Pettämisiä,salarakkaita,ykkösiä,kakkosia... Mutta MIKSI? Onko se sitten niin,että tämä fyysinen juttu miehessä; eli pitää mahdollisimman paljon saada levitettyä siittiöitään joka suuntaan.. Vaan jospa ei aivan sittenkään. Kuka nämä tunnevammaiset miehet kasvattaa? Se samanlainen tunnevammainen isä,mutta lähinnä se on ollut suomalainen nainen; maailman tasa-arvoisin,koulutetuin,feministi jne. Elän itse vaikean ihmisen kanssa. On ollut pettämisiä jne. Olen myös tutkiskellut omaa käytöstäni; olenko minä ajanut miestäni vieraisiin? Ehkä olenkin. Vaikka lopullinen valinta on kuitenkin aina tekijällä. Silti väitän,että suomalainen nainen jo omien poikiensa kasvattamisessa tekee heistä tunnevammaisia (ei pidä yleistää). Ei erota,vaikka eletään perhehelvetissä. Pienet pojat joutuvat puolustamaan äitiään. Tai äiti ottaa lapsen aseekseen, myös avioerossa nainen pystyy kiristämään ja aivopesemään lastaan, vain omasta itsekkyydestään ja kyvyttömyydestään tuntea empatiaa ja olla kostamatta. Olen nähnyt läheltä pariskuntia,jossa nainen on hirviö. Mies tekee,passaa,jaksaa, ajaa itsensä aivan piippuun. Olenkin ihmetellyt,miten on mahdollista,että jos mies on oikein kiltti,mukava jne. puoliso on aivan hirviö. Mutta myös päinvastoin. Että miettikää mistä tämä tunnevammaisuus ja miehen valtava rakkauden nälkä kumpuaa. Naiset hei, älkää olko aina niin pirun feministejä ja tasa-arvo vouhotuksessanne menkö yli. Se miksi joku nainen taas ryhtyy salarakkaaksi,kysehän on kuitenkin aina naisten valtataistelusta. Sehän näkyy jo pienissä tytöissä; 2 tyttöä voi olla ystäviä,mutta kolmas on jo liikaa. Alkaa taistelu. Vähiten syyllinen siis heittäköön ensimmäisen kiven.
Suomalainen nainen
Pohdiskelija
21155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eiköhän noita salarakkaita, ykkösiä ja kakkosia ole muuallakin kuin Suomessa. Täällä naisella ja miehellä on sentään valinnan mahdollisuus, jäädäkö suhteeseen vai erota. Tuo mahdollisuus on niin pettäjillä kuin petetyilläkin. Ehkäpä se onkin niin vaikeaa; on vaikea ottaa vastuu omasta elämästään ja tehdä päätöksiä. Olisi ainakin yksinkertaista olla jossain Turkissa aviovaimo. Ei tarvitsisi aamulla miettiä, mitä tänään tekisi, koska valinnan varaa ei ole.
En itse pidä suomalaisia miehiä tunnevammaisina. Mielestäni suurin osa suomalaisista elää normaalia elämään iloineen ja suruineen, nousuineen ja laskuineen. Elämämme ei ole varmaan täydellistä, mutta on se varmaan monessa suhteessa parempaa kuin esimerkiksi monissa köyhissä maissa, joissa eletään päivä kerrallaan voimatta itse kovinkaan paljon elämään vaikuttaa.
Loppujen lopuksi harva tuntee naapuriaan, ystäviään tai sukulaisiaan niin hyvin, että voi sanoa heidän elävän helvetissä tai paratiisissa. Vaikkeivat ihmiset edes pyri tietoisesti salamaan mitään, toisten elämää on mahdoton arvioida. En rehellisesti sanoen tunne yhtään naista tai miestä, jonka voisin sanoa olevan hirviö. En myöskään ole valmis kovin herkästi tuomitsemaan ketään tunnevammaiseksi. Joskus on käynyt niinkin, että oma tuttavani on haukkunut vaikka aviomiestään ja kun vihdoin tapaan kyseisen henkilön, hän vaikuttaa ihan normaalilta.
ole poikien kohdalla hyvän roolimallin puuttumisesta, joko äiti on yh tai sitten on juoppo/muuten vaan paska isä. Mallia katsellaan sitten tv.stä, idoleista ym, jotka antavat huonoa esimerkkiä yleensä. Siinä onkin sitten jo koko paska paketti valmiina.