Miten naiset suhtautuisitte?

mutta en kyllä ottaisi mitenkään tosissani. En varmaan antaisi numeroani, olen senverran epäluuloinen. Tämä nyt on vaan minun mielipiteeni, ehkä joku jopa lähtisi treffeille...

olisi kylläkin sellainen.
En antaisi numeroa, mutta hymyilisin ja ottaisin sen sellaisena positiivisena asiana ja jatkaisin matkaani :).

Olisin varmaankin imarreltu. Luultavasti myös tarkkailisin miestä hetken, ja jos lyhyen tutkailun ja jutusteluhetken jälkeen pitäisin häntä suht täyspäisenä, saattaisin antaa jonkun sähköpostiosoitteistani, jos hän sitä pyytäisi. Tai jos minulla olisi aikaa, voisin poiketa kahvilla vaikka saman tien.

Numeroani tuskin antaisin, sen virheen olen kerran tehnyt, ja vaikka olen koittanut tehdä numeroni saaneelle hepulle täysin selväksi, etten ole hänestä kiinnostunut, viimeisimmästä tekstarista ei ole kauaakaan aikaa. Onneksi sentään yhteydenottojen väli on harventunut huomattavasti entisestä.

Mikäs siinä, minulle on itseasiassa useampaankin otteeseen tullut tuon tyyppisiä tarjouksia.. Joskus annan numeroni ja tapaankin tyypin, jos heppu on vaikuttanut tarpeeksi kiinnostavalta. :)

Ihan tavallinen tutustumis-/iskutapa esim. Jenkeissä. Joissain kaupungeissa on tiettyjä esim. isoja supermarketteja, joiden kaikki paikalliset tietävät olevan ns. pick up joint eli niihin mennä ruokaostosten lisäksi etsimään kumppania. Liittyy muutenkin tuohon jenkkien erilaiseen deittailukulttuuriin. Jos ei onnistu Suomessa, niin eikun rapakon taa ;)
Mutta vakavasti, jos kaveri käyttäytyisi asiallisesti, kohteliaasti, olisi siististi pukeutunut eikä vaikuttaisi sekopäältä, niin luultavasti sitä olisi lähinnä imarreltu. Puh.nro:a ei ehkä tulisi annettua heti, mutta kahvideitit johonkin yleiseen paikkaan voisi olla harkinnassa.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat tietyt säännöt ja niitä vastaan rikkovat jotuvat ongelmiin. Maassamme tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen tapahtuu siihen erikseen varatuissa paikoissa eli baareissa. Niissä käyttäytymissäännöt ovat erilaiset mitä baarien ulkopuolella.

Yhteiskunnan sääntöjä vastaan rikkovaa kohtaan suhtaudutaan aina epäluuloisesti, eikä se ole varmaankaan hyvä lähtökohta jos haluaa tutustua naisiin.

ja vaikken pitäisi hulluna, niin en ainakaan ilmestyisi treffeille, koska pitäisin vähintään epäilyttävän pervona.. todennäköisesti aika epätoivoisenakin.

MUTTA

Jos mies alkaisi juttelemaan ja juttu luistaisi ja siitä syntyisi hyvä keskustelu, en pitäisi ollenkaan pahana, jos hän ehdottaisi että jatkettaisiin juttua vaikka jossain kahvilla, joko samantien tai myöhemmin.

Eli jos suorilta menet ehdottelemaan ja ilmaisemaan kiinnostustasi, niin olet hullu pervo :)

Jos mies olis vielä paikalla kun olisin yllättyneenä luultavasti pudottanut jauhopussin tai säilyketölkin, punastunut ja puuduttanut posket johonkin ihme-virneeseen.. Ja jos saisin sanottua jotain suht järkevää, voisin lähteäkin. Siis käymään kahvilla :) Jos mies kiinnostaisi.

En suinkaan leimaisi häntä pervoksi tai hulluksi, olisin vain hetken lukossa, kun joku tunkeutuisi kaupanhylly-maailmaani, jossa en näe enkä kuule mitään, en tervehdi tuttuja, en katso silmiin. Päässä pyörii kauppalista ja siihenastinen yhteissumma.. (Ja luultavasti jälleen joku tyhmä rallatus, joita tuntuu kummasti aina tarttuvan takaraivoon)

Joskus harvoin olen kaupassa pientä silmäpeliä pitänyt. Yleensä silloin, kun sattumalta huomaa aina olevansa samassa paikassa kuin joku toinen. Siis kulkevansa suurinpiirtein samaa matkaa, vaikkei tietoisesti olisikaan välttämättä tarkoitus. Tähän mennessä kuitenkin varsinaiset keskustelut on aloitettu esim baarissa, vaikka siis nimenomaan olisi "iskenyt silmänsä" meikäläiseen siellä kaupan kylmätiskillä ;)

Öh, mikäs se olikaan se kysymys..? jaa, tais siihen jo tulla vastattua :)

iloinen että kysyit, hieman hämilläni tosin. Antaisin numeroni ja jäisin odottelemaan yhteydenottoasi =)

Minulle on käynyt noin viitisen kertaa vuosien varrella. Kerran kirjakaupassa, kerran elokuvateatterissa kun olin päivänäytöksessä yksinäni, kerran tavaratalossa ja pari kertaa ihan vain kadulla. :-) Kukaan miehistä ei ollut humalassa eikä muissakaan aineissa (ainakaan silminnähden). Eivät myöskään mitään ilmiselvästi "repusakkia".

En antanut numeroani kenellekään noista enkä tykännyt tilanteesta kauheasti. Lähinnä yritin päästä hepuista nopeasti eroon.

Ei jotenkin minusta sovi suomalaiseen kulttuuriin. Tuli epämiellyttävä olo.

Tottakai sellainen imartelisi. Kerran kävi noin, mutta treffeille kysyjä ei kylläkään ollut suomalainen :) En tarkoita siis että kansallisuudella/etnisellä taustalla olisi väliä, mutta suomalaiseen tapakulttuuriin harvemmin kuuluu tuollaiset spontaanit jutut ilman alkoholin vaikutusta.

No en kuitenkaan lähtenyt treffeille, koska kyseessä oli sen verran lipevän oloinen tyyppi :) Kai se on sitten sitä kulttuurien välistä ymmärtämättömyyttä...kait hän ihan fiksu mies oli, lähestyi vaan oman maansa tyylillä. Ja mä sitten tulkitsen sen ällöksi yritykseksi.

Mutta kyllä mä uskon että voisin lähteäkin...en kyllä varmaan antaisi puh.numeroa, joskus jouduin tekemään kaikenlaisia toimenpiteitä erään häirikön takia. Mut jos olisi aikaa siinä niin heti kahville vaan, :) Ja miksei toi s-postijuttukin kävisi...

...mukavalla tavalla hämmentävää. Jos kysyjästä näkee, ettei tämä ole vain brassailemismielellä liikenteessä niin ilman muuta voisin ja haluaisin lähteä hänen kanssaan ulos.

Kyllä antaisin puhelinnumeroni jo olisin kiinnostunut miehestä. Eihän sitä välttämättä törmää samaan ihmiseen baarissa, joten kannattaa ottaa tilanteesta vaarin. Kerran yksi mies pyysi puhelinnumeroani bussipysäkillä ja annoin, koska hän vaikutti olevan ok. Mutta en sitten ollut kuitenkaan tarpeeksi kiinnostunut lähteäkseni treffeille, melkein läksin mutta en sitten kuitenkaan.

Olisin kai imarreltu, jos olisi oikeasti passelin tuntuinen tapaus. Tosin epäilisin suoria elkeitä=peluri? Ehkä lähtisin kahville, enpä ole koskaan vastaavaan tilanteeseen joutunut.

Taitaisin olla aika imarreltu. En heti suostuisi treffeille, mutta en myöskään valehtelisi numeroani.

Omassa lähikaupassani silloin tällöin (jopa) näkee kiinnostavia miehiä ostoksiaan tekemässä... pari kertaa on ollut hymyssä pidättelemistä, kun ihan oikeasti on alkanut tuntua siltä että onkohan tuo mies musta kiinnostunut? Ai kamala! Nyt se varmaan luulee et mä yritän sitä iskeä! jne. -ajatuksia tulee mieleen... mikä sinänsä rankan duunipäivän jälkeen on hyvin virkistävää, varsinkin sinkulle joka ei baareissa juuri viihdy.

Kauppa olisi oikein hyvä paikka lähestyä. Kyllä on tosiaankin muutaman kerran tuntunut siltä että kun kauppareissun aikana ne silmät kohtaa useammankin kerran: miksi ei nyt olla jossain baarissa? Olisi itsekin vähän rohkeampi tekemään aloitetta...

Terveisiä sille manskun alepassa asioivalle mukavan näköiselle nuorelle miehelle... vilkuillaan vain käytävillä edelleen... ;-)

Mikä olisi kivointa; pyytää tekemään yhdessä ruokaa. Ja ihan siltä seisomalta.