Tässä tosikokemuksia pettäjille ja siitä harkitseville.
Toivottavasti tämä auttaa joitakin ajattelemaan hieman järkevämmin.
Itse olen pettäjä mies,pahinta laatuaan.
En luonnostani syntynyt pettäjäksi,vaan ajauduin kierteeseen josta ei ollut paluuta.
Uskon että monelle on käynyt samoin tai ovat juuri nyt tilanteessa eivätkä ole loppuaan nähneet.
Olin nuorena hyvin onnellinen ensimmäisestä suhteestani eikä pettäminen tullut edes mieleeni.
Kävi kuitenkin niin että naiseni löysi paremman ja jätti minut kuin nallin kalliolle.
Muutamien vuosien poikamies päivien jälkeen löysin sitten uuden rakkauden.
Suhteemme eteni nopeaa vauhtia,pian asuimme yhdessä ja sormukset somistivat sormiamme.
Kaikki oli täydellistä.
Kuitenkin eräässä villissä tilaisuudessa sekoilin muun porukan kanssa viinan höyryissä ja tunsin ihmeellisen hyvää tunnetta sisälläni erään kimulin imartelusta.
En tiedä mitä ajattelin,jotenkin vaan se tuntui niin hyvältä huomata että joku on kiinnostunut.
Ajauduimme sitten samaan sänkyyn,ja homma oli veto ja veks ohi.
Tunsin aamulla hieman huonoa omaatuntoa,mutta jotenkin myös miehistä hyvää oloakin
Pelokkaana menin kotiini,ja avovaimoni hellä vastaanotto sai minut tuntemaan itseni ihan paska jätkäksi.
Olin päättänyt että pettämiset sai jäädä tähän jos tästä selviän.
Nautin täysin siemauksin vaimostani,olin hänelle ylitse kiltti ja kerroin usein kuinka paljon häntä rakastan..,kai se huono omatunto pisti minut hyvittämään näin.
Toinen kerta pettää olikin jo paljon helpompaa henkisesti,sitä kuvitteli olevansa jo yli-ihminen joka ei voi jäädä kiinni.
Kun tarjoutui tilaisuus sitä tavallaan halusi katsoa pääseekö sänkyyn asti,ja pääsihän sitä.
Sama hieno turvallinen tunne oli taas palata avovaimon viereen,aluksi taas jännitti huomaako hän mitään,ja kun hän ei huomannut tuntui olo taas oikein voittajalta.
Tuli kolmas,neljäs ja ties monesko kerta kun petin avovaimoani,en tiedä mikä siinä oli kun asioita ei osannut ajatella järkevästi,sitä vaan kuvitteli olevansa niin mestari suhaaja ettei voinut jäädä koskaan kiinni..
Sitä oli omaksunut ajattelutavan jota kuvitteli hallitsevansa muttei sitten lopulta asia niin ollutkaan.
Eräällä risteilyllä kohtasin oikean elämäni naikkosen ja erosin.
Sitä uskollista onnea kesti vuoden verran kun taas lankesin.
Alkoi sama ruljanssi uudestaan.
En tiedä mitä kuvittelin voittavani noilla irtosuhteilla,kuvittelin varmaan että olen erikoistapaus jolla on oikeat numerot lotossa ..
Lopuksi huomasin sen että petän kaikkein eniten itseäni,vaikka loukkaan läheistäni vielä enemmän.
Olin rauhaton,ajattelin aina uutta irtosuhdettani,kuinka tapaisin hänet uudestaan ja olisiko hän kiinnostunut minusta ym..
Tunne elämäni meni kuin vuoristorata.
Olin vankasti sitä mieltä että pettää saa kunhan ei jää kiinni,ja turha loukata toisen tunteita tunnustamalla,kyllä mies kantaa omat morkkiksensa.
Sellaista vanha kantaista miehistä ajattelu tapaa edustavaa paskaa.
Lopulta minun oli pakko ottaa järki käteen.
Oivalsin sen että miksi olen suhteessa jos koska haluan irtosuhteita,silloin on parempi olla poikamiehenä.
Silloin en loukkaa ketään,ja voin olla rehellisempi myös itselleni.
Tuollainen jännitys kiinni jäämisestä alkoi tuottaa valtavasti henkisiä ongelmia,en ollutkaan teräsmies joka aina selviää,en pystynytkään pyyhkimään asioita pois mielestäni kuten aiemmin.
Huomasin että ne kaikki unohdetuksi kuvittelemani asiat olivatkin siellä jossain kiristämässä hermojani.
Olen ollut paska,kiero ja tunteeton sika täysin tietämättäni,tai haluamatta ajatella asiaa niin.
Olin elänyt niin huumassa että moiset asiat eivät vaan tulleet mieleeni alku aikoina.
Mutta opin kantapään kautta seuraavat asiat.
>Jos kerran pettää,pettää toisenkin kerran
>Jos anteeksi saa,saa ikään kuin luvan jatkaa
>Ole aina rehellinen,on helpompi hengittää.
Kaikki suhteissa elävät kuvittelevat jonkun vieraan kanssa kaikkea olevan kiihkeää ja auvoista.
Mutta totuus on että sellainenkin muuttuu arkiseksi kun suhde muuttuu varmemmalle pohjalle.
Ihmisillä on vaan omat fantasiansa,ja haaveillessaan ne kuvittelevat kokevansa jonkun vieraan kanssa,aivot tekevät tepposet johon helposti uskoo ,pettämisen jälkeen huomaa pettyneensä tai kokevansa uudelleen tavatessaan lopulta sen oikean tunne latauksen.
Mutta pettyy lopulta kumminkin,ai tälläistäkö se tämänkin kanssa oli.
Kaikkein tärkein on luottamus rakkaaseensa.
Minulle kävi jälleen tuuri ja löysin ihanan naisen,muutimme yhteen ja olemme onnellisia.
En ole edes ajatellut häntä pettäväni,minulla on nyt aina varma olo.
Voin antaa rakkautta,ja ottaa sitä vastaan.
Kesti kauan löytää sisäinen harmonia ja hyvä olotila,en kaipaa mitään machoilua koska se on tosi luusereiden hommaa.
Mies voi olla mies oman kultansa kanssakkin,kateelliset miehet kehuskelevat omilla pettämisillään ja kuinka se on oikeaa tosi miesten hommaa..,minua sellainen naurattaa ,odottakaahan muutama vuosi niin huomaatte että olette pettäneet vaan itseänne tehneet itsestänne tunne vammaisen .
ÄLKÄÄ SIIS PETTÄKÖ PARTNERIANNE,SE EI OLE SEN ARVOISTA.
ÄLKÄÄ ANTAKO PETTÄJÄLLE ANTEEKSI ,VAAN HEITTÄKÄÄ PIHALLE HETI.
OLKAA REHELLISIÄ TOISILLENNE JOKA ASIASSA.
Toivottavasti tämä auttaa joitakin ajattelemaan hieman järkevämmin.
Itse olen pettäjä mies,pahinta laatuaan.
En luonnostani syntynyt pettäjäksi,vaan ajauduin kierteeseen josta ei ollut paluuta.
Uskon että monelle on käynyt samoin tai ovat juuri nyt tilanteessa eivätkä ole loppuaan nähneet.
Olin nuorena hyvin onnellinen ensimmäisestä suhteestani eikä pettäminen tullut edes mieleeni.
Kävi kuitenkin niin että naiseni löysi paremman ja jätti minut kuin nallin kalliolle.
Muutamien vuosien poikamies päivien jälkeen löysin sitten uuden rakkauden.
Suhteemme eteni nopeaa vauhtia,pian asuimme yhdessä ja sormukset somistivat sormiamme.
Kaikki oli täydellistä.
Kuitenkin eräässä villissä tilaisuudessa sekoilin muun porukan kanssa viinan höyryissä ja tunsin ihmeellisen hyvää tunnetta sisälläni erään kimulin imartelusta.
En tiedä mitä ajattelin,jotenkin vaan se tuntui niin hyvältä huomata että joku on kiinnostunut.
Ajauduimme sitten samaan sänkyyn,ja homma oli veto ja veks ohi.
Tunsin aamulla hieman huonoa omaatuntoa,mutta jotenkin myös miehistä hyvää oloakin
Pelokkaana menin kotiini,ja avovaimoni hellä vastaanotto sai minut tuntemaan itseni ihan paska jätkäksi.
Olin päättänyt että pettämiset sai jäädä tähän jos tästä selviän.
Nautin täysin siemauksin vaimostani,olin hänelle ylitse kiltti ja kerroin usein kuinka paljon häntä rakastan..,kai se huono omatunto pisti minut hyvittämään näin.
Toinen kerta pettää olikin jo paljon helpompaa henkisesti,sitä kuvitteli olevansa jo yli-ihminen joka ei voi jäädä kiinni.
Kun tarjoutui tilaisuus sitä tavallaan halusi katsoa pääseekö sänkyyn asti,ja pääsihän sitä.
Sama hieno turvallinen tunne oli taas palata avovaimon viereen,aluksi taas jännitti huomaako hän mitään,ja kun hän ei huomannut tuntui olo taas oikein voittajalta.
Tuli kolmas,neljäs ja ties monesko kerta kun petin avovaimoani,en tiedä mikä siinä oli kun asioita ei osannut ajatella järkevästi,sitä vaan kuvitteli olevansa niin mestari suhaaja ettei voinut jäädä koskaan kiinni..
Sitä oli omaksunut ajattelutavan jota kuvitteli hallitsevansa muttei sitten lopulta asia niin ollutkaan.
Eräällä risteilyllä kohtasin oikean elämäni naikkosen ja erosin.
Sitä uskollista onnea kesti vuoden verran kun taas lankesin.
Alkoi sama ruljanssi uudestaan.
En tiedä mitä kuvittelin voittavani noilla irtosuhteilla,kuvittelin varmaan että olen erikoistapaus jolla on oikeat numerot lotossa ..
Lopuksi huomasin sen että petän kaikkein eniten itseäni,vaikka loukkaan läheistäni vielä enemmän.
Olin rauhaton,ajattelin aina uutta irtosuhdettani,kuinka tapaisin hänet uudestaan ja olisiko hän kiinnostunut minusta ym..
Tunne elämäni meni kuin vuoristorata.
Olin vankasti sitä mieltä että pettää saa kunhan ei jää kiinni,ja turha loukata toisen tunteita tunnustamalla,kyllä mies kantaa omat morkkiksensa.
Sellaista vanha kantaista miehistä ajattelu tapaa edustavaa paskaa.
Lopulta minun oli pakko ottaa järki käteen.
Oivalsin sen että miksi olen suhteessa jos koska haluan irtosuhteita,silloin on parempi olla poikamiehenä.
Silloin en loukkaa ketään,ja voin olla rehellisempi myös itselleni.
Tuollainen jännitys kiinni jäämisestä alkoi tuottaa valtavasti henkisiä ongelmia,en ollutkaan teräsmies joka aina selviää,en pystynytkään pyyhkimään asioita pois mielestäni kuten aiemmin.
Huomasin että ne kaikki unohdetuksi kuvittelemani asiat olivatkin siellä jossain kiristämässä hermojani.
Olen ollut paska,kiero ja tunteeton sika täysin tietämättäni,tai haluamatta ajatella asiaa niin.
Olin elänyt niin huumassa että moiset asiat eivät vaan tulleet mieleeni alku aikoina.
Mutta opin kantapään kautta seuraavat asiat.
>Jos kerran pettää,pettää toisenkin kerran
>Jos anteeksi saa,saa ikään kuin luvan jatkaa
>Ole aina rehellinen,on helpompi hengittää.
Kaikki suhteissa elävät kuvittelevat jonkun vieraan kanssa kaikkea olevan kiihkeää ja auvoista.
Mutta totuus on että sellainenkin muuttuu arkiseksi kun suhde muuttuu varmemmalle pohjalle.
Ihmisillä on vaan omat fantasiansa,ja haaveillessaan ne kuvittelevat kokevansa jonkun vieraan kanssa,aivot tekevät tepposet johon helposti uskoo ,pettämisen jälkeen huomaa pettyneensä tai kokevansa uudelleen tavatessaan lopulta sen oikean tunne latauksen.
Mutta pettyy lopulta kumminkin,ai tälläistäkö se tämänkin kanssa oli.
Kaikkein tärkein on luottamus rakkaaseensa.
Minulle kävi jälleen tuuri ja löysin ihanan naisen,muutimme yhteen ja olemme onnellisia.
En ole edes ajatellut häntä pettäväni,minulla on nyt aina varma olo.
Voin antaa rakkautta,ja ottaa sitä vastaan.
Kesti kauan löytää sisäinen harmonia ja hyvä olotila,en kaipaa mitään machoilua koska se on tosi luusereiden hommaa.
Mies voi olla mies oman kultansa kanssakkin,kateelliset miehet kehuskelevat omilla pettämisillään ja kuinka se on oikeaa tosi miesten hommaa..,minua sellainen naurattaa ,odottakaahan muutama vuosi niin huomaatte että olette pettäneet vaan itseänne tehneet itsestänne tunne vammaisen .
ÄLKÄÄ SIIS PETTÄKÖ PARTNERIANNE,SE EI OLE SEN ARVOISTA.
ÄLKÄÄ ANTAKO PETTÄJÄLLE ANTEEKSI ,VAAN HEITTÄKÄÄ PIHALLE HETI.
OLKAA REHELLISIÄ TOISILLENNE JOKA ASIASSA.
Vastaukset 20
Vanhimmat
mieheltä, toivottavasti muut ottavat opikseen...!
Kiitos upeasta tekstistä.Elän vielä läpi samaa helvettiä,jonka sinä jo olet selättänyt.Viime viikonloppuna salarakkaani kärähti vaimolleen,ja jäin kuin nalli kalliolle.Ensimmäisen kerran.Onhan minulla oma mies,mutta nyt on sydän pirstaleina,ja paha olla.
Oli kyllä hienoa tekstiä, mukava lukea välillä tuollaista...siis että olet ymmärtänyt mokasi ja jatkanut parempaa elämää! Onnea yhteiselle elämällenne! :)
Tuo oli tosi hienoa et kirjoitit tarinasi tänne.
Ajattelimpa tulostaa sen ja antaa muutamalle herralle tuo kätöseen. Ehkä alkaa miettimään, ehkä ei.
Itse olen exääni pettänyt kolme kertaa. Oli kyllä aika haluttu olo, mutta mullapa se meni opetuksen piikkiin. Tajusin silloin että rakastan poikaystävääni ja tämä touhu ei ole todellakaan ole sen arvoista. Ero tuli sitten paljon myöhemmin ja eri asioista mutta oikeassa olet. Pettäminen ei oikeasti todellakaan kannata. Hyvää jatkoa sinulle ja avovaimollesi.
Hienosti Sanottu
Toi oli kuin suoraan omasta elämästäni. Sait muutoksen aikaan kirjoituksellasi. KIITOS!!!
(en tosin aio kertoa uskottomuudestani, sillä en koe mitään tarvetta loukata läheisiäni)
Ei särje toisten sydämiä,
vain oman
Itse menin seksin takia hakemaan muualta. Siltikin oma moraali soti kovasti ja masennuksen sai aikaan. Jos kovasti panettaa, vetäsee ensin orkun itselleen ja kuuntelee uudelleen halujaan. Itselleni tuo hyvää tunnetta ja itsetuntoa kohottaa kun pystyy olemaan uskollinen ja ottamaan avioliitton ja puolison kunnioittamisen tahdon-asiana,, sinä mitä se pappi siellä alttarilla kysyy.. TAHDOTKO.. sinä ottaa jne.. eli tahtooko sitä oikeasti ei vain haluatko vaan tahdotko.
Parempi on ensin erota ja asettua sinkuksi jos niin vierasta haluaa.
Sitä tunnetilaa on vaikea ymmärtää sellaisen, joka ei ole pettänyt.. tunne kun himot ovat kauheat ja ei saa kotoa mutta jos pettää niin vihaa itseään ja tekoaan. ja sitä mitä on tehnyt toiselle pettänyt ihmisen joka rakastaa itseäsi.
kärsii eniten:
pettäjä,
petetty
vai
se kolmas osapuoli?
petetty kärsii kaikista eniten,jos on rakastanut aidosti puolisoaan.
pettàjà sen tekee tietoisesti, kolmas osapuoli, jos on tietoinen ovat kumpikin satuttajia!! Petetty kàrsii aina, aina kannattaa mennà itteensà, ja miettià miltà itsestààn tuntuisi (olla pettàjà, "kolmasosapuoli" ja erityisesti) petetty? ei tunnu hyvàltà, eihàn??
Kyllä kaikki tietävät mikä on väärin,mutta kun rajan ylittää pettäjäntielle asiaa ei pysty erottamaan väärästä tai oikeasta,silloin astuu voimaan selviytymisen laki,ja kun huomaa selviytyneensä sitä kuvittelee homman olevan ok ja ajattelee vain asioita omalta kannalta.
Se mitä halusin kertoa oli myös se että kun on pettänyt vaikkapa kolme kertaa,mutta huomannut kuinka paljon rakastaakin kumppaniaan ja katuu noita pettämisiään ja helpoin keino on unohtaa harhailunsa jottei loukkaisi tätä rakastamaansa henkilöä ja pitää suunsa kiinni..
Sitä ajattelee niin että nyt tiedän ketä rakastan,ja nuo pettämiset olivat oppikouluni oikealle polulle...
TÄMÄ ON SE VIRHE.
Juuri silloin teet itsellesi vahinkoa sisälläsi,kuvittelet että selviät voittajana,mutta tosiasiassa se kalvaa sinua tiedostomattasi niin että vuosien päästä et ymmärrä mikä sinua vaivaa,sinusta tulee rauhaton ja lankeat uudelleen ja uudelleen...,rakastat mutta et pysty nauttimaan siitä.
Vaikka pahalta se tuntuukin,suosittelen olemaan rehellinen kumppanille.
Pettäjä ajattelee loukanneensa petettyä,niin pitkään kun asia pysyy piilossa kukaan ei kärsi.
MUTTA ironiaa on se että kärsijä onkin se PETTÄJÄ.
Kun tulee fiilis vähän hassutella ja kokeilla rajojaan vieraan kanssa,ajattele kaksi kertaa...,se hassuttelu kyyti pilaa sinusta jotain,loukkaa viatonta sinua rakastavaa ihmistä.
Ihmisellä on VIETTI mikä vie.
Jokaisella on oma soidinmeno kautensa,niin pitkään kun se polte palaa veressä on parasta olla sinkku.
Siksi onkin itsensä kannalta parasta harkita tarkkaan milloin alkaa seurustelemaan ja onko siihen vielä valmis,koska seurustelun voi aloittaa vaikka 50vuotiaanakin jos ei siihen aikaisemmin ole valmis.
Onko valmis tekemään itselleen sen kaiken pahan,
minkä mahdollinen pettäminen saa aikaan?
Onko valmis sietämään itseään
niiden tekojen jälkeen!
Olet oikeassa!
Luulen että tottakai aviopuoliso kärsii eniten ylivoimaisesti. kolmas osapuoli ei karsinyt sai läheisyyttä ja seksiä. Itse taas en päässyt eroon itsesyytöksistä.
Oma typeryyteni tapahtui paljon aiemmin. Suhteeseen pitäisi mennä rakkaudesta ei tyyliin pääasia-että- joku-on. Uskon että jos rakkaus ja rakastuminen olisivat olleet suhteen lähtökohta omalla puolellani, pettäminen olisi ollut vieläkin vaikeampaa vaikka ei olisi seksiä saanutkaan.
Autoit kirjoituksellasi minua tekemään päätöksen. Olen se petetty osapuoli. Autoit minua ehkä näkemään hieman toisen "pään sisään". Kiitos sinulle ja voimaa vastustaa kiusauksia myös nykyisessä suhteessasi. Minä eroan.
Minä haluan olla vain se ainoa,
ei muita,
ei ketään.
Heippa!
Olipa kiva lukea rehellinen mielipide mieheltä pettämisestä ja mitä muita tunteita se sai itselläsi aikaan.
Yhden asian voisin kertoa sinulle näin tuntemattomana, että meillä naisillakin on tunteet joita te miehet pettäessänne ette ota huomioon!!! Voinko kysyä sinulta että miten sinun egosi nousi korkealle pettäessäsi kumppaneitasi?
Terveisin tulinen nainen
Tuliselle naiselle vastailen jos osaan.
Kysyit miten egoni nousi pettäessäni?
Kyllä se varmaan sen egon nostaminen omalle itselleni oli suurin syy tehdä sellaista.
Kun on huono itsetunto,vaikka kaikki piti komeana se ei riittänyt.
Kun ajautui tahtomattaan tilanteeseen jossa huomasi jonkun olevan erityisen kiinnontunut sinusta huomasit adrenaliini tasosi nousevan ja päässäsi oli omahyväinen tunne,et ajatellut silloin muuta kun vaan sitä hetkeä.
Uusi ihminen on niin salaperäinen ja halu valloittaa se kasvoi niin suuresti että ajattelit vaan itseäsi.
Se oli sitä väärää tapaa ajatella.
Tuska siitä että olit loukannut rakastamaasi naista söi miestä pikkuhiljaa sisältä.
Voisin verrata ihmistä pettämis tilanteessa pikkulapseen joka näkee karkkia kaupan hyllyllä,se sen sieltä nappaa ja syödä mussuttaa ajattelematta asiaa sen pidemmälle.
Järkevä ihminen osaa olla asian kanssa sinut,hän tietää kuinka arvokas parisuhde on ja kuinka paljon se vaatii työtä säilyäkseen,hän tietää rajat joita ei saa ylittää ym.
Miksi siis pettää jos tekee mieli sekstailla tai valloitella uusia ihmisiä,koska järkevintä on olla silloin sinkku!
Toivottavasti osasin vastata kysymykseesi.
REHELLISYYS on kaiken A ja O.
Kiitos rehellisestä ja avoimesta viestistäsi. Olen itse miettinyt pettämisjuttuja tosi paljon viime aikoina, olen seurustellut useita vuosia ja sitten löysin toisen, joka on nyt odottanut minua monta kuukautta. En varsinaisesti ole pettänyt eli harrastanut seksiä hänen kanssaan, ja nyt kun se on ajankohtaista, olen jo eronnut exästäni, vaikka asummekin edelleen yhdessä.
Totta on se, että pettäminen on todella raskasta, itse olen sen ottanut tosi raskaasti jo ihan alusta. Olen miettinyt, mikä minut ajoi toisen miehen luo, miksi en voinut tarjota rakastamalleni miehelle sitä, mitä hän odotti, mikä minua oikein ajaa eteenpäin suhteissani ja elämässäni. Olen ajatellut olevani oikea ihmispaska, kun voin pettää ja valehdella kumppanilleni, olen ajatellut olevani heikoista heikoin, kun en uskalla antautua suhteeseeni kokonaan ja pysty sitoutumaan. Minusta tuntuu ihan hirveältä ja pääni on täynnä kysymyksiä ja pimeää.
Alussa minusta tuntui siltä, että uusi mies oli kaikin puolin parempi ja ihanampi kuin vanha, mutta nyt ymmärrän, ettei niin olekaan. Rakastan molempia ja tiedän että olisin voinut tulla vanhani kanssa yhtä onnelliseksi kuin uudenkin, jos olisin jaksanut yrittää, jos olisin jaksanut pitää suhteeni kasassa. Olen todella surkea ihminen, kun en pystynyt antamaan rakkaalleni kaikkea sitä, mitä oikea, kunnollinen parisuhde vain voi antaa,
ja sitten kun se on myöhäistä,
se on tosi hankalaa... eikö ?
Kun olis silmät nähdä se tilanne,
etukäteen,
Tekisikö sen kuitenkin ?
(o,o)