Tilanne on tämä:olen 25-vuotias avoliitossa elävä nainen.Avomieheni on 30 ja olemme seurustelleet lähes 5 vuotta.Rakastan miestäni älyttömästi,enemmän kuin mitään muuta,ja haluan vielä joku päivä mennä naimisiin ja hankkia lapsia hänen kanssaan.
Viime aikoina suhteemme on ns.kuivunut;seksiä on harvoin,en tiedä mutta ei vaan jaksa kiinnostaa,mies kyllä haluasi.En tiedä mistä kiikasta,mutta en vaan "syty"hänestä enää samalla tavalla kuin ennen.Rakastan toki häntä,mutta jokin intohimo on pahasti kateissa.Tiedän tämän stressaavan miestäni pahasti.
No,parisen viikkoa sitten tapasin ystäväni kautta todella hyvännäköisen miehen,minua jonkin verran nuoremman.Jatkoimme iltaa samassa yökerhossa,tansiimme ja suutelimme.Hän pyysi minua yöksi,mutta kieltäydyin ja menin kotiin avomieheni viereen nukkumaan.
Ongelma on siinä,etten saa tätä miestä mielestäni!En ole hänestä sillä tavalla kiinnostunut "vakavassa"mielessä,haluasin rehellisesti sanottuna vain seksiä hänen kanssaan!Toisin sanoen pettää omaa miestäni..En tiedä mitä teen.Täytyy kai vaan toivoa,etten törmää tähän vieraaseen mieheen enää koskaan,ettei mitään "kamalaa"tapahdu.Mitä voisin tehdä??Onko muilla vastaavia kokemuksia??Onko tällainen "ihastuminen",joka ei kuitenkaan ole sillä tavalla vakavaa,kovin yleistä pitkissä suhteissa eläville?Huomaan taas samaa kutkutuksen tunnetta kuin silloin kun tapasin avomieheni aikoja sitten..En yhtään tiedä mitä teen,inhottaa myöntäöä,mutta haluaisin pettää miestäni.
Viime aikoina suhteemme on ns.kuivunut;seksiä on harvoin,en tiedä mutta ei vaan jaksa kiinnostaa,mies kyllä haluasi.En tiedä mistä kiikasta,mutta en vaan "syty"hänestä enää samalla tavalla kuin ennen.Rakastan toki häntä,mutta jokin intohimo on pahasti kateissa.Tiedän tämän stressaavan miestäni pahasti.
No,parisen viikkoa sitten tapasin ystäväni kautta todella hyvännäköisen miehen,minua jonkin verran nuoremman.Jatkoimme iltaa samassa yökerhossa,tansiimme ja suutelimme.Hän pyysi minua yöksi,mutta kieltäydyin ja menin kotiin avomieheni viereen nukkumaan.
Ongelma on siinä,etten saa tätä miestä mielestäni!En ole hänestä sillä tavalla kiinnostunut "vakavassa"mielessä,haluasin rehellisesti sanottuna vain seksiä hänen kanssaan!Toisin sanoen pettää omaa miestäni..En tiedä mitä teen.Täytyy kai vaan toivoa,etten törmää tähän vieraaseen mieheen enää koskaan,ettei mitään "kamalaa"tapahdu.Mitä voisin tehdä??Onko muilla vastaavia kokemuksia??Onko tällainen "ihastuminen",joka ei kuitenkaan ole sillä tavalla vakavaa,kovin yleistä pitkissä suhteissa eläville?Huomaan taas samaa kutkutuksen tunnetta kuin silloin kun tapasin avomieheni aikoja sitten..En yhtään tiedä mitä teen,inhottaa myöntäöä,mutta haluaisin pettää miestäni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Valitettavasti se on vain niin, ettei pettämisen jälkeen enää ole paluuta entiseen. Ellet ole täysin paatunut ja menettänyt tunteitasi mieheesi, ei kyllä kannata mennä ajatusleikkiä pidemmälle. Et näet kykene enää sen jälkeen katsomaan vakituista kumppaniasi silmiin. Yrittäkää yhdessä löytää miehesi kanssa ne asiat, jotka silloin muinoin sytyttivät teidät molemmat.
Kannattaa tosiaan yrittää yhdessä löytää ne asiat, jotka alussa "kutkuttivat" - yhdessä oman miehen kanssa! Ei vieraan petiin hyppääminen mitään auta, mutkistaa vaan asioita, ja sekä miehesi että sinä saatte vain pahan mielen ja luottamuspulan minkä korjaamiseen menee mahdollisesti jopa vuosikausia. Pahimmassa tapauksessa pettäminen saattaa johtaa eroon. Ihastuminen johonkuhun toiseen on varmasti ihan väistämätöntä jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, pitkää suhdetta. Mutta ei kai sen tarvitse mennä ajatuksia pidemmälle, eihän?
Keksitylle tarinalle ei jaksa löpertää...
Mistäs tiedät, itsekö tarinan kehittelit!
ei ole tarinani keksityy,eikä se oli provo,ikävää että joku ajetteli sen sellainen olevan.
Niin,en tosiaan tajua mikä minuun on mennyt,on kai pakko pysyä "ajatusleikki"tasolla,enhän halua menettää kaikkea typerän ihastuksen takia...
Olisi kivaa lukea lisääkin vastauksia teiltä ja jos jollain on samoja kokemuksia..
Seksigurut ohjelmaa, siinä puhutaan parien seksiongelmista ovat asiansa osaavia seksiterapeutteja.
Mutta ensin suosittelisin pohtimaan asioita miksi olet tullut tilanteeseen ettei mies enää arjen kanssa jaksa kiinnostaa.
Näitä tulee. Viime vuonna aviomieheni oli 30 ja minä 25, ja olimme olleet viisi vuotta yhdessä. Mulle iski aivan mieletön rimakauhu ja ikäkriisi: olen vielä nuori ja onko jotakin jäänyt kokematta?
Oma mies tuntui tylsältä ja arkiselta itsestään selvyydeltä, kiltti ja kotona viihtyvä kun on. Puhuin juuri erään ikätoverini kanssa, joka viime vuonna koki samoja fiiliksiä ja rajun ihastumisen. Sama kuvio kuin sulla ja mulla. Mikähän tuossa 25 vuoden iässä on...
Ihastuin itsekin tulisesti itseäni reilut 10 vuotta vanhempaan perheenisään, mutta suhteemme ei edennyt pussailua pidemmälle. Halusin miestä aivan valtavasti ja tunne oli molemminpuolinen. Sain tehdä hurjasti duunia, että pystyin sanomaan houkutuksilleni ei. Eikä tuosta hetkessä ohi pääsekään. Vaikka emme pidä enää yhteyttä, niin joskus tämä ihana vieras mies palaa päiväuniini.
Kun menet naimisiin ja saat lapsia, niin ei ne ihastukset lopu siihenkään. Itse tajusin viime talvena, että jos juoksen vain ihastusten nostattamien hormonipyrähdysten perässä, niin se tie on loputon.
Kokemuksesta voin sanoa, että lopeta yhteydenpito vaikka se voikin käydä hitaasti. Varmasti monet tunteet risteilevät mielessäsi. Älä suotta pilaa suhdettasi löpertelemällä tapahtuneesta niin kuin minä tein. Monta kuukautta meni riidellessä turhaan.
Nyt meillä on kuitenkin seestyneet kuviot. Olen jotenkin hyväksynyt elämäntilanteeni ja sen, että ei tämä elämä ole loputonta nousukäyrää. Aina eteen ei tarvitse tulla uutta ja megahienoa. Teen gradua, ja mikä ihaninta, odotamme perheeseen esikoista. Viime talvena oli ihanaa olla aivan sekaisin ihastuksesta - kenestäpä se ei olisi mahtava tunne - mutta kyllä tämä rauha ja seesteisyys on sitä jotakin.
Rakas sisko, toivotan sulle voimia ja jaksamista tilanteeseesi. Kirjoittelin vuosi sitten tänne aivan samanlaisia hätähuutoja. Sinä selviät! Parasta mahdollista tulevaisuutta!
pitää miehesi älä tee mitään. Yrittäkää keskenänne keksiä jotain kivaa yhteistä. Mun mies meni ja petti ja tuli ero ja paha mieli molemmille. Tosin sillä erolla, että miestäni ei tuntunut enää kiinnostavan ollenkaan meidän suhteen korjaaminen.
Minunkin pitää yhtyä kirjoitukseesi, aivan kuin omasta suustani!
Loppua kohden eroamme siinä, että minä tein päätöksen jatkaa. Enkä kadu.
Kotona kaikki on mainiosti, sillä olen lopettanut ainaisen kiukuttelun ja vonkaamisen seksin suhteen (meillä siis toisin päin,-minulla himoa riittää mutta omalla miehelläni ei)...
Meillä on vain yksi elämä, enkä minä ainakaan suostu elämään ilman intohimoa, mutta haluan silti toteuttaa unelmani. Ja niin myös teen. Kai sitten olen tunnevammainen kun ongelmitta elän "kaksoiselämää". Mutten silti kadu. Olen edelleen sama rakastava puoliso miehelleni. Sen lisäksi olen myös oikeasti ONNELLINEN. OLEN SAANUT KAIKEN.
Olet saanut kaksi puolikasta miestä. Tosen kanssa rakastelet ja toisen kanssa elät. Esitän sinulle vaikean kysymyksen? Oletko sinä myös puolikas (jos sitäkään) miehillesi? Kuka käyttää ja ketä? Olet sikäli saanut kaiken, että nuo miehenpuolikkaat pakottavat sinut valehtelemaan, koska ovat molemmat joiltain osin kyvyttömiä. Riittääkö uskallut ihan oikeaan ja elävään suhteeseen, jossa sekä saa että voi myös antaa rakkautta?