Olen eronnut neljä vuotta sitten.
Olen päättänyt pysyä "yksin" kunnes lapseni ovat lentäneet pois pesästä.
Ei tulisi mieleenikään että joku miehen köriläs olisi niin paljon arvokkaampi että syrjäyttäisi lapseni.
Tämä meidän koti on meidän maailma.
Naiset, olkaa henkisesti vahvoja.
Seksiä aina saa muualtakin kun sitä tarvitsee :)
Olen päättänyt pysyä "yksin" kunnes lapseni ovat lentäneet pois pesästä.
Ei tulisi mieleenikään että joku miehen köriläs olisi niin paljon arvokkaampi että syrjäyttäisi lapseni.
Tämä meidän koti on meidän maailma.
Naiset, olkaa henkisesti vahvoja.
Seksiä aina saa muualtakin kun sitä tarvitsee :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla: yksikään mies ei ole niin tärkeä, että heidän takiaan horjuttaisin elämäpiiriä, jonka olen eron jälkeen saanut rakennettua lapsilleni ja itselleni.
Ei ole ketään, kenen vuoksi sanoisin lapsilleni, että menkääs nyt siitä omiin sänkyihinne, kun Setä haluaa olla äidin vieressä yötä. Ei sellaista yksinkertaisesti ole.
Mutta mistä muualtakin seksiä saa, sitä minä vaan kysäisen?
ja ohikulkiessaan sipaisisi olkapäätä. Kuka ottaa kädestä kun on liukasta? Missä on se ihminen aamukahvin aikaan?
Ei joka päivä tarvitse "jyystää", mutta yksinäistä ja puolinaista on ilman miestä. Mistähän vain todellakin loytyisi se mies jolla olisi jotain annettavaa,...
Kyllä seksiä saa! Kaiketi tarkoitatte seksillä sitä kolmatta jalkaa, mutta mistä yksin jäänyt nainen saa hellyyttä, erotiikkaa ja kosketuksia sinne ihon muistiin. Ilman niitä ihminen surkastuu...
nainen ilman miestä, sanan kaikissa merkityksissä. älä heittäydy marttyyriksi, et ole yhtään sen pyhempi äiti jos "omistaudut" vain lapsillesi. kostautuu takuuvarmasti ennemmin tai myöhemmin. älä rupea kuitenkaan huoraamaan, etsi hyvä ja vapaa mies jossa on aviomieheksi.
minulla on toinen mielipide aloittajalle. sinä olet aikuinen ja tarvitset toisen aikuisen, parisuhteesta saa jotain sellaista mitä lapsista ei saa, eikä pidäkkään saada. lapset ovat onnellisia, jos sinä olet onnellinen ja kun he alkavat lähteä pesästä ja loitontua sinusta, on se heillekin helpompaa jos tietävät että sinulla on joku turvanasi.
seksiä saa, kyllä joo, mutta ihminen on myös eroottinen kokonaisuus ja mikäli tämä alue jää pois kokonaan elämästä, on se loukkaus elämää kohtaan...ja eroottisuutta voi olla ainoastaan sellaisten ihmisten välillä joilla on syvempiä tunteita, ei ainoastaan seksiä.
haluatko opettaa lapsillesi mallin jossa yksin on hyvä? yksin toki pärjää varmasti kaikki, mutta suurin halu ihmisellä on rakastaa ja tulla rakastetuksi! sinä olet nyt kieltänyt tämän itseltäsi kokonaan..
Jos sitä rakasta ihmistä ei satu kohdalle, niin pitääkö tyytyä mihin tahansa mieheen. Asia on niin, että jos oikea tulee kohdalle, niin siinä sovitellaan lapsetkin kuvioihin.
Ihminen pystyy aivan hyvin elämään muutaman vuoden ilman miestä, ei siinä naisellisuus mihinkään katoa. Itse elin lasten kanssa 5 vuotta ja enkä todella tuntenut itseäni puolikkaaksi, meillä oli mahtava aika. Sitten lasten jo lähdettyä pesästä löytyi uusi rakas, tätä onnea on kestänyt jo 12 vuotta ja olen hyvin tyytyväinen, että minulla ei ollut pakkoa hankkia siihen rinnalle miestä. Niin ja eivät saaneet esimerkkiä yksinelämisestä, molemmilla perheet ja minulla kaksi lastenlasta.
Mistähän näitä läheisriippuvaisia naisia oikein tulee.
mitä läheisriippuvuus tarkoittaa? Älä sekoita siihen laumaeläinten sosiaalisen kanssakäymisen tarvetta.
En jaksa edes ruveta rautalangasta vääntämään sinulle tätä asiaa. Jos kerran olet jostain lukenut ja oppinut sanan "läheisriippuvuus" ole sitten kans niin fiksu, että edes yrittäisit ymmärtää lukemaasi.
Vain vauvat toistelevat juuri oppimiaan sanoja - ymmärtävätpä he niiden merkitystä tai sitten ei.
En tiedä mikä on elämänkokemuksesi, mutta ilmeisesti se on jotain muuta mitä omani.
Nainen ei muutu puolikkaaksi ilman miestä, eikä kokonaiseksi miehen kanssa.
Olen eronnut vuosia sitten,mutta en ole muuttunut puolikkaaksi naiseksi, olen jopa hengissä ja järjissänikin vaikka kukaan mies ei olekaan itsetuntoani pönkittämässä tai nostamassa.
Minulta kun on jo se vaihe elämästä ohi, etten kestäisi seistä omin jalkoineni, olla täysivaltainen yhteiskunnan jäsen sekä henkisesti että fyysisesti ilman miehen tuomaa viitekehystä.
En ole Rouva Pekka Pakarinen, olen exrouva Pakarinen, tai tarkalleen sanottuna, olen ottanyt entisen sukunimenikin takaisin merkiksi, etten ole kenenkään tuettava.
Jos ja kun joku päivä olen tilanteessa, että uusi rakkaus, parisuhde, kenties avioliitto on väistämättä edessäni, tilanteet arvioidaan uudelleen.
Siihen saakka ei ole mitään paniikkia: aivan turha pitää kesämökillä täysiä lämpöjä, jos siellä ei kukaan kuitenkaan ole. Kuitenkin mahdollisuus kuumentaa mökki vaikka miten helteiseksi on olemassa; ja käytettävissä sitten kun lämmintä tarvitaan.
on elämänkokemusta, mutta ilmeisesti sinulla ei ole kokemusta OIKEASTI toimivasta ja tasavertaisesta parisuhteesta. Tämä johtopäätös heijastuu siitä, koska tekstissäsi miellät miehen roolin täysin väärin, joten et ole varmastikaan kokenut muuta.
Se vain on tosiasia, että ihminen pääsääntöisesti kaipaa ja haluaa kumppanin ja toimivan parisuhteen. Sitä ei tietenkään välttämättä tarvitse, mutta ei pahitteeksi, vaikka hyvä suhde olisikin.
Niin minäkin päätin. Neljä vuotta sitten eronneena vaan kuis kävi.
Rakkaus tuli myös miehen muodossa elämääni.
Ei siinä päättämiset auttaneet.
Olen nyt onnellinen niin äitinä kuin naisena olemisesta.Ihanaa.
Hyvä että on muitakin samalla linjalla. Itse olen ollut yksin 10v, yksi lapsi enää kotona. Yksi seurustelusuhde, jossa mies tapasi lapseni, silloin päätin, ettei kukaan ukko kyllä asu kanssani niin kauan kun lapseni on kotona. En tiedä oikein miksi, mutta olen keskustellut asiasta lasteni kanssa, ja kumpikin on ollut tyyväinen, että olen ollut yksin. Meistä on tullut läheisimpiä. Miesystäväni arvosteli kovasti lapsiani minulle, itse oli tiukempi ja olisi halunnut minunkin olevan. En ole kaivannutkaan miestä saman katon alle. Kyllä sitä sitten kerkiää, kun lapset ovat omillaan.....
Minulla tulee kohta kahdeksan vuotta täyteen yksinhuoltajuutta.
Muistelin aamulla 8 vuoden takaista hiihtolomaa.
Paljon on virrannut vettä sen jälkeen Vantaan joessa ja asiat ovat selkiintymään päin.
Lasten isä on mielenterveyskuntoutuja ja kai minäkin olen.
Uutta miestä en ole kaivannut elämääni.
Torjuin erään miehen päättäväisesti pois elämästäni. Ihan turha alkaa seurustelemaan, jos siitä ei kuitenkaan mitään tule.
Kun lapset lähtevät maailmalle omaan elämään, alan matkustella. Yh-vuosinani minulla ei ollut siihen varaa. Ehkä otan exänkin mukaan.
Haaveeni on toimia joskus kunnolla vapaaehtoistyössä mielenterveystyön parissa.
En tunne olevani puolikas ilman seksiä ja viriiliä miestä.
Ihailin aamulla Oriflamen mainoksia tienposkessa.
Mainoksessa lukee huippunaisille kosmetiikkaa.
Ramppasin aikoinaan Oriflamen tilaisuuksissa ja monessa muussakin jutussa yksinjäämisen jälkeen.
Elämä on tasoittunut. Viihdyn valtavan hyvin omissa oloissani.
Kaivoin eilen laatikosta Jari Sillanpään kasetin.
Olet auringonnousu biisistä tykkään valtavan paljon. Tuosta laulusta tulee tunne, että olemme taas koko perhe onnellisena kesämökillämme.
Viime viikolla olimme koko perhe penkkareiden karkkisateessa. Ei avioero ole tunteitani muuttanut. Rakastan lastemme isää vieläkin syvemmin.
Näytän pitkää nenää uuden onnensa kanssa mesoville.
Ei onni löydy uudesta suhteesta. Se löytyy mielenrauhasta, filosofiasta, uskonnosta, luonnosta ja totuuden löytämisestä.
Väärä mies on osunut kohdallesi.
Minä päätin elää kolmen lapseni kanssa yksin
sen jälkeen kun olin tapaillut pariakin kaveria
ja todennut etten pysty hoitamaan kaikkia
asioita yhtaikaa. Työtä, kotia, lapsia ja parisuhdetta.
Lapsettomat miehet eivät ymmärrä miksi ei voi
olla saatavilla aina kun heille sopisi.
Lapselliset miehet taas yleensä itse ovat etävanhempia ja aikaa jää harrastuksiin
ja siihen parisuhteeseenkin eri tavoin (joka toinen vkonloppu)? Heille on kynnys tulla paikkaan
missä on lapset paikalla silloinkin kun heidän
omansa ovat meneet taas äidilleen.
Paikkaan missä eletään sitä arkea lasten ehdoilla ja lasten kanssa.
Ajattelin että antaa olla koko parisuhde koska ei suju niin ei suju.
Ilokseni tänä päivänä huomaan erehtyneeni.
Vastaan käveli mies jonka kanssa homma on toiminut.
Lapsia tuli elämääni pari lisää ja järjestelyt
vievät energiaa jota tuntuu nyt kuitenkin riittävän.
Halu yrittää kuitenkin kumpuaa ilmeiseti halusta
yrittää ja rakkauden voima voi yllättää.
Luulenpa että luopumisen tuska lapsista jotka jo
muutaman vuoden kuluttua lentävät pesästä on
kivuttomampaa nyt minulle niin kuin lapsille itseleenkin?
Onni löytyy Rakkaudesta.
En kiistä filosofian merkitystä koska se
auttaa oivaltamaan rakastamisen merkityksen.
On suuri lahja saada jakaa elämän kauneus ja
sen kurjuus toisen ihmisen kanssa.
Hienoa että olet onnellinen itsesi kanssa ja
sinulla on hyvä olo.
Rakkaus luontoon tai mihin vaan riittää.
Pitkän nenän näyttäminen onnensa toisesta ihmisetä
löytäneille sen sijaan antaa varaa vielä kasvuun
kohdallasi.
Jatka filosofiaan ja ennenkaikkea uskontoon perehtymistäsi.
elämään yksin !Tai ei ainakaan minua . Olen 35v. viime kesänä eronnut yhden lapsen yksinhuoltaja ja kaipaan todella paljon miestä jakamaan elämän isoja ja pieniä iloja kanssani. Kyllähän se arki tyttären kanssakin on todella antoisaa, palkitsevaa ja nautin toisaalta siitä, että meillä on nyt oma elämä ja voin vapaasti suunnitella omat ja tyttären menot yms.
Mutta... mulla on hirvittävä ikävä miehen läheisyyttä,keskusteluja,pieniä kosketuksia ja merkitseviä katseita yhtäkkiä kesken arkipäiväisten puuhien,kiihkeää erotiikkaa makuuhuoneessa tytön nukuttua ja oikeastaan siis kaikkea sitä mitä toimivaan parisuhteeseen voi kuuluakaan. Olen henkisesti vahva nainen, joten en kaipaa miestä pönkittämään itsetuntoani, vaan seisomaan rinnallani tasavertaisena kumppanina. Erostani ei ole vielä kovin pitkä aika, mutta silti olo on jo "tuskainen". Seksiähän tietenki saisin varmaan paljonkin, jos olisin sitä tyyppiä, että ottaisin ravintolasta vaan jonku kiinnostavan tyypin ja nautiskelisin sen kans illan ja vaikka yönki ja se jäis sitten siihen.
Saatan kylläkin kohta tehdä vaikkapa jonkinlaisen yhdenyön jutunki... eihän sitä koskaan voi ihan takuuvarmasti sanoa, että en koskaan! Ja ei mun mielestä yhdenillan jutuissakaan periaatteessa ole mitään niin kauhean väärää, jos se ei loukkaa ketään. Minä nyt vaan vissin satun olemaan sen luontoinen nainen, että herkästi jokin ns. yhdenillan juttukin jatkuu ja jatkuu ja sittenhän se meneekin jo seurusteluksi tai sitten "naidaan kun nähdään"- tyyliseksi jutuksi.
Uskon, että tulen löytämään miehen vierelleni ennemmin tai myöhemmin, mutta ei tämä yksinhuoltajan elämä herkkua ole. Rakastan lastani yli kaiken ja en tietenkään aseta ketään miestä lapseni tarpeiden edelle, mutta kyllä minulla on myös oikeus ihan omaan ysityiselämään. Lapsi on onnellinen silloin kun näkee äidinkin (tai isänkin) olevan onnellinen. En aio jäädä odottamaan todellakaan sitä aikaa, että tyttäreni on jo täysi-ikäinen ja muuttaa omaan kotiin, ennenkuin annan itselleni luvan uuteen vakavaan miessuhteeseen. Miehiä on niin monenlaisia ,niinkuin naisiakin, että uskon sellaisiakin olevan olemassa , joiden kanssa arkipäivän järjestelyt yms. sujuvat mutkattomasti, vaikka minulla onkin jo lapsi toisen miehen kanssa. Se vaatii vain keskustelutaitoja ja rehellisyyttä, että pystyy selvittelemään vaikeitakin asioita ja tilanteita, joita voi tulla eteen.
Olen samaa mieltä, että ei ihmistä ole tarkoitettu
yksin elämään. Olen 44 vuotias miehen alku ja olen kanssasi samaa mieltä, että kyllä lapsikin voi elää ns. isäpuolen läsnä ollessa, ja se saattaa olla ihan hyväkin, kun lapsellekkin on mielestäni hyvä olla niin äiti hahmo, kuin myös isä hahmo. T: Jouni
hyvä päätös jos se on sydämessä koko ajan.se on itsestänselvää ettei kukaan syrjäytä lapsia!!minulla ihana elämä!hyvä mies-hyvä lasten kaveri ,minun tukeni,minulla myös kumppani jne.olen aina ollut henkisesti vahva.seksi pysyvän kumppanin kanssa on kumminkin aina parempaa kuin kaikki hupulaiset.kokemusta irtoseksistäkin.