Kiljuvan sian jahtaaminen.

Hyvä täällä on näköjään muitakin alan harrastajia paikalla.Ihmeellisesti laji on kuihtunut sitten Kuusamon Olympialaisten,jossa lajissa saatiin sentään 3 kultamitalia.Sen jälkeen harrastajajoukko on selvästi vähentynyt ja yleisön mielenkiinto lajiin vähentynyt.Surullista,sillä kiljuvan sian metsästyksessä on jaloimpia piirteitä mitä Olympiahenki tuntee.Siinä yhdistyy korkeammalle,pitemmälle ja voimakkaammin.

Näitä kolmea aatetta käytti myös entinen kultamitalistimme Sikas Persees,joka otti mitalin metsästäessään Tuire Ala-Villasta oman makuuhuoneen sängyssä,jota käytettiin olympialaisissa kenttänä.Sikas Persees käytti kotisänky etuaan hienosti hyväkseen ja suorastaan seivästi Tuire Ala-Villasen allensa.

Tuiresta löytyi kepin jättämiä piste jälkiä 43 kohtaa,joka johti selkeään voittoon,myös märästä pesästä löytyi voittoon oikeuttavat 10 lisäpistettä.Säännöissä mainitaan jos märästä pesästä löytyy kepin roiskeita sian vielä kiljuessa,siitä voidaan antaa 10 lisäpistettä välittömästi.

Hienoa on muistella näitä vanhoja menestys vuosia ja samalla odotella seuraavia olympialaisia.Itselläni treenit ovat hyvällä mallilla,vaikka vielä ei olympiavuosi olekaan.Olen kellistänyt kiljuvassa siassa jo 4 kohdetta.3 vanhaa sikaa ja yksi nuorempi tapaus.
Kaksi sioista oli Tuula nimisiä ja toiset olivat Kirsi Lumppu-Koskinen,viimeisen nimi oli Pikainen Limpsa.

Laitan meiliä tulemaan,niin voidaan ottaa osaa joukkuekisaan.Morjens.