Vaimoni on pettänyt minua jo hyvän aikaa ja siitä on seurannut keskustelua avioerosta.
Kysyisin teiltä mielipidettä että voiko 16 tytölle kertoa äidin seikailuista vai onko parempi jättää puhumatta asiasta.
Mielestäni tietyn ikäisille lapsille pitäisi olla rehellinen ja kertoa syistä miksi vanhemmat ovat eroaikeissa.
Mitä mieltä olette. Onko parempi pitää lapset ulkopuolella.
Lapset jäisivät meidän tapauksessa siihen uskoon että minä olen vaan päättänyt muuttaa pois ja hylätä lapset.
Kysyisin teiltä mielipidettä että voiko 16 tytölle kertoa äidin seikailuista vai onko parempi jättää puhumatta asiasta.
Mielestäni tietyn ikäisille lapsille pitäisi olla rehellinen ja kertoa syistä miksi vanhemmat ovat eroaikeissa.
Mitä mieltä olette. Onko parempi pitää lapset ulkopuolella.
Lapset jäisivät meidän tapauksessa siihen uskoon että minä olen vaan päättänyt muuttaa pois ja hylätä lapset.
Vastaukset 27
Vanhimmat
on jo aika iso ymmärtämään. Tärkeintä on kuitenkin se, ettet hauku lastesi äitiä tai käytä lastasi tukipilarina, jolle purat kurjaa elämääsi. Ammattiauttajat ja ystävät ovat sitä varten, että heille valitetaan asiasta. Lapsille asian voi todeta, mutta kuitenkin niin, ettet ala heidän kuullen halveksumaan heidän äitiään tai olemaan marttyyri.
Lapsille on parasta kertoa totuus. Jos tunteet on kuollu niin kertoa se.Kertoa pahasta olosta ja miten eroon on päädytty. Jos vaan lähdet niin sinusta tulee se avion rikkoja tytön mielestä,sinä hylkäsit. Lapsilla oikeus muodostaa itse käsityksensä asiasta totuuden pohjalta.Hän tarvitsee molemmat vanhemmat.Älkää hänelle syytelkö toisianne,mutta kertokaa totuus. Lastanne te molemmat rakastatte ja haluatte hänelle hyvän elämän ....ajatelkaa sitä.
Ethän sentään aio lapsiasi hylätä? He tarvitsevat sinua aina !!!!
Mitä jos kertoisit, että äiti ja isä eivät enää rakasta toisiaan niin kuin avioparin kuuluu? Sehän on totuus. Minusta 16-vuotias on vielä aika herkässä iässä kuulemaan pettämistouhuista, se voi vaikuttaa hänen omaan suhtautumiseensa parisuhdetta kohtaan. Sitä paitsi tuollaista asiaa voi olla vaikea kertoa syyttämättä toista, ja sen sopan keskelle lapsi ei halua joutua.
Minä jättäisin vaimon touhut mainitsematta. Eronne syy ei ole vaimon pettäminen, vaan se on rakkauden loppuminen/muuttuminen.
Itse jouduin kertomaan (yli 30 vuotta kestänyt avioliitto )lapsille.
Suhde oli loppumassa miehen uskottomuuden vuoksi.
Mies löysi netistä 52-vuotiaan leskirouvan, himokkaan ja seksin puutteessa olevan, mummoksi tulevan rouvan.Tyttäreni haukkui naisen puhelimessa ja kysyi rakkaudesta. Vastaus oli:
"En rakasta,mutta haluan seksiä." Nainen ei ole mikään kaunotar, joten Etelä-Suomesta ei tuntunut naintikaveria löytyvän.Tuli mieleen MärtaTikkanen: " Voiko miehen raiskata?" ...Edelleen
olemme yhdessä asuinkumppaneina miehen kanssa, kun hän ei onnistunut saamaan uutta "upeaa" rouvaa uuteen rakentamaansa kotiin.
Siis, varsinainen kysymys! En olisi voinut tätä tuskaani kestää jos en olisi lapsilleni kertonut. Tyttäreni on nyt 28 v. ja poikani 16 v. Elämä heittää, näin täytyy lähes 60-vuotiaan sanoa. Väillä olen katunut kertomista, mutta rehellisenä ihmisenä en olisi voinut pitää asiaa sisälläni. Ihmettelen edelleen, että mies pystyi puoli vuotta pitämään kaiken sisällään, mutta käytöksestä tietysti pystyin päättelemään paljon. Siis se naisen vaisto..kertoi.Suosittelen kertomista joka tapauksessa.
Minä en olisi missään nimessä halunnut kuulla tuota isältäni/äidiltäni!!! Vanhempien seksuaalisuus muutenkaan ei lapsia kiinnosta, eivät he halua siitä kuulla, varsinkaan,että seksiä on harrastettu muiden kanssa.
Lapsi joutuu tilanteeseen, ettei hän tiedä olisiko vihainen äidilleen vaiko ei ja miten suhtautua? Onko äiti nyt paha? Äiti ei kuitenkaan suoranaisesti lapselle ole mitään pahaa tehnyt. Äiti hän on kaikesta huolimatta. Tai sitten lapsi haluaa olla samalla puolella äidin kanssa ja haluaa "hyväksyä" tuon, millaisen mallin tuo antaa lapselle? Viimeisintä kuitenkin eniten epäilen tapahtuvaksi. En kuitenkaan asettaisi lasta tuomarin asemaan, joksi lapsi väistämättäkin joutuu jos hänelle tuollaisia sioita kerrotaan. Lapsi kokee, että on asetuttava jomman kumman puolelle.
Ymmärrän kiusauksen kertoa "koko totuus", saisihan petturivaimokin kunnolla nenilleen. Aikuisten tulisi kuitenkin muistaa erotilanteessa lasten tunteet, ero jo ilman muita shokkiuutisia on vaikea. Tuo tyttärenne ikäkään ei ole mikään helpoin vaikka voisi kuvitella, että hän ymmärtää jo aikuisten asioita. Minä nyt 37-vuotiaana en missään nimessä vieläkään haluaisi kuulla vanhempieni mahdollisista syrjähypyistä.
Minäkään en ole koko totuutta erostamme lapsillemme kertonut, vaikka kiusaus oli ja on edelleenkin suuri. En halua saattaa lasten isää huonoon valoon.Halusin, että lapset eivät enempää sekoita päätään sillä mitä pitää kenestäkin ajatella. Ja että äiti ja isä ovat samoja rakastavia ihmisiä kuin ennenkin.
Ilmeisesti parisuhteessannen mättää jokin asia jos vaimo kerran tuollaista harrastaa. Ok, vaimo tekee väärin, mutta ilmeisesti teillä ei kaikki asiat ole kohdallaan, jos vaimo käy vieraissa. Ainakaan vaimon mielestä. Nämä ovat aivan liian monimutkaisia juttuja selittää lapselle ja liian yksoikoista pamauttaa lapselle, että äiti pettää isää. Kaikkea ei lasten tarvitse tietää.
Mielestäni se riittää, että lapselle kerrotaan vanhemilla olevan liikaa erimielisyyksiä ja että vanhemmat tulevat paremmin toimeen kun asuvat eri osoitteissa ja että lapsella on tulevaisuudessa kaksi kotia.
eihän lapsia tarvitse missään nimessä jättää siihen uskoon, että muutat pois ja hylkäät heidät! vai niinkö meinaat tehdä? Eikö lapsille voi kertoa ettet missään nimessä heitä hylkää. Teidän on hyvä sovun kannalta asua eri paikoissa ja lapset ovat tervetulleita isän luokse. Kerrotte, että olette päättäneet, että lapset "saavat" asua äidin kanssa ja sen vuoksi sinun on parempi olla se joka muuttaa pois. Lapset voivat jäädä tuttuun ympäristöön, mutta saavat uuden toisen kodin sinun luotasi.
Olen päättänyt että en aio muuttaa mihinkään koska en koe tehneeni avioliitossa mitään sellaista että minun pitäisi muuttaa pois.
Vaimoni on löytänyt toisen. Se on ainut syy.
Tuntuu oudolta ratkaisulta että minun pitäisi muuttaa pois että vaimoni saisi aloittaa uuden elämän meidän yhteisessä kodissa, meidän yhteisten lasten kanssa sekä uuden miehen.
Pahimmassa tapauksessa minusta tehdään vielä syntipukki lasten silmissä. Ei tosiaankaan mene läpi.
Täytyy vielä miettiä sitä lapsille kertomista.
Perheessä on 16 vuotiaan lisäksi 11 ja 14 vuotiaat lapset.
Älä muuta omasta kodistasi minnekkään, vaimohan se on pettänyt joten muuttakoon uuden miehensä luo tai muualle. Äläkä kerro lapsille, heillä muutenkin vaikeaa murrosiässä ilman, että joutuvat kantamaan huolta ja suremaan vanhempiensa puolesta.
Niin juuri, miksi sinä muuttaisit pois? jos vaimolla on uusi, menkööt hän paikkaan parempaan. onko vaimo sitten ehdottanut, että sinä muutat pois? Toki lasten asemaakin kannattaa ajatella. Kummalle lapset jäävät? se kumpi ottaa/saa lapset jääkööt entiseen kotiin, jossa lapsilla koulut ja kaverit lähellä.
Eiköhän asia valkene lapsillekkin sitä tietä tai laita vaimosi kertomaan asian laita. Minä kyllä kertoisin, ettei vanhemilla mene oikein hyvin keskenään, joten on parasta erota. Missään nimessä en kertoisi mistään pettämisistä. ne aiheuttavat vaan lapsessa ahdistusta ja hämmennystä. Jos tosiaankin vaimolla on uusi mies jonka kanssa on aikeissa ryhtyä asumaan, silloin lienee parempi kertoa totuus.
Me kerroimme lapsille yhdessä,että isä on löytänyt uuden rakkauden ja muuttaa hänen luokseen.Eihän tälläistä voi mitenkään kiertää,olla kertomatta. Molemmat vakuutimme että lapset saavat pitää molemmat vanhemmat ja heitä rakastamme edelleen.Ainakin jos toinen alkaa heti asua uuden kanssa niin on turha yrittää kaunistella asiaa enempää.
Vaimoni ilmoitti ykskantaa että minulla olisi korkea aika etsiä asuntoa !!
minun vanhempani erosivat kun olin 19-vuotias ja muuttanut pois kotoa. veli jäi asumaan isän kanssa, äiti muutti pois. toki olimme huomanneet ongelmat vanhempien suhteessa, mutta oikeasti: lapselle tekee pahaa - vaikka olisikin aikuinen jo - kuulla näistä pettämiskuvioista. omat vanhempani eivät kertoneet, mutta osasimme kyllä laskea yhteen kun äidillä oli miesystävä jo heti eron jälkeen ja naimisiinkin piti päästä alle vuosi eron jälkeen. kysymällä olen saanut selville, että ko. mies oli äitini elämässä jo kun olin viisivuotias. se tekee kipeää ja isä joskus pienissä kaljoissa haluaa kertoa asiasta enemmän, mutta olen sanonut etten halua kuulla. molempien vanhempien kanssa olen erittäin läheinen ja mielestäni heidän välisensä asiat eivät minulle kuulu, nehän ovat muutenkin jo menneisyyttä. jos asiasta olisi kerrottu eron aikaan, olisi se tehnyt muutenkin äärimmäisen kipeästä asiasta vieläkin kipeämmän, siinä ikään kuin sälytetään lapsen harteille taakkaa ja vastuuta, joka hänelle ei kuulu. lasten ei kuulu joutua valitsemaan puolia tai joutua tuomitsemaan, ei edes aikuisena.
minä sanoisin siis, että kerro jos kysytään suoraan, mutta älä aktiivisesti ryhdy levittämään lapsille kipeää tietoa heidän äidistään. teidän kahden välinen suhteenne on teidän asianne ja lapsen ja vanhemman suhde on eri suhde ja eri asia.
16-vuotiaalla on varmasti omiakin ongelmia ja huolia ilman, että hän joutuu huolestumaan ja kantamaan vastuuta vanhempiensa ongelmista. Anna siis lapsesi elää lapsen elämää ilman että sotket häntä teidän aikuisten riitoihin. Voit kertoa hänelle suoraan varmaankin etten suinkaan jätä lastasi ja että edelleenkin välität hänestä ja haluat pitää häneen yhteyttä (jos asia on niin?), mutta että lapsestasi täysin riippumattomista syistä ja teidän vanhempien keskinäisistä ongelmista johtuen asia on nyt näin ja muutat pois. Kyllä lapset on fiksumpia kuin luuletkaan ja voi hyvinkin olla että lapsesi tietää että vaimosi pettää sinua vaikkei ole siitä sinulle tai äidilleen mitään sanonutkaan. Lapset vaistoaa herkemmin asioita kuin voisi uskoakaan. Lapsesi henkistä hyvinvointia ajatellen suosittelen ettet myöskään puhu pahaa hänen äidistään hänelle tms. vaan hoidatte vaimosi kanssa keskinäiset asianne keskenänne sotkematta lapsia niihin millään tavalla, varsinkaan kun hänellä ei ole niihin osaa eikä arpaa.
Mielestäni parasta olisi kertoa totuus. Turha ruveta kaunistelemaan tai keksimään mitään ihmeellisiä selityksiä.
Kerrot vakavasti, että mistä tässä on kyse.
Sitä vaan ihmettelen, että jos muijas on pettänyt, niin miksi sinun pitää muuttaa pois. Itse olisin potkaissut akan pellolle ja etsimään omaa kämppää.
No, kukin tietysti tavallaan.
Mutta älä keksi mitään selityksiä, vaan noin isolle ihmiselle voi jo kertoa totuuden. Vaikka se varmasti satuttaa, niin se on kuitenkin elämää. Rehellistä puhetta peliin.
Jos suhteessa on kaikki hyvin ei ole tarvetta pettää.
Mutta jos toista ei koskaan huomioi ja kohtelee toista kuin ilmaa niin se on otollinen ilmapiiri pettämiselle: koska kotoa ei saa rakkautta niin sitä sitten on haettava sieltä mistä sitä saa: joko salarakkaalta tai sitten löytää kokonaan uuden.
Eli pettämisen syy on rakkauden puute, rakkautta siinä etsitään, koska itsellä on paha olla nykyisessä suhteessa, mutta ei vaan osaa lopettaa suhdetta vaikka paras olisi jos voisi, mutta se ei aina ole niin helppoa jos mukana on esim. lapsiakin...
on vain tekosyy, todellinen syy on sen puute...
Meidän suhteessa minä olen tarjonnut rakkautta ja olen halunnut keskustella vaikeistakin asioista.
Kun on jokin ongelma vaimoni lakkaa puhumasta eikä halua puhua mitään.
Kun jokin ongelma on kasvanut liian suureksi alkaa vaimoni syytellä minun tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni.
Asioista pitäisi voida keskustella ennenkuin ongelman ovat liian suuria ratkaistavaksi. Näin on meillä mennyt aina.
Sinun täytyy olla rehellinen lapsillesi.
Koska jos nyt olet vain hiljaa tai keksit jonkun stoorin eroonne,eivät lapset usko sinua myöhemmin kun päätät kertoa totuuden.
Vaikenemalla saatat joutua syntipukiksi tietämättäsikin,vaimosi voi kertoa tietämättäsi minkälaisen stoorin vaan lapsillesi salaisuutena jonka he uskovat.
PARAS RATKAISU on kun kutsut lapset kokoon ja kerrot että olette päättäneet erota,kerrot hieman rakkaudesta johon uskot ja että se perustuu luottamukseen ym.
Kerrot rehellisesti ja kauniisti että äitinne on löytänyt uuden miehen ja että elämä on välillä tälläistä eikä se mene aina käsikirjoitusten mukaan.
Muistat vaan olla rauhallinen,etkä syytä tai mustamaalaa vaimoasi,koska lapset vaistoavat kaiken sellaisen ja heille saattaa jäädä väärä kuva myös sinusta.
Kerrot asian kuten se on.
Tuossa "toisenlainen tuhkimotarina" -ketjussa taas naiset syyttelivät miestä kun mies petti. Ei ollut puolustelijaa miehelle juurikaan. Taas huomaa, että kun nainen pettää, niin silloin siihen on pätevä syy.
Kyllähän lapset joka tapauksessa joutuvat kärsimään avioerosta ja vaimosi touhuilun tuloksesta, eli ennen pitkää varmasti he tulevat tietoisiksi, viimeistään siinä vaihees kun uus ukko ilmestyy kuvioihin näkyvästi. Voit puhua lapsellesi jo etukäteen, niinkuin asia on. Ei tietenkään seksipuolesta erikseen, vaan tyyliin että äiti on nyt hullaantunut toiseen mieheen ja tällä hetkellä näyttää ettei avioliitto voi ainakaan toistaiseksi jatkua. Ei tietenkään liian tarkkaan tai yksityiskohtaisesti. Totuus tuottaa usein nopeaa, raakaa kipua mut salailu pahentaa pinnan alla asioita ja käsittelemättömät asiat/tunteet velloo ja raastaa pitkän aikaa.
Meillä eron aikaan lapset oli 11, 14 ja 17v. Minä, lasten äiti rakastuin hyvästä avioliitosta huolimatta toiseen mieheen. Yritimme ex mieheni kanssa saada asiat kohdalleen mutta ero tuli kaikesta huolimatta. Mies jäi lasten kanssa kotiimme asumaan, en olisi voinut ajaa syytöntä miestä ja lapsia pois kodistaan. Lapset otimme saman pöydän ääreen ex-än kanssa ja kerroimme että eroamme ja syyksi sen että tunteet ovat välillämme muuttuneet ja jatkamme elämäämme erillään mutta painotimme sitä ettei lasten suhde kumpaankaan vanhempaan muutu, välitämme lapsistamme molemmat edelleen yhtä paljon kuin ennenkin. Emme kertoneet pettämisestä muuten kuin että äiti, siis minä olen ihastunut toiseen mieheen. Emme syytelleet ketään ja lapset sai esittää kysymyksiä mitkä askarrutti ja me vastailimme niihin oikein ja rehellisesti. Nyt kaksi vanhinta lasta asuu minun luonani ja vierailevat isällään joka asuu avoliitossa uuden naisen kanssa, välit kaikilla on säilynyt hyvänä tällä tavalla.. Kertoa voi mutta miettiä mitä ja miten, lasten ei ole pakko tietää kaikkia yksityiskohtia sänkypuuhineen päivineen.
Lpaset tietävät yllttävän tarkkaan missä mennään.
Ei ole mitään järkeä kertoa äidin seikkailuista lapsille, sillä heille ne eivät kuulu mitenkään. Ei vaikka olisivat täysi-ikäisiä.
Et kai aio hylätä lastasi, vaikka pois muuttaisitkin? Varmasti olisi parhaita sanoa, että te eroatte, koska ette enää rakasta. Ja tähdentää sitä, että sinä et eroa lapsestasi, vaikka pois muutatkin.
Tilanteeni on identtinen. Aviomieheni on pettänyt minua jo jonkin aikaa ja ero on vireillä. Lapseni, ei yhteinen, on 16-vuotta ja pitää miestä lähes isänään. Tähän mennessä on kerrottu vain että mies on tehnyt jotain minkä takia luottamus on mennyt. En tiedä pitäiskö kertoa syistä enemmän, koska alkaa tuntua että poika syyttää minua erilleen muuttamisesta.
Mitä tulee pettämisen syihin niin varmaan se on niin, että parisuhteessa täytyy olla jotain vikaa. Sitä on vaan mahdoton korjata, jollei itse tiedä mistä on kyse! Kun on itse ihan rakastunut ja toinen vastaa olevansa onnellinen kunnes pettäminen selviää. Olisin minäkin halunnut tietää silloin kun jotain olis voinut vielä tehdä. Kuulostaa naiivilta, mutta mitään en ole tajunnut, niin taitavasti hommaa on hoidettu.
Itsekään en tiennyt asiasta mitään mutta aloin ihmettelemään puhumattomuutta.
Kun kyselin mikä vaivaa niin sain ympäripyöreita vastauksia.
Aloin kulkea silmät auki ja lopulta huomasin mistä on kyse.
Hitto kun harmittaa tämä minun kiltteys ja sokea luottaminen vaimooni.
Minä en ole lapsille ikinä kertonut, että isä kävi huorissa ja toi taudin. Ei kuulu lapsille aikuisten asiat. Enkä halua laskea isän arvostusta lasten silmissä, ovathan he osa isäänsä. Samalla moittisin tavallaan heitä. Tiedän kokemuksesta, kun äitini kertoi minulle isän syrjähypyistä kun olin 16 v. Tuli ahdistunut olo ja olisin halunnut ettei äiti olisi kertonut. Eivät lapset niin tyhmiä ole, että luulevat yhden vain olevan syyllinen eroon ja viimeistään aikuisena ymmärtävät muutenkin ilman että kaikkia likaisia yksityiskohtia tarvitsee heidän päälleen kaataa. Et kai hylkää lapsia vaan tapaat heitä mahdollisimman paljon???