olin itse 15v ja tyttö 13v kun aloitimme seurustelun, seurustelimme reipaat viisi vuotta. en tajua mikä minulle tuli, kävin talvella intin ja pääsin viime kesänä pois, en enään halunnut suudella häntä, en tajua miksi. ajattelin hänestä kaikkea ihanaa että kun pääsen lomille niin tehdään sitä ja tätä ja ollaan vain kiinni toisissamme, mutta sitten
kun näimme, se tunne vain katosi jonnekkin. tätä jatkui pidemmän aikaa ja Hän joutui kärsimään paljon takiani. Sain selville syksyllä että hän oli ihastunut toiseen, silloin tajusin että mitä minulla oli ja miten olin käyttäytynyt, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Tekisin mitä vain että saisin hänet takaisin, hän oli koko elämäni. nyt tuntuu että oma elämäni on ohitse, että en löytäisi koskaan ketään toista, tuntuu että olen ruma. Eilen yöllä näin hänen pihallaan sen toisen miehen auton, hajosin täysin uudestaan.
olen jopa miettinyt lähtemistä tästä maailmasta, tekee vain mieli päästä jotenkin tästä tuskasta eroon, näen hänet kokoajan suutelemassa sitä toista kun suljen silmäni, yöt ovat todella
vaikeita. Kasvoimme aikuisiksi yhdessä enkä osaa kuvitella elämää ilman häntä, mutta en toisaalta halua tietää miten hänellä ja sillä toisella menee. Hän oli koko elämäni, kaunein ja ihanin olento maan päällä, nyt vasta tajuan mitä olen menettänyt. Auttakaa joku :(
kun näimme, se tunne vain katosi jonnekkin. tätä jatkui pidemmän aikaa ja Hän joutui kärsimään paljon takiani. Sain selville syksyllä että hän oli ihastunut toiseen, silloin tajusin että mitä minulla oli ja miten olin käyttäytynyt, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Tekisin mitä vain että saisin hänet takaisin, hän oli koko elämäni. nyt tuntuu että oma elämäni on ohitse, että en löytäisi koskaan ketään toista, tuntuu että olen ruma. Eilen yöllä näin hänen pihallaan sen toisen miehen auton, hajosin täysin uudestaan.
olen jopa miettinyt lähtemistä tästä maailmasta, tekee vain mieli päästä jotenkin tästä tuskasta eroon, näen hänet kokoajan suutelemassa sitä toista kun suljen silmäni, yöt ovat todella
vaikeita. Kasvoimme aikuisiksi yhdessä enkä osaa kuvitella elämää ilman häntä, mutta en toisaalta halua tietää miten hänellä ja sillä toisella menee. Hän oli koko elämäni, kaunein ja ihanin olento maan päällä, nyt vasta tajuan mitä olen menettänyt. Auttakaa joku :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
tajuaa mitä menetti..näin se menee aina!!
Miten jaksan tästä eteenpäin?
Löydänkö ketään toista?
Miten hän voi ihastua toiseen, minähän olin hänen elämänsä rakkaus?
Mikä minussa on vikana?
Miksi en kelpaa?
Mitä siinä toisessa on parempaa kuin minussa?
Kauan tämä kipu kestää?
Mitä he tekevät nyt?
Älä vajoa synkkyyteen! Elämä jatkuu. Aloititte niin uskomattoman nuorina ton seurustelun ja tosiasia on, että vain harvat menevät ensi rakkautensa kanssa naimisiin. Anna ajan kulua ja nauti vapaudestasi. Sinussa ei ole mitään vikaa.
En usko, että ex-tyttöystäväsi suhde tulee kestämään, koska mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi tuntea elämässään vapaus ja itsenäistyminen. Ajattele, että sinulla on hieno tilaisuus opetella itsenäistymään ja huom. minun mielestäni aikuiseksi kasvaminen ei lopu täysi-ikäisyyteen, koska on vielä paljon opittavaa elämästä.
Anna siis ajan kulua ja vuoden päästä sinulla on varmasti parempi olo. Ehkäpä löydät ajan kuluessa uuden rakkauden elämääsi.
Olen sinua 10 vuotta vanhempi ja muutamia viikkoja sitten eronnut. Suhteemme kesti myös noin 5 vuotta. Nainen löysi eron jälkeen melkein heti uuden miehen ja olen saanut kärsiä tunteideni kanssa yksin. Naisella on nyt uuden suhteen alkuhuuma menossa, eikä häntä juurikaan kiinnosta minun tuskani. Tilanne tuntuu epäreilulta, kun hän onnistui välttämään nämä paskat tunteet hyppäämällä uuteen suhteeseen ja minä joudun kärsimään nyt yksin. Mutta kyllä tästä vielä noustaan.
Sinulla on vielä elämä edessä. Ehdit elää ja kokea asioita, joita et osaa vielä edes kuvitella. Tällä hetkellä sinun on paras keskittyä vain itseesi ja selviytymiseesi. Lopeta haaveilut yhteen palaamisesta, sillä se ei ole mahdollista ainakaan sinä aikana, kun exäsi on rakastunut uuteen mieheen. Rakastuminen on kemiallinen reaktio ja se kestää aikansa. Vietä aikaa tuttujen ihmisten kanssa ja puhu kaikki paska ulos sisältäsi. Kippaa se reilusti toisten niskaan. Sitä varten ne ystävät ja läheiset ovat. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin kirjoita tuntemuksesi vaikka tietokoneelle. Voit joskus 10 vuoden päästä kaivaa kirjoituksen esiin ja todeta, että selvisinpäs tuostakin.
Harrastukset, opiskelu ja työnteko vievät mukavasti ajatukset pois ikävistä asioista. Panosta siis niihin. Mutta anna kuitenkin myös tunteille aikaa, sillä niiden käsittelemättä jättäminen kostautuu joskus myöhemmin. Näin uskon käyvän omalle exällenikin, koska hän ei juurikaan käsitellyt eroamme ennen uutta suhdetta. Unohduksiin painettu käsittelemätön suru muuttaa pikkuhiljaa muotoaan ja voi nousta esiin yllättävissä tilanteissa.
Ei muuta kuin lippu korkealle ja kohti uusia haasteita. Kyllä sinä selviät. Ja niin selviän minäkin.
tuesta, alkoi heti hymyilyttämään ja tuli parempi mieli :)
Itelläni on vähän sama tilanne, tosin muita ei ole sotkeutunut kuvioihin. Minulle tuli ihan samoja tunteita, odotin kovasti ja toivoin täydellisyyttä yhteiseltä ajalta. Mutta, mutta... Sitten olinkin jotain muuta, kylmä ja arvosteleva.
Hetken tuntui jo hieman paremmalta, mutta sitten sorruin taas.
Olen nyt ollut yhteydessä tähän rakkauteeni, soitellut, tekstaillut, käynyt yhdessä kaupungissa.
Nyt tuska ja ahdistus on alkanut palailemaan, hän ei enää ota minuun yhteyttä, minä otan häneen.
Hänestä huomaa että hän ei enää rakasta minua 'sillälailla', hän haluaa olla vain ystäväni, itse haluaisin muuta.. helvetti kun en vaan voi yksinkertaisesti olla ottamatta yhteyttä.
Hän on mielessäni koko päivän.. töissä, kun menen nukkumaan, unissani, heti aamulla kun avaan silmäni.. plaaah.. miten voisin unohtaa hänet :/
on taas niin voimaton olo.. varsinkin kun tiedän että se toinen viettää öitään hänen luonaan.. tänäänkin. Elämä on perseestä.