hei!
empas tieda tuleeko tama nyt oikealle palstalle, mutta koitetaan.
Mina muutin puolisen vuotta sitten mieheni kanssa samaan kaupunkiin jossa asuvat myos anoppi ja appi. olemme aina tulleet ihan kivasti toimeen, pienia arsytyksia yms lukuunottamatta. Mutta nyt viime aikoina anoppini on alkanut huolestuttaan kovasti. aluksi en huomannut mitaan, sitten rupesin ihmettelemaan miten anoppi aina valilla muuttaa persoonaa, hanesta saattaa (erityisesti iltaisin) tulla jotenkin epamaarainen, toistaa samaa juttua, silmat ovat lasiset ja hengitys haisee vahan erikoiselle. Valilla nayttaa silta etta jalatkin voisi pettaa alta. Olin aluksi tosi ihmeissaan kun anoppi ei juo alkoholia ja on noin normaalisti ihan fiksu ihminen.
Sitten minulle vahitellen selvisi etta kyseessa on rauhoittavat laakkeet, joihin han ilmeisesti on pahasti koukussa. Kovan kyselyn jalkeen sain mieheltani selville etta anoppi on joskus vuosia sitten sairastanut masennuksen ja paattelin etta on silloin aloittanut taman laakkeen kayton. Ilmeisesti kyseessa on enemman kuin 15 vuotta. Perheessa tasta ei puhuta mitaan, mutta en voi mitenkaan kuvitella etteivatko muut tata huomaisi. Ovat ilmeisesti niin tottuneet, mutta aaneen ei voi missaan nimessa puhua laakeriippuvuudesta. Mieheni on nyt vahitellen suostunut alkaan myontamaan ongelman, mutta ei halua sekaantua mitenkaan.
Mitas olette mielta?? kannattaako minun tehda/sanoa mitaan?? Jotenkin ajattelen etta en voi juuri mitaan tehda, mutta sitten mietin tulevaisuutta, lapsia yms. anoppi kun esim myos ajaa autoa tassa tilassa. ja minusta tuntuu etta ongelma on viime aikoina pahentunut, mutta se voi johtua myos siita etta olemme olleet enemman tekemisissa ja olen vaan nahnyt anoppia enemman. aluksi minua nimenomaan arsytti anopin kaytos, jatkuva samojan asioiden toisto ja jotenkin epareaalinen olotila, mutta nyt kun tajuan mista on kyse huolestuttaa enemmankin anopin puolesta. Jotenkin mietin etta jos kyse on vuosikausien vaarinkaytosta, kuinka todennakoista on etta tilanne vain pahenee?? minulle ei juuri ole aikaisempaa kokemusta mistaan riippuvaisuuksista, joten olenkin vahan hukassa, mita voi perheenjasen tehda? voinko tehda mitaan??
empas tieda tuleeko tama nyt oikealle palstalle, mutta koitetaan.
Mina muutin puolisen vuotta sitten mieheni kanssa samaan kaupunkiin jossa asuvat myos anoppi ja appi. olemme aina tulleet ihan kivasti toimeen, pienia arsytyksia yms lukuunottamatta. Mutta nyt viime aikoina anoppini on alkanut huolestuttaan kovasti. aluksi en huomannut mitaan, sitten rupesin ihmettelemaan miten anoppi aina valilla muuttaa persoonaa, hanesta saattaa (erityisesti iltaisin) tulla jotenkin epamaarainen, toistaa samaa juttua, silmat ovat lasiset ja hengitys haisee vahan erikoiselle. Valilla nayttaa silta etta jalatkin voisi pettaa alta. Olin aluksi tosi ihmeissaan kun anoppi ei juo alkoholia ja on noin normaalisti ihan fiksu ihminen.
Sitten minulle vahitellen selvisi etta kyseessa on rauhoittavat laakkeet, joihin han ilmeisesti on pahasti koukussa. Kovan kyselyn jalkeen sain mieheltani selville etta anoppi on joskus vuosia sitten sairastanut masennuksen ja paattelin etta on silloin aloittanut taman laakkeen kayton. Ilmeisesti kyseessa on enemman kuin 15 vuotta. Perheessa tasta ei puhuta mitaan, mutta en voi mitenkaan kuvitella etteivatko muut tata huomaisi. Ovat ilmeisesti niin tottuneet, mutta aaneen ei voi missaan nimessa puhua laakeriippuvuudesta. Mieheni on nyt vahitellen suostunut alkaan myontamaan ongelman, mutta ei halua sekaantua mitenkaan.
Mitas olette mielta?? kannattaako minun tehda/sanoa mitaan?? Jotenkin ajattelen etta en voi juuri mitaan tehda, mutta sitten mietin tulevaisuutta, lapsia yms. anoppi kun esim myos ajaa autoa tassa tilassa. ja minusta tuntuu etta ongelma on viime aikoina pahentunut, mutta se voi johtua myos siita etta olemme olleet enemman tekemisissa ja olen vaan nahnyt anoppia enemman. aluksi minua nimenomaan arsytti anopin kaytos, jatkuva samojan asioiden toisto ja jotenkin epareaalinen olotila, mutta nyt kun tajuan mista on kyse huolestuttaa enemmankin anopin puolesta. Jotenkin mietin etta jos kyse on vuosikausien vaarinkaytosta, kuinka todennakoista on etta tilanne vain pahenee?? minulle ei juuri ole aikaisempaa kokemusta mistaan riippuvaisuuksista, joten olenkin vahan hukassa, mita voi perheenjasen tehda? voinko tehda mitaan??
Vastaukset 5
Vanhimmat
lisatietona voisin viela sanoa, etta asumme ulkomailla, joten minun on melkein mahdotonta selvittaa mista anoppi laakkeensa saa, mutta epailen etta vanhoilta laakariystavilta omasta kotimaastaan..
jos kyseessä on pitkään jatkunut riippuvuus, (ja ilmeisesti käytetyt määrätkin ovat suuria jos käytöskin muuttuu) niin on hirveän vaikea päästä eroon lääkkeistä. se ei onnistu ilman lääkärin apua.
voisit koettaa varata anopillesi lääkäriajan, mutta tietysti joutuisit kertomaan tästä anopillesi. eri asia varmaan suostuuko lähtemään lääkäriin. ja voisit yrittää jostain tiedustella alkoholisteille ja muille riippuvuuksista kärsiville tarkoitettuja hoitomahdollisuuksia. hankala kyllä näin neuvoa, jos asut ulkomailla.
Lääkeriippuvuus on naisilla maassa kuin maassa tavallisempaa kuin miehillä. Miehethän voivat vetää pers´kännin ja näyttäytyä vielä humalassa.
Vaikuttaa siltä kuin anoppisi olisi yksinäinen, ettei hänellä ole ystäviä. Sinun on ehkä miniänä vaikea alkaa neuvoa häntä, mutta jos poikasi tai joku muu läheinen tekisi sen. Anoppisi ei heti alussa tule ottamaan neuvoja vastaan, vaan kieltää kaiken, mutta ajan mittaan alkaa ajatella itsekin.
Nyt en tiedä, missä maassa asut, varallisuuttanne tai, miten paljon teillä paikallinen Kela (kansaneläkelaitos täällä Suomessa) maksaa vieroitushoidon kustannuksista. Helppoa se ei joka tapauksessa tule olemaan, jos anoppisi on ollut riippuvainen lääkkeistä kauan.
hei, lääkkeiden yhteiskäytöstä ja haittavaikutuksista nimenomaan iäkkäillä on vasta viime vuosina ryhdytty keskustelemaan Suomessa. Nyt on ilmestynyt paljon uusia kirjoja ja julkaisujakin aiheesta. Aihe on aivan liian laaja tällaisella palstalla käsiteltäväksi. Joka tapauksessa vuosia kestänyt benzon käyttö on aivan liian tavallista, mutta vierroittaminen kyllä onnistuu - hitaasti ja asteittain. Kerrasta ei saa laittaa poikki. Aina ei tuloksia heti huomaa, sillä mitä iäkkäämpi henkilö, sen hitaammin lääke poistuu elimistöstä.
Yritä googlettaa tietoa, ja jos löydän vapaata tietoa voin vielä linkittää tänne. Mutta heti muistista löytyy aivan uusi kirja, se on erään turkulaisprofessorin kansantajuinen kirja vanhenemisesta ja lääkkeistä; Sirkka-Liisa Kivelä: Me, ikääntyminen ja lääkkeet, WSOY. Häneltä on tullut paljon muitakin vanhustenhoitoa käsitteleviä teoksia, mutta enemmänkin ammattilaiskäyttöön.
Tosin suurin ongelmasi ei taida olla tiedon hankkiminen, vaan miten saat tiedon käytäntöön - siihen en ikävä kyllä osaa auttaa, toivotan menestystä diplomatiaa vaativassa tehtävässä!
hei ja kiitos vaan neuvoista, ne vahvistivat sita mita itsekin ajattelen. Sen verran viela voisin sanoa, etta minun anoppini ei ole niinkaan vanhus, 55 vuotta, mutta kai ne samat periaatteet patevat haneenkin. Yksi laake jota han ainakin kayttaa on Zanac (empas tieda kirjoitetaanko suomeksi noin), joka on rauhoittava laake. Mutta epailen etta han sekoittaa taman kanssa myos vahvoja reumaan tarkoitettuja kipulaakkeita ja kayttaa myos saannollisesti unilaakkeita.
Kun mietin vieroitusta kuten mainitsitte, raha ei ole ongelma, mutta nimenomaan ongelman myontaminen. Nyt mietinkin olisiko parempi yrittaa puhua perheen muille jasenille ensin, koska heillakin tuntuu olevan ongelmia asian myontamisessa. Jotenkin minusta vaan tuntuu silta etta he mieluummin jattaisivat koko ongelman rauhaan, todeten etta tama ihminen tarvitsee naita pehmentavia laakkeita selvitakseen elamasta (meilla on aika paljon myos kulttuurieroja, jotka kylla vaikuttavat miten naita asioita nahdaan).
Mieheni on ainoa joka on alkanut tajuamaan mita tasta ongelmasta voi seurata, lahinna minun avustuksella.
tiedan etta taman ongelman esilletuominen ei ehka ole minian tehtava, mutta jotenkin karmealta tuntuisi jattaa tama naisparka jatkamaan tata, koska on helpompi olla puuttumatta. kiitos kuin sain purkaa :)