Eli tilanne on tämä: Olen seurustellut nykyisen avovaimoni kanssa n. 6 vuotta, mutta suhteeni on minun puoleltani ollut ainakin viimeisen vuoden ajan lähinnä kaveruus/sisaruspohjalla. Tapasin n. 4 kuukautta sitten "elämäni naisen" (tai ainakin tällä hetkellä uskon niin), jonka kanssa synkkaa täydellisesti (hieman jopa pelottaa, kun kohdalle osui joku niin "täydellinen" ja kanssani samankaltainen henkilö!).
Olemme edenneet varovaisesti, koska myös hän eli parisuhteessa. Eli pettäminen on ollut lähinnä henkistä vaikka välillämme onkin "eroottista latausta". Nainen on jo päättänyt oman suhteensa ja minä olen nyt tekemässä samoin. Ongelmani onkin, että kerronko puolisolleni heti uudesta rakkaasta vai loukkaanko häntä silloin turhaan? Asumme uuden rakkaani kanssa toistaiseksi eri paikkakunnilla, joten minun olisi mahdollista pitää uuden suhteen kanssa matalaa profiilia jonkin aikaa. Se tuntuisi järkevältä siksi että tiedän eron olevan puolisolleni shokki, koska hän rakastaa minua ja olen hänelle tärkein ihminen (kuulostaa itserakkaalta, tiedän). En haluaisi tuottaa rakkaalle ihmiselle eron lisäksi enempää kärsimystä. :( Pelkään myös että puolisoni "hyökkää" henkisesti uuden kultani kimppuun vaikka ero olisi tullut väistämättä ilman häntäkin (eikä hän ole pyytänyt minua missään vaiheessa eroamaan). Toisaalta taas tuntuu, että puolisoni ansaitsee kuulla totuuden. Enkä haluaisi missään nimessä, että hän kuulee asiasta muuta kautta. vaikeaa...
Eli haluaisin kuulla teiltä mielipiteitä miten toimia. Tottakai teen päätöksen lopulta itse, mutta toivoisin asiaan erilaisia näkökulmia (varsinkin petetyiltä tai kanssani samanlaisessa tilanteessa olleilta). Entäpä miten toimia eron jälkeen? Haluaisin olla hänen tukenaan, koska hänen tukiverkostonsa (ystävät, sukulaiset ym.) ovat lähes olemattomat. Tiedän kuitenkin muiden kokemuksista että parhaiten hän pääsee minusta yli jos otan häneen etäisyyttä.
Olemme edenneet varovaisesti, koska myös hän eli parisuhteessa. Eli pettäminen on ollut lähinnä henkistä vaikka välillämme onkin "eroottista latausta". Nainen on jo päättänyt oman suhteensa ja minä olen nyt tekemässä samoin. Ongelmani onkin, että kerronko puolisolleni heti uudesta rakkaasta vai loukkaanko häntä silloin turhaan? Asumme uuden rakkaani kanssa toistaiseksi eri paikkakunnilla, joten minun olisi mahdollista pitää uuden suhteen kanssa matalaa profiilia jonkin aikaa. Se tuntuisi järkevältä siksi että tiedän eron olevan puolisolleni shokki, koska hän rakastaa minua ja olen hänelle tärkein ihminen (kuulostaa itserakkaalta, tiedän). En haluaisi tuottaa rakkaalle ihmiselle eron lisäksi enempää kärsimystä. :( Pelkään myös että puolisoni "hyökkää" henkisesti uuden kultani kimppuun vaikka ero olisi tullut väistämättä ilman häntäkin (eikä hän ole pyytänyt minua missään vaiheessa eroamaan). Toisaalta taas tuntuu, että puolisoni ansaitsee kuulla totuuden. Enkä haluaisi missään nimessä, että hän kuulee asiasta muuta kautta. vaikeaa...
Eli haluaisin kuulla teiltä mielipiteitä miten toimia. Tottakai teen päätöksen lopulta itse, mutta toivoisin asiaan erilaisia näkökulmia (varsinkin petetyiltä tai kanssani samanlaisessa tilanteessa olleilta). Entäpä miten toimia eron jälkeen? Haluaisin olla hänen tukenaan, koska hänen tukiverkostonsa (ystävät, sukulaiset ym.) ovat lähes olemattomat. Tiedän kuitenkin muiden kokemuksista että parhaiten hän pääsee minusta yli jos otan häneen etäisyyttä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos on olemassa se vaara, että avovaimosi kuulee joltakulta ulkopuoliselta sinun ja tämän toisen suhteen olleen olemassa jo seurustelunne aikana, olisi ehkä parasta, että itse asian tunnustaisit.
Jos taas on mahdollista, ettei toiselle asia paljastuisi, ei sitä ole mielestäni mikään pakko kertoa mikäli suhteenne todellakin on nyt lopullisesti loppumassa. Silloin näkisin sen enemmänkin turhana kertoa asiasta, kun sillä ei enää keskinäisen parisuhteenne jatkolle ole merkitystä. Kertomalla tuottaisi vain turhaa tuskaa.
Itse olen sitä mieltä, että mikäli ei ole eroamassa ja pettää, tulisi petetyn saada tietää. Sillä perusteella, että mielestäni jokaisella on oikeus tietää millaisen ihmisen kanssa on parisuhteessa.
Teillä taas tuo perustelu ei enää päde, koska suhteenne on loppumassa ja avovaimosi pääsee joka tapauksessa elämään elämäänsä sinusta erillään.
Itse tunnustin nuorena pettämiseni exälleni siksi, että olin liian kypsymätön vielä itse lopettamaan suhteeni ja halusin, että toinen sen tekee. Ei hyvä. Parempi olisi ollut säästää hänet siltä tuskalta ja antaa mennä ilman petetyksi tulemisen aiheuttamia haavoja.
Miksi puolisosi ansaitsisi kuulla totuuden? Mitä hyvää siitä hänelle tuossa tilanteessa seuraisi? Entä mitä pahaa?
Eli jos on mahdollista, että pystytte salaamaan suhteenne todellisen alkamisajankohdan, tehkää se ja todellakin pitäkää matalaa profiilia suhteenne kanssa vielä muutama kuukausi, jotta tuleva exäsi selviäisi mahdollisimman vähällä.
Jos taas tosiaan on hyvinkin mahdollista, että joku päättää avovaimollesi kertoa uuden suhteesi taustat, tee se mieluummin itse ja valmistautukaa uuden naisesi kanssa kärsimään oma osanne hänen tuskastaan.
Mietipä miten haluisit itseäsi kohdeltavan samassa tilanteessa. Mikä olisi reilu peli??
Kuuntelehan oman sydämesi ääntä. Toisaalta, aiheutat erouutisellasi kuitenkin suuren surun avollesi, niin kannattaako enää kääntää veistä haavassa kertomalla elämäsi naisesta. Toisaalta, avosi ei ainakaan jäisi ruikuttamaan niin aktiivisesti perääsi, kun kertoisit suhteestasi suoraan.
Minä tein niin jättäessäni exäni, että ilmoitin erosta, ja aloin saman tien elämäni miehen kanssa yhteiselämän. Ei mun omaatuntoa hirveästi kolkutellut, sillä kun jätän henkilön, niin omapa on asiani, mitä elämälläni eron jälkeen teen.
Joka tapauksessa onnea suhteeseesi! Kyllä sen oikean ihmisen tunnistaa, kun kohdalle sattuu. Tavatessani nykyisen mieheni en epäröinyt hetkeäkään, vaan aloitimme suhteen suin päin. Muutama vuosi sitten menimme naimisiin ja nyt on vauvakin tuloillaan. Elämä on ihanaa, kun sen saa jakaa oikean ihmisen kanssa!
(Ja jos joku ihmettelee, miksi käyn täällä.. No, kivikkoiset metsäreitit kolunneena haluan rohkaista ihmisiä kuuntelemaan sydämensä ääntä ja jättämään epätyydyttävät suhteet ennen kuin se on liian myöhäistä. Kun on menty naimisiin ja on lapsia, niin eipä tästä niin vaan lähdetä.)
Vielä tuli mieleeni lisäys.
Mikäli siis pohjimmaiset syyt sille, että haluat puolisostasi erota ei ole se, että löysit paremman, voit hyvinkin käyttää näitä perusteita kertoessasi erohaluistasi. Etenkin jos ero olisi ollut väistämättä edessä lähiaikoina ilman tätä uutta suhdettakin.
Jos taas pohjimmainen syy on se, että löysit paremman, ehkä silloin olisi syytä myös olla rehellinen eron syystä.
Voiko toisen löytäminen olla loppujen lopuksi missään tapauksessa eron syy? Jos silmät avautuvat oikeasti muille vaihtoehdoille - nyt en puhu pikkuihastuksista - niin kai suhteessa on ollut jo aikaisemminkin jotakin vikaa. Jos oman suhteensa epäkohtaa ei osaa tunnistaa tai pukea sanoiksi, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki on kunnossa.
Itse elän hyvässä avioliitossa, eikä ainakaan tällä hetkellä tulisi mieleenkään, että jossakin kulman takana odottaa elämäni mies. Käyn silloin tällöin istumassa iltaa naisystävieni kanssa, ja nautin keskustelemisesta ja tanssimisesta. Aina on kuitenkin yhtä mukavaa palata reissuilta kotiin oman miehen viereen. Totta kai tilapäisiä kriisejä on ollut, ja silloin olen ajatellut, josko elämänsä voisi jakaa jonkun toisen kanssa. Tähän asti nuo tuntemukset ovat kuitenkin menneet ohi.
Marko! Jotenkin musta tuntuu siltä, että sinun avoliittosi oli huono jo ennen uuden rakkauden löytymistä. Uusi nainen on siis ennemmin tapahtumien seuraus kuin syy. Anna palaa ja nauti elämästäsi sydäntäsi kuunnellen! Erittäin vilpittömät onnentoivotukset uuteen elämääsi.
Yritän asettua nykyisen avovaimosi housuihin. Mieheni kertoisi minulle löytäneensä uuden ja tapailleensa tätä jo jonkin aikaa ja haluavansa eroa. Mieheni on siis ollut jo kauan suhteessa kanssani vain siksi, että on odottanut parempaa, mutta tyytynyt minuun, koska parempi on antanut odotuttaa itseään. Kenenkään itsetunnolle ei tee hyvää tulla jätetyksi toisen takia ja sen joudut nyt kantamaan tunnollasi.
En siis sano, että sinun pitäisi jatkaa nykyisen avokkisi kanssa. Mielestäni sinun pitäisi olla vähän aikaa yksiksesi ja kasvaa aikuiseksi. Se lienee liikaa vaadittu nykyisessä tilanteessasi, koska uusi rakas on jo katsottuna. Sinun kannattaisi miettiä, mikä meni nykyisessä suhteessasi pieleen ja minne se rakkaus hävisi. Se riskihän on uudessakin suhteessa muutaman vuoden sisällä.
Ihan hyvä neuvo, mutta jos nuori ja intohimoinen mies löytää elämänsä naisen, niin silloin pitäisi antaa vaan palaa. Mies on ottanut ja rakastunut, ja tunne on vielä molemminpuolinen, niin mikä noita enää pitelee. Ja tarviikokaan?
Onko sekään loppujen lopuksi rehellistä, että käy toiseen aivan kuumana, mutta pitää pakollisen "suruajan", vaikka ajatukset ovat aivan muualla. Tulee mieleen jotkut vanhauskoiset nuoret, jotka eivät hyväksy avoliitossa elämistä, mutta harrastavat salaa seksiä minkä ehtivät jo ennen avioitumista.
Rakastakaa rajoitta! Eron jälkeen teillä on siihen tilaisuus. Ole onnellinen, ettet pykännyt lapsia epätyydyttävään avoliittoosi.
Ehkei kannata uudesta suhteesta heti kertoa. Se vaan, että asioiden oikea laita tahtoo paljastua ennen pitkään...kaverit lipsauttelee jne. Eikä kannata "aliarvioida" naisen johtopäättelykykyä. Myöhemmin "erottiin ystävinä" voi saada paskamaisen käänteen, jos olet yrittänyt hyväuskoista naistasi jymäyttää.
eikä teillä ole avovaimosi kanssa vielä yhteisiä lapsia ja siksi sinun pitääkin valita se, joku on "täydellinen" ja kanssani samankaltainen henkilö. Myöhemmin elämässäsi joudut ehkä uudestaan vastaavan valinnan eteen ja silloin muistat mihin suuntaan palata.
En kyllä suosittele, että kertoisit avovaimollesi, turhaa tuskaa vain tuottaisit. Hän saattaa tosin kuulla asiasta, koska eronneille naisille kerrotaan herkemmin entisestä parista huonoja asioita (eli lähinnä, miksi entistä ei edes kannata ajatella). Sinun on siitä huolimatta tehtävä selväksi, että haluat katsella muita. Silloin avovaimosi ei tarvitse pyöritellä ja pohtia tarpeettomasti erosi syistä.
Minä en varmaan kertoisi. Jos jokatapauksessa jätät hänet, miksi kääntää veistä haavassa, ja kertoa, että olet vielä pettänytkin? Ja, että uusi on odottamassa... Ei, ei. Miksi pitäisi kertoa?
Kertoa voi mutta vasta myöhemmin kun hän on riittävän vahva. Hän on varmaan sinulle ollut ihanan ihminen mutta uusi on se oikea sinulle (näin uskot).
olet pelkuri ja pelkäät ottaa vastuuta, joten ei todellakaan hyvät onnistumisen mahdollisuudet tulevaisuudessa.
Uusi "elämäsi nainen" vaistoaa myös pelkuruuden ja odottaa heti alusta, milloin se lähtee taas.
Teitpä niin tai näin tulee surua lopputulokseksi. Joten valitse sanasi tarkasti kun aloitat kertomaan halustasi lähteä suhteesta. Uskon että kumppanisi vaistoaa ettei sinulla kaikki ole hyvin..
joten rehellistyyttä peliin vaikka se sattuukin. jokaisen pitää kuitenkin viimekädessä itse se tuskansa surra ja elämän on jatkuttava.
Et voi olla tukena kuten haluaisit, koska läheisyytesi satuttaa sitten häntä aina kun näkee sinut se saa hänet kokemaan tuskaa ja haavat ei pääse arpeutumaan kovin hyvin. Hänellä pitäisi olla nyt elämää ilman sinua ja oltava ystävä jonka kanssa saisi keskustella ja surra suruaan rauhassa ja keskittyä omaan itseensä ja jaksamiseensa.
Kyllä alan tässä päätyä sille linjalle, etten (ainakaan vielä) kerro (ex)avolleni uudesta suhteesta. Kerroin hänelle eilen tuntemuksistani ja sanoin etten voi jatkaa suhdetta. Ero tuli hänelle (niin kuin aavistinkin) täysin puun takaa, vaikka hän myönsikin huomanneensa käytöksessäni muutoksia viimeisten kuukausien aikana. Tiedän että pettäjää/jättäjää pidetään usein tunnevammaisena ja kylmänä, mutta kyllä minua satuttaa nähdä rakkaan ihmisen tuska (ja vielä tietää, että se on aiheutunut minusta) :(
Ja joku kun piti minua keskenkasvuisena ja pelkurina, niin kai minä niitä hiukan olenkin. En kuitenkaan ollut vanhassa suhteessa vain siksi, ettei ollut "parempaakaan tarjolla", vaan jotenkin sitä vain halusi uskoa että tunteet palaavat ennalleen ja kaikki järjestyy (rakkautta ja välittämistä ei suhteesta puutu/puuttunut), ja kyllähän sitä tuossa ajassa kasvaa toiseen jotenkin kiinni (varsinkin kun olimme molemmat hyvin nuoria suhteen alkaessa). Uusi rakastuminen vain sinetöi eropäätöksen. Ja eihän sitä tiedä miten uuden rakkauden kanssa käy, mutta sen jokatapauksessa tiedän ettei minun ja exäni suhde tule olemaan syvää ystävyyttä "enempää".
olisi pitänyt harkita eroa sillon kuin tunteet muuttuivat. nyt loukkaat puolisoasi, koska jossakin vaiheessa hän saa tietää uudesta rakkaastasi... tavalla tai toisella...
Sinun ei kannata kertoa uudesta suhteestasi koska vanha sanonta että "tieto lisää tuskaa" pitää paikkansa. Itselleni on juuri tullut ero 4v kestäneestä suhteesta jolloin kumppani ilmoitti että on ihastunut toiseen. Tuntuu että ero on helpompi hyväksyä silloin kun siihen ei liity kolmatta osapuolta. Minun tilanteeni on sinänsä toinen olen jo yli 50v mutta tunteet ovat silti minullakin koska eivät ne mihinkään iän mukana katoa ja tälläkin hetkellä tuntuu erittäin pahalta.
Aivan siis törkeetä, aina pitää osasta jättää ennen ku pettää. Tajuatko että leikit vaarallisilla asioilla!!!!Mitä jos avokki ei kestäkään suhdettasi???!!??
Mun exä kertoi ja minulla oli todella paha olo sen takia!!!ja on edelleen!!! Minulla meni usko seurusteluun kokonaan, koska luulin exäni olevan "se oikea". En näe nykyään mitään järkeä seurustelussa koska tuntuu siltä että mikään ei tule toimimaan sen kummemmin ja että siinä käy kuitenkin samanlailla, että se joku uus löytää taas uuden jne. En luota enää, eli en pysty alkamaan uutta suhdetta kenenkään kanssa ainakaan vuoteen tai jopa pidempään aikaan.
Itseluottamus sai niin kamalan kolhun, että laihdutin niin paljon (laihduin osittain myös erittäin pahan olon takia), että painoin 45 kg, nyt olen sentään saanut muutaman kilon takaisin!!! Henkinen kärsimys oli todella suuri, koska siinä automaattisesti syyttää itseään, eli sen jälkeen etsii vikoja itsestään(et mitä musta nyt puuttuu, mitä siinä uudessa mukamas on jne..).