Mulla on raivostuttavan ja alistavan vaikea tilanne. Mulla on mies ja lapsia, ulkonaisesti elämä on ihan ok. Seksiä (tai edes "hellyyttä") suhteessamme ei ole ollut vuosikausiin, eikä ole luvassakaan. Mun ja miehen suhde toimii tällaisella vanha aviopari -systeemillä, jossa toista siedetään, kunnioitetaankin jollain tavalla ja yhdessä jatketaan. Ainakin omalta osaltani järjestely jatkuu lasten vuoksi.
Mä koen olevani sen verran nuori (40 ), että luonnonlakien mukaan niin fyysisesti kuin mentaalipuolenkin kannalta kaipaan seksiä aivan älyttömästi. En ole ikinä ollut uskoton sen enempää nykyiselle miehelle kuin aikaisemmille seurustelu ym. kumppaneillekaan. Nykyisin mun mielessä käy yhä useammin se mahdollisuus, että etsisin itselleni seksikumppanin. En tiedä, mistä sellaisen löytää tai mitä siitä seuraisi, mutta mä en haluaisi tappaa tyystin fyysisen kontaktin kaipuutani - enkä edes pysty siihen enää.
Tuntuu siltä, että jos en petä miestäni, petän itseäni - ja toisin päin.
Mä koen olevani sen verran nuori (40 ), että luonnonlakien mukaan niin fyysisesti kuin mentaalipuolenkin kannalta kaipaan seksiä aivan älyttömästi. En ole ikinä ollut uskoton sen enempää nykyiselle miehelle kuin aikaisemmille seurustelu ym. kumppaneillekaan. Nykyisin mun mielessä käy yhä useammin se mahdollisuus, että etsisin itselleni seksikumppanin. En tiedä, mistä sellaisen löytää tai mitä siitä seuraisi, mutta mä en haluaisi tappaa tyystin fyysisen kontaktin kaipuutani - enkä edes pysty siihen enää.
Tuntuu siltä, että jos en petä miestäni, petän itseäni - ja toisin päin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitä kotoa ei saa eikä voida korjata tilannetta sitä aletaan muualta etsitä. Näin asia on
Seksikumppanilla pitää olla samanlainen tilanne ettei siinä haluta rikkoa sitä tilannetta mihin ollaan ulkoisesti tyytyväisiä. Ukkomies taas on paras petikumppani, eihän hän voi kertoa kellekkään tekemisistään, uskaltaa olla avoin ja on kokenut ja tietää mitä tahtoo.
Et petä perhettäsi tyydyttäessäsi seksuaalisia oikeuksiasi. Pettäminen on paha jos rakastuu tai rakastaa toista ja valehtelee toiselle että rakastaakin häntä. SE on pahin petos. Seksi on jokaisen oikeus! ei velvollisuus eikä kiristysväline.
MUISTAKAA TÄMÄ KUN ALOITATTE HAUKKUA SEKSIN TAKIA PETTÄJIÄ.
Jos seksiä ei saa kotoa pitää kysyä ns. lupa seksin hakemiseen muualta. Jos lupaa ei saa täytyy keskustella jatketaan suhdetta seksittömänä vai erotaanko. Jos saa luvan täytyy sille seksikumppanille kertoa, että puoliso tietää tästä ja tämä on vain seksiä ei muuta.
minä en saanut kotona riittävästi seksiä .. teimme mieheni kanssa sopimuksen, että voin hakea seksiä muualta, mutta rakastua ei saa.
Minä löysin ihanan miehen, hellyyttä ja seksiä, myös naimisissa, molemmilla sama näkemys että ei rakastuta. Mutta kuinkas kävi, minä en rakastunut häneen vaan hän rakastui minuun. Lopetin suhteen hänen kanssaan välittömästi... hän ei. Tekstareita, puhelinsoittoja työnumeroon.. ei usko millään etten halua enää tavata häntä. En vastaa tekstareihin, mutta työnumeroon on pakko vastata ... hän soittaa aina eri numerosta etten tajuaisi hänen soittavan. Onneksi mieheni ymmärtää tilanteen.. hän on jopa pari kertaa jutellut tuon miehen kanssa puhelimessa ( se harva kerta jolloin tuo ex-rakastaja soitti omalla numerollaan ) ja pyytänyt jättämään minut rauhaan. Joten kannattaa miettiä onko valmis riesaan ....
Kuulostipa tutulta...
leikkimään ihmissuhteilla, siitä ei hyvää seuraa!
Eli olen useamman kerran harrastanut seksiä liittoni ulkopuolella luvan kanssa. Ja en onneksi ole saanut parista kumppanista mitään yrlimääräistä riesaa!! Ja oma sänkyelämäkin parantunut ihan kotirintamalla =)
Olen naimisissa ja olen ollut seksisuhteessa nyt jonkin aikaa varattuun mieheen, ja homma toimii.
Lupaa en ole kysellyt, mutta seksiä olen tarvinnut enemmän kuin kotoa sain. Ja totta
se on, ulkopuolinen suhde parantaa myös omaa suhdetta!
Oma mies "keksii" minusta juuri ne samat, ihanat tavat rakastella ja helliä, kuin se toinenkin.
Rakastumisesta ollaan puhuttu, mutta kumpikin ymmärtää että pelissä on niin paljon, ettei kannata. Ja kumpikin rakastaa omaansa vieläkin, se kun ainakin on tuttua ja turvallista...
Kyllä olen törmännyt pariskuntiin joiden elämän tilanne on suuresti minua ihmetyttänyt.
On lupa käydä vieraissa.
Jokainen tälläinen tapaus on ollut hiekkapaperilla luistelua ja päättynyt lopulta eroon,siihen klassiseen ,on rakastuttu todella panokaveriin.
Minä en koskaan olisi voinut kuvitella eläväni naisen kanssa joka käy vieraissa,sellaisille minun maailman katsomuksen olisi paras suosiolla erota.
Jos kotona ei seksi asiat pelaa,eikä kumppania saada innostumaan mitenkään on syytä olettaa ettei rakkaus ole aitoa siltä puolelta.
Tietenkin täytyy pois sulkea sairaus ym.
Avioliittoon kuuluu kausia jolloin ei mutteri nouse,mutta kyllä se sieltä kohoaa entistä terhakkaampana kunhan sitä ei liikaa painosteta.
Kannattaa tehdä naisenakin aloite rohkeasti,sekin kiihoittaa miestä ,sillä jos rakastaa miestään on hieman uhrauduttava auttamaankin.
Toki seksin täysin puuttuminen ei ole tervettä pidemmän päälle.
Mutta ole rehellinen ukollesi,ja kerro että olet ajatellut eroa tästä syystä.
Mielummin rehellisesti seksi kumppanin hakuun kuin pettämällä.
Jos ei ukkoa seksit kiinnosta,hae sellainen jota kiinnostaa ja eroa ukostasi suosiolla.
En ole koskaan seksin takia eroa ajatellut, eikä se tule nytkään mieleen. Miksi hyvä, mukava, ihana, osaava, kotitöitäkin tekevä mies pitäis vaihtaa. Ilman sitoumuksia voi harrastaa seksiä luotettavan ulkopuolisen kumppanin kanssa.
Ja aloitteet on ollut lähinnä mun duuni koko suhteen ja liiton aikana. Tuen miestäni mäessä ja sen alla, ei se siitä kiinni ole. On vaan kiva saada hellyyttä ja seksiäkin toiselta, joka on sitä valmis antaumuksella antamaan. Silloin suhde omaan mieheen voi hyvin, ja rakastaa häntäkin enemmmän, kun ei tarvii odotella ja vonkata viikkotolkulla tyydytystä...
Oma tilanteeni on pitkälti samanlainen kuin sinulla. Oma parisuhteeni on kestänyt jo 12 vuotta ja voin rehellisesti sanoa rakastavani vaimoani edelleen yhtä intohimoisesti kuin suhteemme alkuaikoina. Nyt ikää on kertynyt itselleni 37 vuotta, mutta viriliteettini on samaa tasoa kuin parikymppisenä kloppinakin... valitettavasti samaa ei voi sanoa puolisostani. Määrä- ja laatukriteerit eivät kohtaa seksin osalta ja kliseisesti se "ruoho aidan toisella puolen" on minuakin alkanut houkuttelemaan jatkuvan "vonkaamisen" ja torjutuksi tulemisen kautta. Tällaisessa tilanteessa on vaikea tuntea itseään halutuksi ja se todellakin syö miestä ja itsetuntoani!
Aloitteet tapahtuvat lähes 100%:sti allekirjoittaneen taholta ja silloinkin, kun se johtaa seksiin, tiedän toimintamallin kellontarkasti... ja se puuduttaa. Olen yrittänyt keskustella asiasta ja saada aikaan muutosta (jo muutaman viime vuoden aikana), mutta ilmeisesti toiseen on turha yrittää "pakottaa" kokeilunhalua tai haluja yleensä.
Tilannetta ei tee helpommaksi se, että ystäväpiirissämme on parikin pariskuntaa, joissa tilanne on sama kuin itselläsi eli miestä kiinnostaa ko. toiminta huomattavasti vähemmän kuin vaimoa. Ironiaa? Tiedä häntä, mutta ainakin kateellisena kuuntelen näiden naisten valitusta miestensä saamattomuudesta ;)
Joka tapauksessa olen huomannut omien ajatustenikin lipsuvan siihen suuntaan, ettei vakituisen seksikumppanin ("fuck buddyn") hankkiminen välttämättä olisikaan niin huono idea. Toisaalta vaakakupissa painaa jo toteutunut keskiluokkainen unelma(?): omakotitalo, kaksi ihanaa muksua, hyvät duunit molemmilla ja tietenkin se koira ja farmariauto!
Mutta voiko kaikkea saada?
Enpä mä taida osata muuta enää sanoa kuin että elämä on silkkaa ironiaa ja parisuhteen muodostaminen arpapeliä. Emme koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan tai millaiseksi ihmiseksi itse tai toinen ajan kanssa muovautuu. Harvassa taitavat olla ne parit, jotka pitkän parisuhteen kuluessa ikään kuin muuttuvat yhdeksi jakamattomaksi yksiköksi, jolla on yhteinen suunta ja yhteneväiset (tai ainakin yhdistettävissä olevat) halut ja toiveet.
Perheidyllit ok-talon, lasten, farmariauton ja koiran kanssa - tai ilman - sitovat ratkaisujamme. Vaikka ihanteellisesti voi sanoa, ettei taloudellisista asioista kannata välittää, niin kyllä omaltakin osaltani olen miettinyt mahdollisen eroratkaisun vaikutuksia meidän molempien pärjäämiseen yhteisten, tärkeiden asioiden (kodin, mökin etc.) jakamiseen. Eihän kyse ole pelkästään rahasta kovana valuuttana, vaan niistä elämänlaatuun ja -tapaan liittyvistä asioista ja arvoista, joita on yhdessä hyvinä aikoina rakennettu.
Rahasta ja rakkaudestahan ei saisi samaan aikaan ajatellakaan, joten tämä moralisteille ja muille kärkkäästi toisia arvosteleville tiedoksi: ensisijaisesti olen ajatellut ja ajattelen lasten kohtaloa. Kaikissa ratkaisuissani olen pistänyt lapset etusijalle. Miten järkevää se sitten on oman järkikullan, mielenrauhan ja onnnellisuuden säilymisen kannalta, niin siinäpä vasta kysymys....
Arpapeliä todellakin! Mihin katosivat ne ajat, jolloin seksiä saattoi harrastaa vaimoni kanssa ajasta tai paikasta niinkään välittämättä? Tai ne ostosreissut, kun huomaamatta hyväilin hänen takamustaan ilman, että hän närkästyneenä työntäisi käteni pois? Tai ne koti-illat, jolloin hän saattoi spontaanisti telkkaria katsellessa avata housuni ja antaa taivaallista suuseksiä?
Olen sanonut vaimolleni, että olen valmis kaikkeen, mitä hän ikinä "kehtaakaan" seksin suhteen ehdottaa (no lain sallimissa puitteissa tietenkin)... Odottelen edelleen ensimmäistä ehdotusta... Jos oma puolisoni (tai hypoteettisesti joku toinen nainen) ehdottaisi minulle samaa, ihmettelisin varmasti uskomatonta tuuriani.
Pitkään asiaa tarkasteltuani näen itselläni kolme vaihtoehtoa:
1) tyydyn nykyiseen tilanteeseeni ja "kärvistelen" seksuaalisesti, vaikka parisuhteeni muuten onkin kunnossa
2) yritän vielä kerran avata keskustelun puolisoni kanssa aiheeseen liittyen ja teen ratkaisuni mahdollisesta erosta tulosten perusteella
3) hankin itselleni seksikumppanin, jonka kanssa voin tyydyttää fyysiset ja halutuksi tuntemisen tarpeeni nykyisen parisuhteeni rinnalla
Aiemmin keskusteltujen kriteereiden ja arvojen perusteella vaihtoehto 3 kuullostaa pelottavan houkuttelevalta...
Todellakin päätelmäsi no 3 on se, jota itsekin ajattelen. Tai olen jo aika kauan miettinyt, sillä ei tämä ole eka kerta kun tästä asiasta palstoille kirjoittelen...
En tiedä miten itse koet asian miehenä... tai miten luulet asiasi etenevän. Mutta minulle tässä tilanteessa seksikumppanin (tai ylipäätään miessuhteen) hakeminen on suht haasteellinen tehtävä. Syynä ei ole edes yksistään se, että olisin "kaino" tai "epähaluttava" (mitä kyllä todellakin koen nykytilanteessa olevani).
Miten hankkia kumppania, kun en käy juuri missään, missä tapaisin miehiä, en käy kodin ulkopuolella töissä eikä siten työpaikkaromanssi ole mahdollinen (siis teen työtä, mutta freenä, kotoa käsin, en työyhteisössä), harrastukset ovat satunnaisia eikä niihin vähiinkään aktiviteetteihin koskaan liity mahdollisuutta tavata miehiä.
Olen siis täydellisessä jumissa. Juuri tällä hetkellä se ottaa aivoon suunnattomasti. Tuntuu ettei mitään tietä ulos ole, ei mitään mahdollisuutta tuulettaa tunteitaan. Olen jopa tilanteessa, jossa yritykseni puhua asioistani siskolleni tai naispuolisille ystävilleni kilpistyy haluttomuuteen kuunnella.
Yksin. Kyllä. Ahdistunut? Ehdottomasti. Vaihtoehtoja. Nolla.
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Samat rajoitukset koskevat itseäni. Tosin omalla työpaikallani naisia on miehien suhteen noin fifty-fifty, mutta "työpaikkasuhde" ei ehkä kuitenkaan ole se paras/suositeltavin vaihtoehto ;)
Ja vaihtoehtojakin sinulla on, jos et vain halua alistua tilanteeseesi... juuri siksi tällaiset keskustelukanavat on keksitty. Ei miehenäkään ole helppo puhua edes parhaalle kaverilleen näistä asioista. Itselleni huomattavasti helpompaa on vaihtaa anonyyminä ajatuksia ihmisten kanssa, jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa ja näin ymmärtävät itse ongelman ehkä vähän paremmin. Jalostetumpi versio tähän tarkoitukseen lienevät esim. erilaiset "vertaisverkostot/-ryhmät".
Jos haluat vaihtaa ajatuksia ihan kahdenkeskenkin, voit heittää minua meilillä osoitteeseen:
[email protected]