Eräässä blogissa annettiin Erno Rautarinnan jääkiekon puolesta kirjoitetun "Leijonien antifanit"-tekstin pohjalta hämmästyttävän asianmukaista ja kelvollista kritiikkiä jääkiekkoa kohtaan.
Leijonien antifanit
15. 2. 2006 kello 15:31 Erno Rautarinta
Olen aikaisemmin kuvitellut, että kaikki suomalaiset urheilun ystävät pitäisivät ilman muuta Leijonien puolia jääkiekossa. Niinpä järkytys olikin suuri, kun tuossa muutama vuosi sitten tajusin, että jotkut aivan tavalliset ja supisuomalaiset mattimeikäläiset saattavat ihan hyvin toivoa Kanadan, Venäjän tai jopa Ruotsin voittoa.
Omaan ajattelutapaani tuollainen ei sovi sitten millään, mutta kyllähän tuollaisilla “maanpettureilla” yleensä on ihan hyvät perusteet valinnoilleen.
Tyypillinen syy toivoa Suomelle epäonnea on se, että joitakuita ärsyttää niin sanottu “junttikulttuuri”, jonka he väittävät näkyvän erityisesti jääkiekossa. Tokihan katsomoissa näkyy Karjala-lippiksiä ja tuulipukuja. Totta kai Antero Mertaranta on ärsyttävän puusilmäinen selostaja, joka ei tajua lajin hienouksia Suomea hehkuttaessaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kaikki nämä asiat ovat antifaneille niin “epäcool”, että itseään viileinä pitävinä he haluavat pysyä niistä mahdollisimman kaukana.
Toisille taas kysymys on siitä, minkälaista peliä arvostaa. Joillekin ainoaa oikeaa jääkiekkoa on kanadalainen tapa pelata, toiset taas arvostavat yli kaiken venäläisten taituruutta. Toki tähän saattaa liittyä myös eri maiden kulttuurien ideologisia arvostuksia jääkiekon ulkopuolellakin.
Eräät taas näkevät jääkiekon suosion Suomessa olevan pois omilta suosikkilajeiltaan. Tämän takia he toivovat, että Leijonien tappioiden myötä jääkiekko vajoaisi unohdukseen ja sitä kautta julkisuuteen tulisi tilaa uusille lajeille.
Oli peruste mikä hyvänsä, niin yleensä nämä Leijonien antifanit sanovat “miten se on sinulta pois, vaikken kannatakaan sokeasti Suomea”. No, kyllä se nyt vaan on minulta pois! Minusta olisi mukava olla kerrankin yhtä joukkoa ja hurrata kuorossa ilman soraääniä, ainakin näin suomalaisten kesken. Toki kohtuullisissa rajoissa ja ilman minkäänlaista kansalliskiihkoa.
14 vastausta artikkeliin “Leijonien antifanit”
1. FF-nick Says:
15. helmikuuta 2006 kello 16.57
No minun kuorossani et ainakaan hurraa.
Kai muissakin lajeissa kiinnostus on yhtä fanaattista? Curling, pikaluistelu, ampumahiihto? Entä kesäolympialaiset: voimistelu, ammunta? Hurrataanko yhdessä?
Joo, katson tämän illan matsin, mutta en todellakaan koe minkäänlaista tuskaa vaikka Suomi ei mitaleille pääse.
2. Leijonien antifani Says:
15. helmikuuta 2006 kello 18.33
Miksi pitäisi hurrata ns. kiekkoleijonien puolesta, jos koko laji tuntuu täysin vastenmieliseltä? Eikö se olisi juuri sitä kansalliskiihkoa?
Etenkin jääkiekkoon yhdistyvä kansallishurmos on toisinaan suorastaan oksettavan yliampuvaa. Lisäksi tuntuu, kuin kysymys olisi jostain elämää suuremmasta asiasta, vaikka kyseessä on pelkkä marginaalilaji, jota harrastetaan tosissaan vain muutamassa maassa (vrt. jalkapallo).
3. FF Says:
15. helmikuuta 2006 kello 19.12
Niin miksi pitäisi hurrata sellaisen “lajin” puolesta jossa hakataan toisia tajuttomaksi jäällä ja jota harrastavat amis/tarkkisluokan kaverit, jotta saavat purettua agrejaan. Eihän nämä kaverit osaa edes Englantia kun lähtevät “änäriin”. Kivikauden jäänteitä koko jääkuokka, josta ovat kiinnostuneita vain pari väkivaltaista ja itsemurhiin taipuvaa kansaa koko maailmassa.
Hurrataan mielummin curlingin yhdessä ilman soraääniä. Ehdottomasti paras ja vaativin laji koko kisoissa. Älykkölaji! Otanpa sen kunniaksi vähän whiskyä samalla kun luen Tolstoita!
4. FF-nick 2 Says:
15. helmikuuta 2006 kello 19.21
Mitä se on minulle lisää, että kannattaisin sokeasti Suomen “kiekko-leijonia”? Jääkendo ei lajina kiinnosta edes vähää alusta, vaan aiheuttaa minussa lähinnä kuvotukseen verrattavia reaktioita. Oksettavaa on myös roskalehtien ja muun median fiilistely, aina odotetaan sitä vuoden 1995 toisintoa. Parempi, että peli loppuu heti alkuunsa, niin ei sitäkään tarvitse niin paljoa sietää. Kaikista vastenmielisintä on kuitenkin jääkendon olennaisesti kuuluva tosimies-meininki. Tappelut ja muu yltiöväkivaltaisuus ohjaavat lapsia pimeälle puolelle. Tiedän, että jääkendossa jopa 13-15-vuotiaiden sarjoissa on joukkotappeluita, jotka lajin parissa toimivat hyväksyvät mukisematta, lajin luonteeseen kuuluvana. Näillä perusteilla voin perustellusti toivottaa Suomelle mahdollisimman huonoa onnea näissäkin turpaanlyömiskilpailuissa.
5. Joopa joo Says:
15. helmikuuta 2006 kello 19.47
Anteeksi etten ole samaa mieltä kanssasi. Enpä muista itkua siitä, että pienoiskiväärin maailmancupia kiertävien suomalaisfanien määrä on vähäinen. Mites sulkapallon arvokisat ja baseballin b-sarjan EM-turnaukset? Pitääkö sielläkin hillua muna pystyssä siniristilippu temmin varressa liehuen? Näitä lajeja sentään harrastetaankin yli seitsemässä maassa.
Hihku vaan Teemua rauhassa, se ei ole minulta pois.
6. Susanna Iivonen-Pekesen Says:
15. helmikuuta 2006 kello 20.05
Hih hih, ajattelin ettei tätä kehtaa julkisesti tunnustaa: alle kouluikäisenä kannatin Ruotsin jääkiekkojoukkuetta, koska lempivärini oli keltainen. Ruotsilla oli niin iiihanat pelipaidat. Myöhemmin on muuttanut mieltäni…
Onneksi Suomi voitti tänään. En kyllä kauheasti jääkiekkoa seuraa nykyisin. En ehdi. Enkä tykkää riehuvista ukoista lätkäkatsomossa.
En ole koskaan kuullut toimittajan mainitsemia kommentteja. Kuulostaa snobin retoriikalta. Vähän niin kuin Frasier-sarjassa, jossa on tärkeää käydä juuri oikeassa seurassa oopperassa tai trendiravintolassa.
7. Esa Hanhikoski Says:
15. helmikuuta 2006 kello 22.33
FF-nick Says, etpä taida olla Suomalainen?
8. Erno Rautarinta Says:
16. helmikuuta 2006 kello 12.58
Kas kas. Taisin sohaista sellaista ampiaispesää, jota en tarkoittanut sohaista. Eli ei tämä ollut tarkoitettu kirjoitukseksi jääkiekon puolesta ja jalkapalloa vastaan.
Itse pidän jalkapallosta ihan yhtä paljon kuin “jääkendosta”. Vielä enemmän kuin nuo Leijonien antifanit ärsyttää tämä väki, joka leimaa koko suomalaisen futiksen potkupalloksi, eivätkä edes välttämättä vaivaudu yhtä ottelua vuodessa katsomaan. Jos Suomi pääsisi arvokisoihin, niin varmasti olisivat suureen ääneen kertomassa, miten tylsää nolla-nollaa jalkapalloilu on.
Eli vielä täsmennyksenä, en toivonut kuorooni mukaan niitä hiljaisia, joita ei jääkiekko lajina tai urheilu ylipäätään kiinnosta. Minua hämmästytti se, että jotkut tuottavat ehdoin tahdoin niitä riitasointuja, ikään kuin sellaista ei olisi tarpeeksi esimerkiksi seurajoukkuepalloilun puolella.
9. Jatkoajan tohtorismies Says:
17. helmikuuta 2006 kello 6.14
Kyllä se kiekkoleijonien pillkaus jalkapallofanien toimesta siitä syystä johtuu kun heillä on niin hiekko itse tunto. HE eivät saata tajuta että jääkiekko on oikea suomalainen kansallislaji josta kaikki tykkää. Jalkapalllo taas on huligaanilaji jossa yleisö vaan tappeleee, jääkiekossa sitävastoin se tappelu eli alan terminä “hanskaus” käy pelin aikana jäällä jossa ei kukaan ikinä loukkaannu ja yleisö tykkää ja kaikki.
10. FF-nick 3 Says:
17. helmikuuta 2006 kello 9.22
“Esa Hanhikoski Says:
15. helmikuuta 2006 kello 22.33
FF-nick Says, etpä taida olla Suomalainen?”
Juurikin tämä on vastenmielistä Suomen ilmapiirissä. Jos ei jostain syystä pidä jääkendosta, niin heti on joku Karjala-lippis epäilemässä kansalaisuutta, seksuaalista suuntautumista tms. Ylipäätään tämä jääkiekkoon liittyvä tosimieheys-syndrooma pistää vihaksi.
11. Mäkitammi Says:
17. helmikuuta 2006 kello 12.51
Jääkiekko on sinänsä aivan mainio laji, mutta siitä ei pidä tehdä liian isoa asiaa. ”Lätkässä” näyttää ihmisiä ärsyttävän eniten se tosiasia, että kyseessä on marginaalilaji, joka on Suomessa saanut turhan paljon suosiota lajin kansainvälisesti vaatimattomaan populariteettiin nähden. Moni on pohtinut sitä, että suomalaiset haluavat pönkittää heikkoa itsetuntoaan menestymällä pienissä lajeissa, koska tietyissä muissa aidosti kansainvälisissä lajeissa, kuten jalkapallossa, ei ole yhtä vaivatonta pärjätä samalla työmäärällä. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että Suomen kansa (tai ehkä pikemminkin media) on tavallaan huijannut itseään jääkiekon tärkeyden suhteen. Vuonna 1995 kävikin aika surkuhupaisasti niin, että jääkiekon yleismaailmallisesti lähes merkityksetön tynkäturnaus, jossa ns. parhaat pelaajat eivät edes olleet kaikilla mailla käytössä, upposi Suomen kansaan kuin Titanic valtamereen ja mestaruuden jälkeen saattoikin huomata tämän suuresti vihatun “torilla tavataan tuulipuku päällä ja Karjala-lippikset päässä”-tunnelman ja ”me ollaan tosimiehiä”-hengen.
Periaatteessa on hieman harhaanjohtavaa penätä Suomen olevan “hyvä” jääkiekossa. Onhan se fakta, että seitsemässä-kahdeksassa maassa tosissaan pelattavassa lajissa, jossa MM-kisat järjestetään vuosittain, on sangen mutkatonta päästä mitalisijoille joihinkin muihin maailmanlaajuisesti suositumpiin urheilulajeihin verrattuna. Kenties Suomen kuitenkin kannattaisi ottaa huomioon lajin todellinen kansainvälinen suosio ja lakata hakemasta lohtua asioista, joista harva maailmalla edes tietää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita niinkään “perässähiihtämistä”, vaan pikemminkin sitä, että asiat tästedes suhteutettaisiin järkevämmin.
12. Jellonien antifani #1 Says:
17. helmikuuta 2006 kello 14.56
Ei enää ikinä maanlaajuista massapsykoosia talvisotaesitelmineen ja kansalliskiihkoisine egorunkkaroimisineen. Ei enää yhtään Mertarannan horkkatautisen ölinän aiheuttamaa mikrofonin ylikuormituskirahdusta eikä, voi hyvä luoja, enää koskaan ainuttakaan kisadokumenttivideota, jossa Mika Niemisen pyyhkeen alta pikkujalka vilahtaa. Mikään ei puistata enempää kuin ajatus viidestäsadastatuhannesta esipuberteettiseen hyperventilaatiohurmaan vajonneesta suomalaisesta kaupunkien kaduilla sikspäkin pahvit päässä ja vaarin kusisista kalsareista hätäisesti kyhätty “Suomen lippu” kädessä. Siksi täältä lähtee joka ikinen kerta kiitos, kumarrus ja pyydettäessä ilmaiset kaljat sille joukkueelle, joka jääkiekon arvokisoissa lyö lopullisen pisteen Suomen kultahaaveille.
13. Karu Pulusto Says:
17. helmikuuta 2006 kello 16.16
No sinäpä sen Erno sanoit: kannustan Venäjää nimenomaan siksi, että joukkueesta löytyy loistavia yksilöitä, niin mailankäsittelytaitoa kuin nopeuttakin. Sitä peliä on ilo seurata.
14. Harri K. Says:
18. helmikuuta 2006 kello 2.10
Jääkendossa oli aikoinaan kaksi joukkuetta jotka ansaitsivat tulla puhutelluksi urheilijoina. Neuvostoliiton Larionov-Makarov vetoinen punakone ja Tsekkoslovakian índividualistit heitä vastassa. Sen sijaan tämä nykyinen nuuska huulessa viinaa ( tai silloin tällöin heroiinia ) väärikäyttävien analfabeettien suomalainen sukupolvi ei ansaitse kuin palautusta sille tarkkailuluokalle josta ovat ponnistaneetkin.
Jali Wahlsten oli jääkoronan viimeinen “futaaja” jolla oli muitakin kiinnostuksen kohteita kuin KIITOS 1939 - 45 paidat ja mistä saada ettania.
http://blogit.hs.fi/urheilu/?p=83#comments
Leijonien antifanit
15. 2. 2006 kello 15:31 Erno Rautarinta
Olen aikaisemmin kuvitellut, että kaikki suomalaiset urheilun ystävät pitäisivät ilman muuta Leijonien puolia jääkiekossa. Niinpä järkytys olikin suuri, kun tuossa muutama vuosi sitten tajusin, että jotkut aivan tavalliset ja supisuomalaiset mattimeikäläiset saattavat ihan hyvin toivoa Kanadan, Venäjän tai jopa Ruotsin voittoa.
Omaan ajattelutapaani tuollainen ei sovi sitten millään, mutta kyllähän tuollaisilla “maanpettureilla” yleensä on ihan hyvät perusteet valinnoilleen.
Tyypillinen syy toivoa Suomelle epäonnea on se, että joitakuita ärsyttää niin sanottu “junttikulttuuri”, jonka he väittävät näkyvän erityisesti jääkiekossa. Tokihan katsomoissa näkyy Karjala-lippiksiä ja tuulipukuja. Totta kai Antero Mertaranta on ärsyttävän puusilmäinen selostaja, joka ei tajua lajin hienouksia Suomea hehkuttaessaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kaikki nämä asiat ovat antifaneille niin “epäcool”, että itseään viileinä pitävinä he haluavat pysyä niistä mahdollisimman kaukana.
Toisille taas kysymys on siitä, minkälaista peliä arvostaa. Joillekin ainoaa oikeaa jääkiekkoa on kanadalainen tapa pelata, toiset taas arvostavat yli kaiken venäläisten taituruutta. Toki tähän saattaa liittyä myös eri maiden kulttuurien ideologisia arvostuksia jääkiekon ulkopuolellakin.
Eräät taas näkevät jääkiekon suosion Suomessa olevan pois omilta suosikkilajeiltaan. Tämän takia he toivovat, että Leijonien tappioiden myötä jääkiekko vajoaisi unohdukseen ja sitä kautta julkisuuteen tulisi tilaa uusille lajeille.
Oli peruste mikä hyvänsä, niin yleensä nämä Leijonien antifanit sanovat “miten se on sinulta pois, vaikken kannatakaan sokeasti Suomea”. No, kyllä se nyt vaan on minulta pois! Minusta olisi mukava olla kerrankin yhtä joukkoa ja hurrata kuorossa ilman soraääniä, ainakin näin suomalaisten kesken. Toki kohtuullisissa rajoissa ja ilman minkäänlaista kansalliskiihkoa.
14 vastausta artikkeliin “Leijonien antifanit”
1. FF-nick Says:
15. helmikuuta 2006 kello 16.57
No minun kuorossani et ainakaan hurraa.
Kai muissakin lajeissa kiinnostus on yhtä fanaattista? Curling, pikaluistelu, ampumahiihto? Entä kesäolympialaiset: voimistelu, ammunta? Hurrataanko yhdessä?
Joo, katson tämän illan matsin, mutta en todellakaan koe minkäänlaista tuskaa vaikka Suomi ei mitaleille pääse.
2. Leijonien antifani Says:
15. helmikuuta 2006 kello 18.33
Miksi pitäisi hurrata ns. kiekkoleijonien puolesta, jos koko laji tuntuu täysin vastenmieliseltä? Eikö se olisi juuri sitä kansalliskiihkoa?
Etenkin jääkiekkoon yhdistyvä kansallishurmos on toisinaan suorastaan oksettavan yliampuvaa. Lisäksi tuntuu, kuin kysymys olisi jostain elämää suuremmasta asiasta, vaikka kyseessä on pelkkä marginaalilaji, jota harrastetaan tosissaan vain muutamassa maassa (vrt. jalkapallo).
3. FF Says:
15. helmikuuta 2006 kello 19.12
Niin miksi pitäisi hurrata sellaisen “lajin” puolesta jossa hakataan toisia tajuttomaksi jäällä ja jota harrastavat amis/tarkkisluokan kaverit, jotta saavat purettua agrejaan. Eihän nämä kaverit osaa edes Englantia kun lähtevät “änäriin”. Kivikauden jäänteitä koko jääkuokka, josta ovat kiinnostuneita vain pari väkivaltaista ja itsemurhiin taipuvaa kansaa koko maailmassa.
Hurrataan mielummin curlingin yhdessä ilman soraääniä. Ehdottomasti paras ja vaativin laji koko kisoissa. Älykkölaji! Otanpa sen kunniaksi vähän whiskyä samalla kun luen Tolstoita!
4. FF-nick 2 Says:
15. helmikuuta 2006 kello 19.21
Mitä se on minulle lisää, että kannattaisin sokeasti Suomen “kiekko-leijonia”? Jääkendo ei lajina kiinnosta edes vähää alusta, vaan aiheuttaa minussa lähinnä kuvotukseen verrattavia reaktioita. Oksettavaa on myös roskalehtien ja muun median fiilistely, aina odotetaan sitä vuoden 1995 toisintoa. Parempi, että peli loppuu heti alkuunsa, niin ei sitäkään tarvitse niin paljoa sietää. Kaikista vastenmielisintä on kuitenkin jääkendon olennaisesti kuuluva tosimies-meininki. Tappelut ja muu yltiöväkivaltaisuus ohjaavat lapsia pimeälle puolelle. Tiedän, että jääkendossa jopa 13-15-vuotiaiden sarjoissa on joukkotappeluita, jotka lajin parissa toimivat hyväksyvät mukisematta, lajin luonteeseen kuuluvana. Näillä perusteilla voin perustellusti toivottaa Suomelle mahdollisimman huonoa onnea näissäkin turpaanlyömiskilpailuissa.
5. Joopa joo Says:
15. helmikuuta 2006 kello 19.47
Anteeksi etten ole samaa mieltä kanssasi. Enpä muista itkua siitä, että pienoiskiväärin maailmancupia kiertävien suomalaisfanien määrä on vähäinen. Mites sulkapallon arvokisat ja baseballin b-sarjan EM-turnaukset? Pitääkö sielläkin hillua muna pystyssä siniristilippu temmin varressa liehuen? Näitä lajeja sentään harrastetaankin yli seitsemässä maassa.
Hihku vaan Teemua rauhassa, se ei ole minulta pois.
6. Susanna Iivonen-Pekesen Says:
15. helmikuuta 2006 kello 20.05
Hih hih, ajattelin ettei tätä kehtaa julkisesti tunnustaa: alle kouluikäisenä kannatin Ruotsin jääkiekkojoukkuetta, koska lempivärini oli keltainen. Ruotsilla oli niin iiihanat pelipaidat. Myöhemmin on muuttanut mieltäni…
Onneksi Suomi voitti tänään. En kyllä kauheasti jääkiekkoa seuraa nykyisin. En ehdi. Enkä tykkää riehuvista ukoista lätkäkatsomossa.
En ole koskaan kuullut toimittajan mainitsemia kommentteja. Kuulostaa snobin retoriikalta. Vähän niin kuin Frasier-sarjassa, jossa on tärkeää käydä juuri oikeassa seurassa oopperassa tai trendiravintolassa.
7. Esa Hanhikoski Says:
15. helmikuuta 2006 kello 22.33
FF-nick Says, etpä taida olla Suomalainen?
8. Erno Rautarinta Says:
16. helmikuuta 2006 kello 12.58
Kas kas. Taisin sohaista sellaista ampiaispesää, jota en tarkoittanut sohaista. Eli ei tämä ollut tarkoitettu kirjoitukseksi jääkiekon puolesta ja jalkapalloa vastaan.
Itse pidän jalkapallosta ihan yhtä paljon kuin “jääkendosta”. Vielä enemmän kuin nuo Leijonien antifanit ärsyttää tämä väki, joka leimaa koko suomalaisen futiksen potkupalloksi, eivätkä edes välttämättä vaivaudu yhtä ottelua vuodessa katsomaan. Jos Suomi pääsisi arvokisoihin, niin varmasti olisivat suureen ääneen kertomassa, miten tylsää nolla-nollaa jalkapalloilu on.
Eli vielä täsmennyksenä, en toivonut kuorooni mukaan niitä hiljaisia, joita ei jääkiekko lajina tai urheilu ylipäätään kiinnosta. Minua hämmästytti se, että jotkut tuottavat ehdoin tahdoin niitä riitasointuja, ikään kuin sellaista ei olisi tarpeeksi esimerkiksi seurajoukkuepalloilun puolella.
9. Jatkoajan tohtorismies Says:
17. helmikuuta 2006 kello 6.14
Kyllä se kiekkoleijonien pillkaus jalkapallofanien toimesta siitä syystä johtuu kun heillä on niin hiekko itse tunto. HE eivät saata tajuta että jääkiekko on oikea suomalainen kansallislaji josta kaikki tykkää. Jalkapalllo taas on huligaanilaji jossa yleisö vaan tappeleee, jääkiekossa sitävastoin se tappelu eli alan terminä “hanskaus” käy pelin aikana jäällä jossa ei kukaan ikinä loukkaannu ja yleisö tykkää ja kaikki.
10. FF-nick 3 Says:
17. helmikuuta 2006 kello 9.22
“Esa Hanhikoski Says:
15. helmikuuta 2006 kello 22.33
FF-nick Says, etpä taida olla Suomalainen?”
Juurikin tämä on vastenmielistä Suomen ilmapiirissä. Jos ei jostain syystä pidä jääkendosta, niin heti on joku Karjala-lippis epäilemässä kansalaisuutta, seksuaalista suuntautumista tms. Ylipäätään tämä jääkiekkoon liittyvä tosimieheys-syndrooma pistää vihaksi.
11. Mäkitammi Says:
17. helmikuuta 2006 kello 12.51
Jääkiekko on sinänsä aivan mainio laji, mutta siitä ei pidä tehdä liian isoa asiaa. ”Lätkässä” näyttää ihmisiä ärsyttävän eniten se tosiasia, että kyseessä on marginaalilaji, joka on Suomessa saanut turhan paljon suosiota lajin kansainvälisesti vaatimattomaan populariteettiin nähden. Moni on pohtinut sitä, että suomalaiset haluavat pönkittää heikkoa itsetuntoaan menestymällä pienissä lajeissa, koska tietyissä muissa aidosti kansainvälisissä lajeissa, kuten jalkapallossa, ei ole yhtä vaivatonta pärjätä samalla työmäärällä. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että Suomen kansa (tai ehkä pikemminkin media) on tavallaan huijannut itseään jääkiekon tärkeyden suhteen. Vuonna 1995 kävikin aika surkuhupaisasti niin, että jääkiekon yleismaailmallisesti lähes merkityksetön tynkäturnaus, jossa ns. parhaat pelaajat eivät edes olleet kaikilla mailla käytössä, upposi Suomen kansaan kuin Titanic valtamereen ja mestaruuden jälkeen saattoikin huomata tämän suuresti vihatun “torilla tavataan tuulipuku päällä ja Karjala-lippikset päässä”-tunnelman ja ”me ollaan tosimiehiä”-hengen.
Periaatteessa on hieman harhaanjohtavaa penätä Suomen olevan “hyvä” jääkiekossa. Onhan se fakta, että seitsemässä-kahdeksassa maassa tosissaan pelattavassa lajissa, jossa MM-kisat järjestetään vuosittain, on sangen mutkatonta päästä mitalisijoille joihinkin muihin maailmanlaajuisesti suositumpiin urheilulajeihin verrattuna. Kenties Suomen kuitenkin kannattaisi ottaa huomioon lajin todellinen kansainvälinen suosio ja lakata hakemasta lohtua asioista, joista harva maailmalla edes tietää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita niinkään “perässähiihtämistä”, vaan pikemminkin sitä, että asiat tästedes suhteutettaisiin järkevämmin.
12. Jellonien antifani #1 Says:
17. helmikuuta 2006 kello 14.56
Ei enää ikinä maanlaajuista massapsykoosia talvisotaesitelmineen ja kansalliskiihkoisine egorunkkaroimisineen. Ei enää yhtään Mertarannan horkkatautisen ölinän aiheuttamaa mikrofonin ylikuormituskirahdusta eikä, voi hyvä luoja, enää koskaan ainuttakaan kisadokumenttivideota, jossa Mika Niemisen pyyhkeen alta pikkujalka vilahtaa. Mikään ei puistata enempää kuin ajatus viidestäsadastatuhannesta esipuberteettiseen hyperventilaatiohurmaan vajonneesta suomalaisesta kaupunkien kaduilla sikspäkin pahvit päässä ja vaarin kusisista kalsareista hätäisesti kyhätty “Suomen lippu” kädessä. Siksi täältä lähtee joka ikinen kerta kiitos, kumarrus ja pyydettäessä ilmaiset kaljat sille joukkueelle, joka jääkiekon arvokisoissa lyö lopullisen pisteen Suomen kultahaaveille.
13. Karu Pulusto Says:
17. helmikuuta 2006 kello 16.16
No sinäpä sen Erno sanoit: kannustan Venäjää nimenomaan siksi, että joukkueesta löytyy loistavia yksilöitä, niin mailankäsittelytaitoa kuin nopeuttakin. Sitä peliä on ilo seurata.
14. Harri K. Says:
18. helmikuuta 2006 kello 2.10
Jääkendossa oli aikoinaan kaksi joukkuetta jotka ansaitsivat tulla puhutelluksi urheilijoina. Neuvostoliiton Larionov-Makarov vetoinen punakone ja Tsekkoslovakian índividualistit heitä vastassa. Sen sijaan tämä nykyinen nuuska huulessa viinaa ( tai silloin tällöin heroiinia ) väärikäyttävien analfabeettien suomalainen sukupolvi ei ansaitse kuin palautusta sille tarkkailuluokalle josta ovat ponnistaneetkin.
Jali Wahlsten oli jääkoronan viimeinen “futaaja” jolla oli muitakin kiinnostuksen kohteita kuin KIITOS 1939 - 45 paidat ja mistä saada ettania.
http://blogit.hs.fi/urheilu/?p=83#comments
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.