Mitäs mieltä olette hyvästä ystävyydestä kun tilanne on tämä, avokkini paras ystävä on nainen ja se herättää ristiriitaisia tunteita ja mustasukkaisuutta?
Entäs ajatukseni siitä että elinkumppanin edelle ei mene kukaan/ mikään (korkeintaan oma lapsi? Mielestäni oma puoliso o etusijalla ystäviin nähden.
Entäs ajatukseni siitä että elinkumppanin edelle ei mene kukaan/ mikään (korkeintaan oma lapsi? Mielestäni oma puoliso o etusijalla ystäviin nähden.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puoliso on tärkeämpi kuin lapset ja ystävät. Ja puolison ystävät on minunkin ystäviä.
Jos puolison ystävä ei olekaan minun ystäväni?
No sitten ei ole. Ei sinun kaikkien kaveri tarvitse olla.
Itse olen ottanut sen kannan, että ystävät ovat ystäviä - sukupuolesta riippumatta. Mies kutsuu ystäviään kotiimme illanviettoon. Yhtälailla hän voi kutsua sekä mieskavereitaan että naispuolisia kavereitaan. Jos hän rupeaisi ns. piilottelemaan naiskavereitaan ja tapaamaan heitä esimerkiksi ihan vain kahdestaan ilmaisten haluttomuutensa minun mukana olemiselle, niin sitten kyllä nostaisin mekkalan.
Mitä ihmeellistä siinä kaverissa on, jos sitä ei voi tuoda esille ja käymään niinkuin kaikki muutkin kaverit? kysyisin häneltä.
Ylipäätänsä en pitäisi siitä, jos minä tulisin kakkosena ja naiskaveri olisi miehelle ykkönen. Laittaisin ukon tilille ja kysyisin, että kumman kaa? Kaverit ovat kuitenkin kavereita ja puoliso on aina puoliso. Kaverit ovat tärkeitä, mutta kyllä se oma puoliso on tärkein. Ja sen mielipide on otettava huomioon.
mun avopuolisol on hyvä ystävä ,nainen.on tutustunu tähän naiseen ennen ku me edes tunnettiin toisiamme.joten saa ollakkin.mut se meni mun mielestä överiksi,ku mieheni kertoi avoimesti,et he käyvät yhdes saunas....tällä naisella oma perhe .sovimme,et tällänen ei käy enään..kysyim mieheltäni,et mitä,jos minä menisin kans jonkun miehen kans saunaan ja kehuisin..eipä sopinu.käymme kyläilemässä yhdessä koko perhe tän naisen tykö.eikä siin ole enään mitään.jos saunomme,niin meidän oma perhe käy yhdes saunas tai naiset keskenään.kyllä kirpas ku kuulin tosta sauna jutusta.
avokin paras kamu vastakkaista sukupuolta. itse en ole tähän ihmiseen tutustunut ollenkaan enkä aiokaan, he ovat tunteneet kaksi kertaa kauemmin kuin minä avokkini, pitäköön ystävyytensä. sitäpaitsi en pidä tästä ihmisistä laisinkaan, ihme periaatteita..parempi kun pysyn erillään.
Minullakin on miespuolinen ystävä, pakko se vain on uskoa kun ollaan jo 5 vuotta pidetty yhteyttä. Tosin ollaan kerran sekstailtu (vai oliko kaksi : ), mutta siitä on jo pari vuotta. Niin....kunpikaan ei seurustele, kova paikka olisi kertoa jollekin miehelle, että minulla on miespuolinen ystävä. Olen jo melkein 50 ja asia tuntui ensin minusta käsittämättömältä, olen aina ajatellut ettei sellainen voi mahdollista ollakaan.
Tosin isällänikin oli ystävänä häntä, enkä koskaan sitä asiaa ihmetellyt. he olivat perheystäviä, vanhempani ja tämän naisen perhe, mutta ystävyyden alku ja juuri oli näin poikkisukupuolinen. Mutta he olivat ystävystyneet sodassa, nainen oli ollut lotta. Se nyt on hiukan poikkeusoloissa syntynyttä, ja siksi sen ymmärtää. Se oli luonnollinen juttu. Todisti kumminkin sen, että syväkin ystävyys voi olla mahdollista miehen ja naisen välillä. erikoista se kumminkin on sellaisena, ettei siihen sukupuolisuutta liity ja että se olisi säilyttämisen arvoinen.
itse en taitaisi moista ystävyyttä ymmärtää, en tiedä.
tuohon sanoisin että kokemusta on näistä naisystävistä. en tiedä oliko exäni tyhmä vai valehteliko vain, mutta ei muka koskaan huomannut näiden naisten rakastumista itseensä. joka ikinen kerta ja jokainen nainen. me ollaan vaan kavereita... paskan vitut sanon minä! ah ja onneksi olen viisastunut!!!!!
Kyl mul on poikapuoleisia kavereita/ystäviä, joita käy meillä harvase viikko.. Ei mun avokki oo ikinä vastaan pistänyt, ku oon sanonu jonku tulevan käymää.. Ehkä se on se luottamus.. Kokeile säki luottaa siihen avokkiis.. Ja mä oon tehny sen hyvin selväks, et ne kaverit ja ystävät mitä mul on ollu ennen tota mun rakasta myös pysyy mun elämässä.. Ja niin tää juttu toimii toistekki päin.. En mä rajota rakkaan kaveripiirii millää lailla..
siis ihan sama tilanne on vaikka olisitte naimisissa. Kyse on luottamuksesta yms asioista silloinkin. Ei se papin aamen mitään estettä tee jos se este ei omassa mielessä ole.
Miehellä (en osaa käyttää sanaa "avokki":P) on todella hyvä ystävä, joka on nainen. Ei tosiaan tulisi mieleen epäillä mitään, ovat kuin veli ja sisko. Ko. nainen on mullekin ihan kaveri, ja itse yritti kovasti saada meitä yhteen silloin, kun meillä oli vasta sellaista epämääräistä säätöä.
Miehellä on muutenkin paljon sekä nais- että miespuolisia kavereita ja olen siitä onnellinen hänen puolestaan. Vaikka olenkin itse hiukan enemmän sellaista kotona kahdestaan viihtyvää tyyppiä.
Uskon, että mies itsekin arvostaa saamaansa luottamusta... Ei minunkaan tarvitse kysellä lupaa menemisiini tai siihen, kenen kanssa voin kaveerata.