olen ollut sairaslomalla joulusta lähtien ja työpaikkakiusaamisen takia. Meille on annettu työnohjausta, mutta se jäi kesken...mitään lausuntoa ei tullut. Työnohjaaja näki kyllä tilanteen. Työkaverit ei ole pitäneet mitään yhteyttä minuun.Ainoastaan esimies on joskus soitellut kuulumisia. Tunnen olevani yksin ja itsetuntoni on maassa. En osaa tehdä mitään. En ole ainut joka tästä työpaikasta on irtisanonut itsensä. Irtisanonko minäkin???
Mitä minä teen?
liana
131727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvä, kun olet ymmärtänyt ottaa itsellesi aikaa. Sairaassa työyhteisössä on hyvin vaikea olla töissä.
Jos työnohjaus ei auta, niin hae muualta tukea. Työterveyshuoltohan sen ohjauksen järjesti? Samaa tietä voi kysyä muita tukimahdollisuuksia.
Työkavereillesi tilanne on varmasti outo. Voit itse hälventää epäselvyyttä ja kertoa heille, mitä on tapahtunut. Silloin työtovereista erottuvat jyvät akanoista. Jos paikka on sairas, niin voi olla, ettei ongelmaa lainkaan myönnetä olevan olemassa.
Työpaikkakiusaaminen on rikos. Usein samaan liittyy myös syrjintää ja kunnianloukkauksia, joskus myös fyysistä väkivaltaa. Tee ilmoitus työsuojelupiirille, kun vielä jaksat. Poliisille voi myös tehdä rikosilmoituksen. Näitä varten täytyy jaksaa kerätä riittävästi näyttöä ja todistajia tapahtumista.
Voimia siihen, mitä päätätkin tehdä! Ota vastuu omasta elämästäsi ja älä enää anna kävellä itsesi yli.
vastaajalle! En ole kysymyksen esittäjä, mutta itselleni on apua vastauksestasi.
Minulle tämä on työn, uran ja työpaikan tarjoaman yhteisöllisyyden menetyksen surutyötä. Suruni on vielä vahva, mutta se alkaa korvautua vielä vahvemmalla vihalla.
Vihalla yleensä kaikkia kiusaajia kohtaan ja sitä kaikista pahinta erityisesti.
Kiusattuna täytyy jaksaa ihan helvetisti asioita. Ja silloin voimat ei aina riitäkään. Jos jotain apua on näistä sanoista, niin hyvä. Kiusattu: hanki itsellesi apua, ihan mistä vaan. Kukaan ei ole niin vahva loputtomasti, että jaksaisi kestää kiusaamisen yksinään.
Tyttäreni joutui kiusaajan uhriksi,hän menetteli
aivan kuin ohjeet edellytti ,ilmoitti esimiehelleen
usean kerran kiusaamisesta.
työnj.käski vain kestää "ei se pahaa tarkoita jne..." seurasi sairasloma pitkä sairasloma.
Lääkäri toimi kiusaajan ja työnantajan lausuntojen mukaan kehoitti psykologin vastaanotolle..
Otimme yhteyden työterveys tarkastajaan ,tyttö antoi valtakirjan asian tutkimiseksi,tysuojelutarkastaja
siirsi asian uudenmaan työsuojelupiirille,koska
hän oli sanojensa mukaan jäävi ,kun tunsi minut
vuosien takaa. Otin yhteyttä uudenmaantyösuojelupiiriin,tiedustelin missä mennään asian
suhteen ,sain sieltä naistoimitsijalta niin outoa
puhetta ,että kyllä asianomainen voidaan irtisanoa
jne.
Huomasin ettei sieltä apua tule .
Sovittiin työnantajan kanssa tytär sai työtä tosin
eri kohteessa,eikä sitä sitten kestänyt kuin kolme
kuukautta.
Jälkeenpäin selvisi ,että kiusaaja oli ollutnaapurikunnan sdp
kunnallisvaali ehdokkaana ja työsuojelutarkastajan
tiesin jo aikaisemmin kovan lukan demariksi
Mitä opimme tästä taisi mennä puolue etu kaiken muun edelle.Olen huomannut että usein kiusattuna
on on henkilö joka ei ole sdp kannattaja tai on sitoutumaton kiusaajana on demari aktiivi.
Kisattu henkiö ei pysty pulustamaan itseään.
Lopputulos johtaa irtisaoutumiseen tai potkuihin
Ei kiusattu oikeutta saa ,uskokaa pois.
Tämä tästä hyvinvointivaltiosta,sdp diktatuurista
olen samaa mieltä kanssasi. Pahin kiusaajani ei kannata samaa puoluetta kuin minä. Tod näk. hän on demari...hän on luonteeltaan hyvin kova ja tiukka. Sanoo suoraan kaiken, moittii ääneen toisia työtovereita ja arvostelee ääneen myös ammattitaitoani. Kiusaajani ei ole nöyrä-on möntänytkin sen. Ei halua että häntä mielistellään ja luule kun hälle juttelee mukavia että häntä mielistellään. Kamala tyyppi!!!!
sdp:läisiä on minunkin kiusaajani, Heillä on vahva liitto, jos jouku on sitoutumaton tai kuuluu muuhun ryhmään niin heikolla on. Vihreitä ainakin on niin vähän kunnissa että ihan varmasti joutuu vaikeuksiin kun ei ole kovinkaan ´monta puolustajaa...
Suomessa pitäisi olla sanan vapus ja vapaus kuulua eri puolueisiin mutta käytännössä se on vaikeaa ainakin jos olet töissä kunnalla, jossa jo hakutilanteessa puoluekirjasi on ratkaiseva valinta peruste.
Hyvä ystävä kiusattu,eipä kannata mielistellä
se ei taida auttaa mitään .
Jos teet hyväksi kiusaajasi kanssa ,yrität
saada välit kuntoon ,pelkään pahoin että annat kiusaajallesi kaiken vallan itseesi ,kiusaamisesi saa uudet piirteet ja voi olla tosi härkiä,katsos kiusaaja on mieleltään sairas ihminen "alistaja"
Onko sinulla hyvää ystävää jonka kanssa voit purkaa
tunteitasi,yksin ei ihminen pärjää pidä huoli siitä
ettet masennu ,käy lenkillä tai mitä tahansa ,että
ajatukset välillä olisi muualla.
Katso kiusattujentuki ry sivut sieltä voi myös saada neuvoja sivuilta löytyy puh no muistaakseni
puhelu on ilmainen,siellä on asiaa tuntevaa apua ja he neuvovat mitä tehdä .
Olen ollut kuin taivaassa kun olen saanut olla kotona rauhassa.Välillä mieli on maassa, ajatukset valtaa ja ahdistun...olen etsinyt syitä itsestäni ja kaivanut kiusaamisen syytä, jota en vielä ole löytänyt. Onneksi minulla on ihana perhe ja lapset, heissä on elämä ja heiltä saan voimaa jaksaa. ystävät ovat jaksaneet kuunnella minua ja heille voin aina soittaa. kehoittaa muuten suurin osa irtisanoutumaan, mutta jos irtisanoudun niin luovutanko?
Anna sinulle rakas neuvon. Älä itse irtisanoudu. Saat karenssin ja paljon muita ikävyyksiä. Sittenhän ne kiusaajat hyppivät riemurinnoin jos näkevät että sinä lähdet.
Tappele tappele, mutta älä yksin. Soita poliisit paikalle jos työsuojelupiiri ja työterveyshuolto ovat kyvyttömiä.
Kyllä jokaisella on oltava työrauha. Kiusaajat on saatava kuriin. Siihen on laki. Työteon häirintä ja solvaaminen on rikos.
Itse tei sen virheen kun lähdin omasta toivomuksesta, mutta katkeruus kiusaajiani kohtaan ei ole hävinnyt.
Muuten minulla menee varsin loistavasti. Minullakin on ihana perhe. Rakastava vaimo ja mahtavan mukavat lapset.
Syödään ja naidaan vaimo kanssa muiden harrastusten ohella.
Kyllä luulisi niiden kiusaajieni käyvän kateeks jos tietäisivät, mutta niin heidän pitäiskin tuntea nahoissaan mitä saivat aikaan.
JO kohta kaksi ja puolivuotta enkä ole vieläkään sanonut itseäni irti. Kuntoutustuella nyt koulussa. On ihanaa kun on kivoja ystäviä, koulukavereita, ihan normaalia elämää, sellaista kuin se oli ennen sairaaseen työyhteisöön menoa. SIIS IHANAA. Haluaisin kertoa ystävilleni, kuinka ihanaa on kun joku saa olla tasavertainen muiden kanssa, ja kuinka nautin niin itsestäänselvästä asiasta että minua kuunnellaan ja minullekin puhutaan... Asia on niin herkkä vielä etten saa sitä sanottua, ilman että itkisin hillittömästi. toivottavasti saan sen sanottua vielä ennekuin koulu loppuu, sen kuinka paljon vuosi on merkinnyt minulle. Ihmettelen miten niinkin pitkään katsoin niitä "paskiaisia" Katkeria kääkkiä.. Nytkun katsoo ja miettii sitä työyhteisöä niin tajuaa kuinka todella sairas se on.
Ohjeena Sinulle älä sanoudu irti, työnantajallasi on velvollisuus sijoittaa sinut ensisisaiseti muihin tehtäviin jos et pysty palaamaan sairaaseen työyhteisöön.
Mene työvälitykseen työnhakiajaksi , et saa karenssia jos selität asián siellä , ymmärtävät kyllä. Voit hakea uutta työtä sairaslomallasi.
Jos ja kun irtisanoudun, saan koko paskan mielestäni pois, aloitan uuden elämän poistaen yhden pahan elämästäni. Jos olisin työpaikkani kirjoilla niin kokoajan mielessä pyörii samat asiat:mitä minusta puhutaan selkäni takana? Olen heille rasite? Tällähetkellä minä en pysty edes katsomaan työpakkaani päin kun ajan autolla ohi, niin paljon se ahdistaa.Töitä suomessa riittää jos vain haluaa tehdä.Kuka minun asioitani ajaa jos en minä itse?
Älä sano irti itseäsi ennekuin löydät uuden työpaikan. Senkin löytäminen on tietenkin Suomen kaltaisessa banaanivaltiossa kyseenalaista, varsinkin jos on ikää enemmän kuin 40 vuotta.
Koeta kestää vaikka vaikeaa se on.
Jos sanot itsesi irti ja joudut kirjoittelemaan työtön työtön lappusia vuositolkulla niin sehän se ottaakin voimille.
Olin itse kurkkua myöten täynnä niitä lappusia kun jouduin täyttämään niitä lappusia lähes viisi vuotta.
Tosin pääsin pois siitä työpaikkahelvetistä, mutta katkeruus jäi. Ei ole helppoa muistella katkerana niitä vääryyksiä joita olin saanut kokea.
Vieläköhän niistä iankaikkisuudesssakin pitää kärsiä?
Totta on se, että jos et itse aja asioitasi niin ei niitä aja kukaan muukaan. Kaikista asioista pitää olla selvillä ja valveutunut, muuten joutuu hyväksi käytetyksi ja roskakoriin heitetyksi.
Älä luovuta, ota yht. ammattiliittoon, työsuojelupiiriin, paikalliseen oikeusavustajaan ja viime kädessä eduskunnan oikeusasiamieheen, jos työsi on kunnan tai valtion. Voimia se ottaa ja voi välillä tulla turpaan, mutta älä jätä kesken, koeta hankkija todistaja aina paikalle, ja nyt nuo mp3-soittimet,mistä jotkut kertoivat..