mistään syvällisimmistä asioista... Olemme seurustelleet nyt vuoden verran, ja olen antanut ajan kulua- jospa vaan on hitaasti avautuvaa tyyppiä... Mutta nyt alkaa oikeasti huolestuttaa, olenko törmännyt tunnevammaiseen ihmiseen! Mies on muuten kaikin puolin mieleinen; huumorintaju, harrastukset,eläin- ja lapsirakas... Emme asu yhdessä, mutta näemme miltei päivittäin. Kun keskustelu menee tunnepuolelle, mies on aivan lukossa! Pystyy kyllä sanomaan ne maagiset kolme sanaa: minä rakastan sinua, mutta ei muuta. Olen ajatellut, että jospa vaan tyytyisin ja antaisin asian olla, mutta tuntuu etten voi... Millä ilveellä saisin edes pikkuisen raotettua verhoa- mitä mies ajattelee ja tuntee? Onko kokemuksia, tai miehet; onko neuvoa, kuinka?
mieheni ei suostu puhumaan
miisa64
111617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ole tunnevammainen, vaikkei tunteistaan haluakaan jutella. Minäkin arvostan enemmän tekoja kuin sanoja. Tunteista puhuminen latistaa tunteet, ellei sitten satu olemaan itse Tommy Tabermann...
En halua pelotella mutta entisessä suhteessani tuollainen puhumattomuus johti minun totaaliseen hermoromahdukseen ja lopulta käsirysyihin ja väkivaltaan. Halusin että mies puhuisi, suutuinkin, koska olin niin hermoraunio. Tiesin että jos emme puhuisi, me emme voisi jatkaa yhdessä. Puhe on silta kahden sydämen välillä. Kun sitten huusin hermot riekaleina, hän kävi kiinni. Erosimme parisen vuotta sitten ja nyt vihdoin elämä alkaa voittaa. Toivottavasti sinä olet viisaampia ja luovutat suhteesta ennekuin itsellesi käy huonosti. Minä en osannut.
Mikä helevetti teitä naisia vaivaa: ettekö jo VIHDOIN YMMÄRRÄ että puhumaton mies menee totaaliseen lukkoon jos yritätte huutamalla tai raivoamalla saada hänet puhumaan tai ilmaisemaan tunteitaan. Laitatte vain niitin omaan suhteeseenne tai otatte turpaanne, hieman rumasti mutta realistisesti asian ilmaisten.
Keinonne on totaalisen väärä; sinäkin huomasit vasta kokemuksen kautta lopputuloksen: kun nainen riittävän kauan huutaa niin sillä saa jokaisen miehen aggressiot laukeamaan, kysymys on vain kuinka kauan huutamista jatkaa. Muissa kulttuureissa miehillä "keittää" herkemmin kuin Pohjoismaissa ja "rouvan kouluttaminen manuaalisin menetelmin" on jopa yhteisön hyväksymää toisin kuin meillä.
Ymmärtäkää naiset ETTEI mieheen toimi samat keinot millä yritätte manipuloida toinen toisianne. Väitän nyt provokatiivisesti että te naiset olette itse käynnistäneet omalla käyttäytymisellänne suurimman osan parisuhdeväkivaltaan johtaneista tapahtumaketjuista.
Pysähtykää miettimään, hetkeksi, ennen kuin raivossanne vastaatte ;-)
M47
Ei yhtään raivostuttanut toi sun mielipide.. Pelottavaa sen sijaan on se, että toi mitä kirjoitit, on oikeesti monen miehen mielipide. Että lyödään turpa tukkoon vaan, hakataan akka verille, kun ei osaa pitää suutansa kiinni.
Sellaset miehet pitäisi lopettaa heti, viedä viimeiselle piikille ilman mitään armoa. Jos ei sitä "miehuuttaan" muuten pysty näyttämään, niin on tosi huonoissa kantimissa miehen itsetunto.
Mua ei oo ikinä lyöty, ja jos lyötäis, ko. "mies", lähtis mun elämästä vähän saatanan äkkiä..
"M47" heittelee provoja, ei muuta kummempaa ...
Mutta ihmettelen, miksi tuollaisilla "huutavilla" naisilla on kadonnut empatia? Ei ollenkaan osata hypätä sen kumppanin housuihin. Henkistä väkivaltaa ja huutamista sallitaan mielin määrin. En puolustele yhtään väkivallan käyttöä, mutta onhan se pohja kaikkien säkeissä.
..ajattelin vaan, että olis löytynyt joku avain siihen tunnelukkoon..
Enpä ole vielä eläissäni törmännyt moiseen "suljettuun sydämeen".. Kahden ihmisen välillä on vaan surullisen köyhää jutustelua, jos siitä jätetään kaikki tunnepuolen asiat pois. Saas nähdä, kuinka selviän. Muuten tällä miehellä on sydän puhdasta kultaa, ja kaikki muu natsaa kohdalleen. Eli tyytyäkö pitämään tämä suhde, vai taasko siihen kuluttavaan sinkkuelämään...?
Kaikki eivät olet tehneet tuttavuutta tunteittensa kanssa ja voihan olla niinkin että kotiolo ovat olleet sellaiset ettei mies ole puhunut tunteistaan. Itse taas mieluumin olen toisen lähellä ja suukottelen ja pidän hyvänä.
sanat tuntuvat liian teoreettiselta , mies kaipaa tunnekäytäntöä, ei tunteitten ilmaisemista sanoin.
Naisen on pakko saada ilmaista tunteitaan ja mielipiteitään jotenkin. Naiselle se on ilmeisesti luontaisesti helpompaa, ainakin yleensä, mies taas ei ole samalla tavalla verbaalinen. Mies turvautuu viimeisenä keinonaan välivaltaan kun muu ei enää auta. Nainenkin joskus vaikkei siitä paljon puhuta. Mutta yhtä hyvin mieskin voi käyttää henkistä välivaltaa.
Mutta jos jätetään nyt väliin se arvottaminen että kumpi on pahempaa: henkinen vai fyysinen väkivalta, niin paha olo ja ymmärretyksi tulemisen tarve siihen kaiketi johtaa kuitenkin. Hyökkäys on paras puolustus. Yhtä lailla kuin mies turvautuu nyrkkiin, nainen turvautuu sanoihin ja aina vain kärkevämpiin ellei toinen puhu.
Miten se kommunikointi sitten pitäisi suhteessa hoitaa ellei toinen puhu? Minä en ole keksinyt keinoa. Toki voi teoinkin osoittaa rakastavansa mutta jos tulee ongelmia, kuten yleensä kun kaksi ihmistä jakaa elämänsä, niin miten niitä pitäisi käsitellä ellei niistä puhuta? Ennen erottiin harvemmin ja ongelmat jätettiin usein käsittelemättä, sopeuduttiiin vaan. Nainen laitettiin ruotuun joskus nyrkilläkin. Mutta nykyään nostetaan yhä useammin kytkintä jos käy vaikeaksi. Itse kannattaisin sitä että asiat puhuttaisiin kun harvempi ongelma on inin paha ettei sitä voisi selvittää jos siihen paneudutaan mutta miten se tapahtuu ellei toinen osapuoli suostu asiaa käsittelemään?
Mulla on ongelmia tunteideni kertomisen kanssa. En pysty painostettaessa sanomaan, että "rakastan sinua". Jos mies painostaa, menen aivan lukkoon. Eikö se ääliö tajua, että silloin en ainakaan siitä pidä!? Osaan näyttää että pidän toisesta, pidän häntä tärkeänä, mutta se ei riitä, pitäisi palvoa sanoilla. Pitäisi aina myös olla hyvän tuulinen ja hymyillä, leperrellä ja lässyttää. Hyi saatana. Tuntuu ettei se välitä kun itsestään, toisten tunteet ei sitten kuulukaan tähän suhteeseen. Puhuminen loppuukin miehellä siihen, kun otetaan joku muu suhdetta rasittava asia esiin jossa hän on altavastaajana. Niin, olen siis nainen.
Henkinnen väkivalta on todettu kaikissa tutkimuksissa pahimaksi väkivallan muodoksi, koska se muuttaa pysyvästi ihmisen. Fyysinen vakivalta on pahimillaan hetkellisesti vieäkin kauhemapaa mutta se on selvä ylilyönti aina ja tuomitava ja siksi se onkin enemmistöajattelussa vain keskustelussa kun sen pystyy tunnistamaan ja toteamaan ja tuomitsemaankin niin kuin pitääkin.
Henkinen väkivalta, eli huutaminen , painostaminen, pakoitaminen, alistaminen, ahdistaminen, määrääminen, ym tunteidensa esille tuonti omasta näkökulmasta huonoin mahdollinen keino tulla toimeen tai saada mitään hyvää aikaan. Koskipa se ketä tahansa myös miehiiin kohdistuvana.
Ei ole itsetuntokysymys muuta kuin sillä huutajalla kyllä. Se on se ns: kyvytön keino hallita ja olla vallassa ja saada itsekkäät sanelut ja käsitykset vietyä "läpi" ja vahvistaa omaa egoaan tai pelkoaan.
Kaikkien suhteen osapuolten tulee tuntea itsensä aidosti arvostetuksi kun juttelemalla haetaan avautumista ja se voi viedä aikaa koska se on luotamuskysymys.
Mihiin kohdistuva tunneasioiden käsittelyn ongelmatiikka on syvempi ja ei yksittäisen suhteen mahdollisuudet aina riitä jos varsinkin naisella on pinttynyt käsitys omasta "valtaoikeudstaan" mieheen ja hänen persoonaansa.
Motto: kun et osoita omistavasi etkä pidä itsestään selvänä kumppaniasi niin arvosta tapaa miten tahdot kohdata luotamusta häiritsevät tekijät.