Olen ilmeiseti aika hitaasti lämpiävää tyyppiä. Miehet loukkaantuvat, kunnen voi sanoa rakastavani heitä kuukauden - kahden seurustelun jälkeen. Mielestäni en tunne miestä siinä kohtaa vielä tarpeeksi hyvin, enkä haluaisi valehdellakaan. Kerron kyllä, että pidän miehestä, tykkään, olen ihastunut ja että haluan jatkaa tutustumista koska tämän ihmisen seura tuntuu minusta hyvältä. Joku on jopa sanonut, että pidän häntä siis vain panona. Ikävää :(. Alanko valehtelemaan, vai mitä pitäisi tehdä?
Vakipano vai rakas?
supsu
152707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mistä oikein olet löytänyt "miehesi"? Virkkauskerhosta?
ravintoloista. Isoja raavaita miehiä! Sehän tässä vähän häkellyttävää onkin. Olen kyllä ajatellut vaihteeksi kokeilla virkkauskerhomiehiä... Mistähän löytyis ;)?
valehtelemaan :) Ilmeisesti olet vain tavannut sellaisia miehiä, jotka eivät tykkää tyylistäsi. Mut ainakin mun mielestäni toimit juuri niin kuin pitääkin toimia. Ainakin mä alkaisin ihmettelemään naisen sanoja, jos hän kuukauden tai kahden jälkeen alkaisi vannomaan rakkauttaan :)
Tai sitten ihmiset käyttävät sanaa "rakkaus" aika väljästi. Jollekin se merkitsee ohimenevää ihastumista, jollekin intohimoa, jollekin päätöstä elinikäisestä sitoutumisesta. Minä kuulisin mieluummin naiseni sanovan jotain konkreettista, kuten että hän viihtyy seurassani, haluaa tuntea minut paremmin jne. Juuri sellaisia asioita, joita ap-kirjoittaja kertoi sanoneensa.
Kyllä rakastua voi hyvinkin nopeasti, vaikeinta on kääntää rakastuminen syväksi ja pyyteettömäksi rakkaudeksi. Jotkut ei onnistu siinä koskaan. Pyyteettömällä tarkoitan sitä, että rakastetaan sitä toista sellaisena kuin hän on, sen sijaan että rakastetaan toista oman itsensä kautta, oman nautinnon vuoksi. Ehkä pyyteetöntä rakkautta ei edes ole.
En kyllä tajua miten ei muka voi rakastua piankin. Tietysti voi. Eri asia sitten on niin kuin Hömötiainen sanoi, onko se pyyteetöntä rakkautta. Erittäin syvää ihastumista ainakin, ei sitä pitäisi ylenkatsoa.
Tai sitten se ensirakkauden huuma onkin sitä todellista pyyteetöntä rakkautta, silloinhan toisen näkee automaattisesti maailman ihanimpana ihmisenä ja hänelle on valmis antamaan hänen heikkoutensakin anteeksi, jos niitä nyt edes on, ja itsensä tuntee pieneksi tämän ihanuuden rinnalla. Sitten, kun huuma laantuu, niin rakkauden tila muuntuu pyyteettömästä vaativaksi ja niin rakkauskin useimmiten lentää roskakoppaan...
Otan esimerkiksi erään naisen kommentin jostakin Iltalehden keskustelusta / gallupista. Tästä on muistaakseni jo pari vuotta aikaa, mutta satun kuitenkin muistamaan tämän naisen sanat :)
Eli oli siis kesä ja kysyttiin jotakin tyyliin "rakastutko kesällä herkemmin?". Tämä kyseinen nainen oli vastannut, että hänen hormoninsa kyllä hyrräävät ihan villisti kesällä ja hän RAKASTUU VIIKOITTAIN eri miehiin...
Niin tästä vain tuli silloin lukiessani mieleeni, että tietääköhän tämä nainen, että mitä rakkaus on. En nimittäin jaksa uskoa, että kukaan voi oikeasti rakastua noin usein. Varmasti voimakasta ihastumista ja himoa voi tuntea, mutta itse en kuitenkaan pidä ihastumista rakkautena. Ihastuminen voi lakastua aika nopeasti, tai sitten se jää piinaamaan sisimpään. Mutta ei sitä pitäisi kuitenkaan sotkea rakkauteen.
Eli tästä päästään siihen, mitä Kollikin sanoi. Eli mitä kukakin ymmärtää sanalla "rakkaus" ja miten väljästi sitä sanaa käytellään :)
Minä ainakin pitäisin / pidän enemmän sellaisesta, ap:tä ja Kollia lainaten, että nainen kertoisi (alussa ainakin) että viihtyy seurassani, haluaa tutustua minuun paremmin, on ihastunut, tuntuu hyvältä olla yhdessä tms.
Eli loppukaneettina vielä tiivistys: eri ihmiset käyttävät sanaa "rakkaus" sangen väljästi, sotkevat sen jopa ihastumiseen. Ja kuten totesit, ei ihastumistakaan pidä ylenkatsoa :)
Itse en ole koskaan uskonut tuohon että rakkaus voisi syttyä hitaasti. Syvä ihastuminen tulee heti jos on tullakseen, ja se myöhemmin kasvanee rakkaudeksi, mutta jos ei nappaa nyt eikä kemiat kohtaa, niin eivät ne kohtaa myöhemminkään.
Miksi tuhlaat elämääsi? Olen täysin päinvastainen kuin sinä. En todellakaan harrasta pätkäsuhteita, vaan etsin Sitä Oikeaa, toki on ollut muutama suhde mutta vain sellaisten kanssa joihin olen ollut todella ihastunut. Miksi olla jonkun kans joka ei vaan iske? En ole edes mitenkään vaativa.
En koe tuhlaavani elämääni tutustuessani ihanaan ihmiseen, jonka kanssa haluaisin yhteisen tulevaisuuden. Ikävä kyllä aina se ensimmäinen tuttavuus, eikä ehkä se toinenkaan (jne...), ole se oikea. Siksi kai niitä ihmissuhteita tulee olemaan useampia. En ole myöskään koskaan seurustellut, jos kumppani ei kiinnosta täysillä.
Itsekään en koe olevani vaativa kumppanin suhteen, ja olen tosissani yrittänyt saada vaikeiksikin osoittauneet suhteet toimimaan. Mulla on ollut muutama "se oikea" -suhde, jotka ovat sitten kaatuneet miehen alkoholismiin, mustasukkaisuuteen, agressiivisuuteen, persoonallisuushäiriöön ja/tai johonkin minusta johtuvaan syyhyn, joka ei ole ollut mieleinen miehelle. Olen varmasti nykyään aika varautunut verrattuna sinuun. Haluan kuitenkin katsoa, etten kanna pesääni turhia ongelmia, oli ne sitten piilotettuna kuinka ihanaan pakettiin tahansa.
Kadehdin sinun tapaasi rakastua täysillä ja ennakkoluulottomasti! Saat taatusti enemmän elämästä irti kuin minä. Suhteiden päättyminen on aina ollut minulle kova paikka, vaikka suhde olisi ollut huonokin ja minä suhteen katkaisija.
näitä 'neitejä' oikein sikiää,mä ja melkein jokainen mies jonka tunnen ois vaan onnellinen tollasesta tilanteesta missä ei hötkyillä suuntaan eikä toiseen ja ei missä ei tarvi olla niin kuolema vakavissaan heti aluksi.Voiko tosiaan olla että meikäläisen kaveripiiri on niin erilaista verrattuna keskivertomieheen vai mikä tässä taas mättää kun irl ja nettikäyttäytyminen ei kohtaa ollenkaan.
miehiä löytyy? Ainakin tässä ikäluokassa 45 miehet haluavat olla "se suuri rakkaus". No, mulla ainakin rakkaus - kuten ihastuskin -syttyy hitaasti, jos syttyy milloinkaan. Ihastua voi mutta rakastuminen on harvinaista.
Ihastuminen lienee sitä kemiaa, rakastuminen on kemiaa ja ystävyyttä. Yhteiselo rakastamansa henkilön kautta on kemiaa, ystävyyttä, lojaaliutta ja kumppanuutta. Myötä- ja vastoinkäymisissä.
Hei, mähän olen selvä kalkkis!
"Yhteiselo rakastamansa ihmisen kanssa" EI kautta.
Merkitys aivan toinen, sori
Ainakin pillua näyttää irtoavan suht nopeasti. Että sellaisiin touhuihin "lämpenet" nopeasti näemmä. heh heh
Juu-u. Mulla on yksi tosi iso huono puoli. Ei, se ei ole perse... Vaan jotain paljon kamalampaa! Pidän kuule seksistä ;))). Älä nyt tukehdu purkkaasi, mutta mulle seksi on tärkeä osa parisuhdetta.