Sanokaa miksi mies kertoo minulle vasta 8 kk seurustelun jälkeen että häntä häiritsee kun en ole koskaan yhtään mustasukkainen????? Eikö ole ihan omituinen kysymys? Hän on mustasukkainen kyllä joskus kovastikin varsinkin jos hänen kaverinsa kohdistavat minuun huomiotaan. Niin olen minäkin mustis mutta minut on koulittu entisessä elämässäni pitämään se kaikki sisälläni. Ajattelinkin että välillä tuntui siltä kun mies olisi koetellut minua, kuinka kauan pinnani kestää, kuinka kauan menee että sanon jotain. Koskaan en ole sanonut niistä tosin jälkeenpäin pienistä asioista mutta mieli olisi kyllä tehnyt.
Nyt kuukausien päästä kun suhteemme oli koetuksella ja vihdoin keskustelimme vakavasti tuli yhtäkkiä tämä mustasukkaisuusasia esiin. Olin kyllä ällikällä lyöty, siis mitä tahansa muuta???? Pitäisikö minun käydä kurkkuun kiinni, vai huutaa vai tehdä niinkuin teen eli jos raivostun ilmoitan että nyt lähden tästä omaan kotiin yksin ja niin todella menen.
Tähän keskusteluyhteyteen pääsimme nimenomaan vasta kun tämän viimeisen riitamme aikana hätäpäissäni soitin hänelle itkien keskellä yötä. Se oli hänestä jonkinlainen hätähuuto ilmeisesti ja suhteen käännekohta meille, jolloin hän tajusi etten olekaan niin vahva persoona kuin olin antanut ymmärtää. Hän halusi silloin tulla lohduttamaan minua välittömästi ja siitä alkoi suhteen hoito. Ja se onkin edennyt niin että välit tuntuu todella läheisiltä taas. Ehkä hän ajatteli että olen liian itsenäinen, sitä en ole ollenkaan vaan juuri haluankin että minulla on olkapää johon nojata. Pelkäsikö hän todella sitä että jos en ole mustis niin en myöskään välitä. Ikävä sitä ihmistä kuitenkin on kova jos ei pariin päivään näe. Mutta kyllä mies on silti outo olento.
Nyt kuukausien päästä kun suhteemme oli koetuksella ja vihdoin keskustelimme vakavasti tuli yhtäkkiä tämä mustasukkaisuusasia esiin. Olin kyllä ällikällä lyöty, siis mitä tahansa muuta???? Pitäisikö minun käydä kurkkuun kiinni, vai huutaa vai tehdä niinkuin teen eli jos raivostun ilmoitan että nyt lähden tästä omaan kotiin yksin ja niin todella menen.
Tähän keskusteluyhteyteen pääsimme nimenomaan vasta kun tämän viimeisen riitamme aikana hätäpäissäni soitin hänelle itkien keskellä yötä. Se oli hänestä jonkinlainen hätähuuto ilmeisesti ja suhteen käännekohta meille, jolloin hän tajusi etten olekaan niin vahva persoona kuin olin antanut ymmärtää. Hän halusi silloin tulla lohduttamaan minua välittömästi ja siitä alkoi suhteen hoito. Ja se onkin edennyt niin että välit tuntuu todella läheisiltä taas. Ehkä hän ajatteli että olen liian itsenäinen, sitä en ole ollenkaan vaan juuri haluankin että minulla on olkapää johon nojata. Pelkäsikö hän todella sitä että jos en ole mustis niin en myöskään välitä. Ikävä sitä ihmistä kuitenkin on kova jos ei pariin päivään näe. Mutta kyllä mies on silti outo olento.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Logiikka on sovelletun matematiikan ja teoreettisen filosofian osa-alue. Formaalia. Jossain kirjoituspöytätyössä sitä voi soveltaa; jos -> niin tyyliin. Seurustelussa ei.
Ei ole olemassa miehen tai naisen logiikkaa. On vain formaali logiikka, jonka periaatteet löydät oppikirjoista.
Kuulostaa siltä, että olisit korkeintaan jotain 30. Niin minullakin pinna paloi helpommin nuorempana.
Ei muuten kannata leikkiä jotain ihmissuhdepeliä ja käyttää näitä ilmaisuja "vahva persoona" jne. Sille kumpi tässä pelissä on heikompi se käy raskaaksi - mulle joskus kävi näin.
ei todellakaan ole sana mitä voisin itsestäni käyttää. Se lause tuli miehen suusta kun hän sanoi etten olekaan niin vahva persoona vaan että olenkin ihan normaali nainen. Koska 8 kk ajan olimme yhdessä ja hänen mielestään olin ollut vahva persoona ja nyt hän onnekseen keskustellessamme tajusi että olenkin nainen joka kaipaa miehen tukea. Mikä onkin totta. Peliä tämä ei ole vaan ihmettelyä naisten ja miesten aivojan erilaisesta logiikasta. Miksi meni 8 kk meni ennenkuin pääsimme puheyhteyteen näistä asioista mitkä kuuluivat meidän suhteeseen. Ehkä jatkossa pystymme puhumaan ongelmista nopeammin.
ettei se puhumattomuus suinkaan ole pelkästään miehen vika... Tämän ymmärtäminen auttaa tulevaisuudessa siten, että asiat ehkä tulevat käsittelyyn huomattavasti nopeammin.
on outo olento joo joo.tämä sinun miehesi on yksi miljoonista joten älä yleistä!
Minä ehdin olla 9 vuotta naimisissakin miehen kanssa, ennen kuin hän kertoi eräässä tosi kummallisessa tilanteessa, että hänellä on todellinen ongelma soittaa puhelu jollekin tuntemattomalle taholle - vaikka johonkin liikkeeseen kysyäkseen jostakin koneesta tai esineestä tarkemmin - kun ei siis tunne etukäteen sitä, joka mahdollisesti puhelimeen vastaa.
Totta kai olin sen sadat kerrat ehtinyt liittomme aikana ihmetellä, miksi aina piti ajaa erikseen liikkeeseen kysymään jotain ihan yksinkertaista juttua.
Niin se logiikan puute mielestäni ilmenee siinäkin, ettei hän ollut voinut sitä kertoa minulle jo ihan alkuaikoina. Kumminkin avioliittomme on ihan hyvä, joten en usko että hän minua mitenkään pelkääkään. Eli mitä ihmettä hän olisi kertoessaan voinut menettää?
En tajua. Mutta minähän olen vain nainen.
Itselläni sama ongelma, pärjään sen kanssa kyllä, mutta jostain syystä suuri kynnys kaikkeen "kasvottomaan" toimintaan.
Olen sosiaalinen ihminen, että en käperry jonnekin nurkkaan yksikseni, vaan viihdyn ihmisten seurassa, mutta menen jotenkin jumiin jos en näe ihmistä, ei siinä ole mitään logiikkaa, on vain kummallinen tunne siitä että ei pääse oikein mitenkään kunnolla alkuun, mutta sitten kun on vaivoin raahannut itsensä "kynnyksen" yli, niin jatko on helppoa. Mutta tämä on ollut aina pirullinen riippa minulle.