoitoon jos ei auta, jättäkää kyllä elämä kantaa..
Karmeaa luettavaa. Kahden ns fiksun ihmisen elämä heidän lastensa elämä loppuelämäksi piloille.
Tämä minun kumppani tekee väitöskirjaa ja itse maisterintutkintoa ja käyn vielä kokopäivätöissä opiskelun ohella. Hänessä viehättääkin se, että kerrankin löytyi mies, joka älykkyydeltään minua parempi, kun niitä on harvassa.
Silti en aio tätä juopporenttua katsella ja pilata minun elämääni vaikka olisi kuinka viisas tahansa. Onneksi meillä ei yhteisiä lapsia.
Nyt muutto erilleen edessä kuun vaihteessa.
Itsellä vastaavanlainen tilanne. Olen ollut yhdessä 3vuotta 30-kymppisen alkoholistin kanssa, josta yhdessä asuttu reilu puolitoista vuotta.
Koko ajan alkoholin käyttö ollut runsasta. Syksystä alkaen keskimäärään hän on juonut 5-6päivää viikosta, koska ei ole ollut töissä. Juo kaikki rahansa ja maksaa luottokortilla useimmiten juomisensa. Ajaa taksilla baariin edestakaisin, jonne matkaa alle 300m. Nyt olen saanut tarpeekseni ja muutan erilleen.
Sanoo rakastavansa minua, mutta silti haukkuu ja hakkaa kännissä ollessaan.
En aio olla suhteessa, jossa saan vain kärsiä. Enää en tuhlaa aikaani ja rahojani mieheen, joka ei halua olla edes minun takia selvä vaikka olen sitä kiltisti pyytänyt.
Enää en usko anteeksipyyntöihin ja lupauksiin, jotka eivät koskaan toteudu.
Tämä kaveri ainakin elää sellaisessa utuisessa unelmamaailmassa, josta todellisuus hyvin kaukana. Uskoo kaiken olevan kunnossa, jos niin ja niin tapahtuu. Uskoon omiin valheisiinsa, mutta minäpäs en enää uskokkaan.
Aion etsiä onneani muualta ja uskon sen vielä löytävänikin.
Olen aina sanonut et kyllä noi nykyajan opiskeliat ja työttömät on rikkaita kun niillä on rahaa noykua baarissa joka päivä.